Hyppää pääsisältöön

2. päivä: Climategate – ilmastoskandaali vesilasissa

University of East Anglian ilmastontutkimusyksikköön (UEA CRU) tehty sähköpostimurto on laukaissut ”skandaalin”, jota kutsutaan kohtalokkaasti Climategateksi. Sen väitetään vieneen pohjan IPCC:n raporteilta ja paljastaneen ilmastotutkimuksen perustuvan vääristelylle. Kööpenhaminan neuvottelujen avajaisissa Climategateen vetosi Saudi-Arabian edustaja Mohammed al-Sabban, jonka mukaan luottamus on ”järkkynyt”. Samaan aikaan Suomessa asiaa pöyhi YLE TV1:n MOT.

Kaipa tästä episodista pitää muutama huonosti valittu epäkorrekti sananen sanoa.

Turhautuneen tutkijan tuska

Eilen esitetty MOT: Ilmastogate (toim. Martti Backman ja Matti Virtanen) oli melkoista mätkimistä. Ohjelma mässäili tutkijoiden yksityisillä, mutta nyt julkisuuteen hakkeroiduilla sähköpostiviesteillä. MOT kertoi, että ”maailman tunnetuimpiin kuuluva yhdysvaltalainen ilmastotutkija Ben Santer ilmoitti eräässä viestissään Jonesille, että hänen teki kovasti, niin kovasti mieli ’hakata tohjoksi’ vanhempi professorikollegansa Pat Michaels, joka kuuluu skeptikkoleiriin” ja että ”sama Santer ilmaisi toisessa viestissä halunsa keskustella McIntyren ja hänen avustajiensa kanssa ’pimeällä kujalla’”.

Lisäksi australialaisen skeptikon John Dalyn kuolemaan liittyen kerrottiin, että CRU:n, nyt jupakkaa selvittävien tutkimusten ajaksi syrjään astunut johtaja Phil Jones ”totesi lähipiirilleen pitävänsä tietoa ’ilahduttavana uutisena’”. Se tosin jätettiin mainitsematta, että Jones oli pitänyt kuolemantapausta ilahduttavana nimenomaan ”oudolla tavalla” (”in an odd way”).

MOT tulkitsikin, että sähköposteista ”paljastuu aggressiivinen ilmapiiri, jossa tiedemiehet pitävät toisinajattelevia tutkijoita vihollisinaan, joiden nujertamisessa kaikki keinot ovat sallittuja”.

Teenpä seuraavassa joukon henkilökohtaisiakin paljastuksia:

Paljastus 1: Yksityisesti ihmiset usein käyttävät värikkäitä, rankkojakin ilmaisuja. Julkisesti samat ihmiset valitsisivat sanansa toisin. Tämä on vain inhimillistä.

Paljastus 2: Olen itsekin monesti kuullut vastaavankaltaista vakavaa, mustaakin mustempaa huumoria sisältävää, mutta ei sinänsä kirjaimellisesti otettavaa kommentointia ilmastokysymyksen tiimoilta. Olen mielestäni empatiaan kykynevä ihminen sekä henkeen ja vereen pasifisti (olipa oudosti valittu kielikuva), mutta tästä huolimatta ymmärrän hyvin tutkijoiden letkautukset. Missään nimessä tyylikkäitä ne eivät julkisuuteen päätyneinä ole, mutta ymmärrettäviä kuitenkin. Ne kertovat läpeensä turhautuneiden tutkijoiden patoutuneesta tuskasta. Panoksena debatissa ei ole enempää eikä vähempää kuin ihmiskunnan – ja pitkälti muunkin eliökunnan – tulevaisuus.

Olen tässäkin blogissa ja sen kommenttikeskusteluissa moneen otteeseen korostanut sitä, kuinka turhauttavaa keskustelu ilmastoskeptikoiden kanssa on ollut ja on. Samat virheelliset väittämät pitää kumota kerta toisensa jälkeen, eikä sillä silti ole minkäänlaista vaikutusta. Olen myös maininnut, että saman ovat todenneet useat ilmastotutkijatkin. Hekään eivät enää jaksa tätä ”typeryyden hetteikköä”. Melkoisen kuvaavaa on sekin, että MOT on päätynyt Ilmatieteen laitoksen sanoisinko jonkinlaiseen epäviralliseen boikottiin.

Kaiken kaikkiaan on oikeastaan irvokasta, että ensin ilmastoskeptikot ajavat tutkijat hulluuden partaalle ja sen jälkeen ilkkuvat perään, että katsokaa, nehän on ihan hulluja!

Mekanismi on aivan sama kuin siinä, että ensin skeptikot ovat hankaloittaneet ilmastopolitiikkaa ja kestäviin energiamuotoihin siirtymistä minkä pystyvät mutta sen jälkeen hurskaina huomauttelevat, että Kioton sopimushan on ihan ponneton tekele eikä ilmastopolitiikalla ole oikeasti saatu mitään aikaan. ”Tähän asti ehdotetut toimenpiteet ovat olleet käytännössä täysin merkityksettömiä”, on esimerkiksi skeptikkojärjestö Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilainen äskettäin analysoinut.

Suuri loppuhuipennus

MOT: Ilmastogate loppui seuraavaan Phil Jonesin sähköpostisitaattiin: ”Jos jotakin voisin toivoa, niin haluaisin ilmastonmuutoksen toteutuvan, jotta tiede voitaisiin osoittaa oikeaksi, seurauksista riippumatta!”

Koska tämä ote oli valittu ohjelman loppuun, sitä ilmeisesti pidettiin erityisen raskauttavana. Ja onhan se. Mielipuolinen tutkijahan siinä toivoo maapallon tuhoa, seurauksista riippumatta! Onpa vastuuton kaveri. Ei mitään käsitystä varovaisuusperiaatteesta. Sehän oli MOT:n kummallisen vääristynyt sanoma.

Paljastus 3: Olen kieltämättä ajatellut itsekin tuon tuostakin, ohikiitävän hetken ajan, samoin. Tämä näyttää toden totta olevan ainoa tapa, jolla viimeisetkin skeptikot voitaisiin saada vakuuttettua ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todellisuudesta.

Ongelma on vain se, että käsitykseni mukaan ilmastonmuutoksen toteutuminenkaan ei riittäisi. Olen vakuuttunut siitä, että pahimmankin ilmastokatastrofin kourissa joukko skeptikoita yhä ilmoittaisi muutoksen olevan täysin luonnollista perua ja ihmisen toimista riippumatonta. Olipa sitten todisteita tai ei.

Tässä vielä kerran viime aikoina ahkerasti käyttämäni Juhani Rinne -sitaatti: ”Ainoa ratkaisu näyttää olevan, että antaa ajan kulua. Se ei ole hyvä ratkaisu, koska kasvihuoneilmiöön liittyvät torjuntatoimenpiteet olisi pitänyt alkaa viimeistään 1970-luvulla.”

Huomattakoon, että ajatus on täsmälleen sama kuin Jonesilla, mutta julkiseen keskusteluun muotoiltuna.

Skandaali vesilasissa

Mitä tulee MOT: Ilmastogate -ohjelman esittämiin varsinaisiin asiaväittämiin, ne eivät olleet saaneet Climategatesta uutta sisältöä sitten edellisen ilmasto-MOT:n (9.11.). Tietojen vääristelystä syytettyinä ovat edelleen paleoklimatologiseen aineistoon pohjatuva niin sanottu jääkiekkomailakäyrä viimeisten tuhannen vuoden lämpötilamuutoksista sekä CRU:n kokoamat aikasarjat globaalin keskilämpötilan mitatuista muutoksista parilta viime vuosisadalta.

Muistettakoon, kuten kirjoitin jo edellisen MOT:n kritiikissäni, että ”kyllä ilmastonmuutoksesta oltiin aivan tarpeeksi huolestuneita jo ennen jääkiekkomailakäyrän julkaisemista”. Ilmastotiede ei millään muotoa tarvitse koko jääkiekkomailaa. Menneet ilmastonvaihtelut ovat ne, mitkä ne ovat, ja tutkimus pyrkii valottamaan näitä parhaansa mukaan. Lisäksi vaikuttaa siltä, että monet paleoklimatologeihin kohdistuneista manipulointisyytöksistä ovat itse asiassa vanhoja, jo käsiteltyjä asioita, jotka eivät ole johtaneet mihinkään olennaisiin muutoksiin käsityksessä menneistä ilmastonvaihteluista.

Toinen asia on, ovatko CRU:n aikasarjojensa koostossa käyttämät ohjelmointikoodit olleet aivan kohdallaan? Tutkijat väittävät, että ovat, koska millekään manipuloinnille ei ole yksinkertaisesti ollut tarvetta. Tähänkin sopii edellisen MOT-kritiikkini toteamus, ”hyvä puoli asiassa on se, että ennen pitkää tilanne selviää ja totuus tässäkin asiassa tulee julki”. Se on tieteen tehtävä.

Sitä paitsi, vaikka lopulta joku yksittäinen ”huiputus” löytyisi, en pitäisi sitä mitenkään sensaatiomaisena. Ilmastotieteen kimpussa ahkeroi tuhansittain tutkijoita, ja hekin ovat inhimillisiä. Miksei sieltä voisi jokin harmillinen tapaus ilmetäkin. Ei tämä kuitenkaan koko alaa korruptoisi.

CRU:n aikasarja ei myöskään ole ainoa laatuaan, vaan vastaavat löytyvät muun muassa Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASAlta ja Yhdysvaltain valtameri- ja ilmakehähallinto NOAA:lta. Tässäkin suhteessa ilmastotiede on yhä aivan riittävän vankalla pohjalla. Laajaan, suorastaan maailmanlaajuiseen tutkijoiden ja vihreän liikkeen salaliittoon uskominen menisi jo vainoharhaisuuden puolelle.

Kaiken kaikkiaan Climategate on myrsky vesilasissa. Sen myötä vuosikausia jatkunut taistelu skeptikkoja vastaan on nyt näyttänyt kulissien takaisen rumemman puolensa. Ikäviä asioita on sanottu ja myös päätynyt julkisuuteen. Episodista jää varmasti joksikin aikaa ikävä maku. Mutta tuskinpa juuri muuta.

Pasi Toiviainen 

 

PS. Paljon muutakin kommentoitavaa olisi, mutta lisää MOT: Ilmastogaten ja muutenkin koko Climategaten asioista voi lukea vaikkapa ilmastoharrastaja Tuukka Simosen blogista Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta.

HUOM. Koittakaa tosin poimia tekstistä asiat ja unohtaa kirjoituksen tyyli. Nimimerkki "J. Anttilalla" onkin Simosen käyttämästä tyylistä kirjoituksen kommenteissa hyvä huomautus:

"Ymmärrän Tuukan suorasukaista kielenkäyttöä, jossa on mukana selvää ärtymystä. MOT kierrättää osatotuuksia ja kumotuksi tiedettyjä väitteitä eikä tuo tiedossa olevaa vastaevidenssiä esiin. Se on sen samana pysynyt raivostuttava työtapa. Päivän päästä kirjoitettuna voimakkaat ilmaisut jäisivät vähemmälle. Tuohon tyyliin 'debunkkauksessa' en juuttuisi. Asiaa ja asiaviitteitä on todella paljon. Ja siihen nähden, miten paljon MOTiin sisältyy sumutusta." [Tämä huomautus lisätty PS:ään 9.12. kello 11.30]

sama

Kommentit
  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat