Hyppää pääsisältöön

Ilmastogate: käsikirjoitus

Intro: Torstai-iltana 19. marraskuuta venäläiselle Internet-palvelimelle siirrettiin englantilaisen ilmastontutkimuslaitoksen CRU:n sisäisiä tiedostoja ja sähköpostien kopioita. Toistaiseksi tuntematon vuotaja tai tietomurron tekijä selitti tekoaan seuraavasti:

"Mielestämme ilmastotiede on nykyisessä tilanteessa liian tärkeää pidettäväksi piilossa maton alla. – Julkistamme täten sattumanvaraisen kokoelman kirjeenvaihtoa, tietokonekoodia ja asiakirjoja. – Toivottavasti aineisto auttaa ymmärtämään tiedettä ja ihmisiä sen takana."

Otsikko: MOT: Ilmastogate

Juonto: Tietovuoto avasi näkymän hallitustenvälisen ilmastojärjestön IPCC:n tieteellisen linnakkeen CRU:n ytimeen. Se paljasti ilmastotieteen kulisseista salailua, vihaa, juonitteluja, ja tutkimustulosten vääristelyä.

Paljastus herätti myös kysymyksen, onko Kööpenhaminan ilmastokokoukseen saapuvia maailman poliittisia päättäjiä johdettu harhaan.

Englantilaisen East Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen CRU:n johtaja Phil Jones ei halunnut vastata kysymyksiimme, ei edes kirjallisesti. CRU:n tiedotusyksikkö puolestaan ilmoitti, että he eivät osaa vastata. Siksi MOT haki arvioita Ilmastogaten merkityksestä suomalaisilta luonnontieteen professoreilta.

Korhola: ”… aika hämmästynyt…”

Mursula: ”…jotakin epäilyttävää…”

Järvinen: ”…ihmettelen…”

Lunkka: ”…olen äimän käkenä…”

Juonto: Mutta palataan CRU:hun. MOT kertoi kuukausi sitten laitoksen toiminnassa paljastuneista puutteista ja vääristelyistä.

Tiedostojen vuotaja - tai murtautuja - käytti tunnusta, joka viittaa Britannian julkisuuslakiin. CRU:n johtaja Phil Jones ja hänen kollegansa olivat uhmanneet julkisuuslakia jo neljän vuoden ajan. Nyt he joutuvat selittämään tekemisiään tutkintalautakunnille – ja poliisille.

Juonto: Käytännössä juuri CRU:n ydinryhmä sekä heidän läheiset kollegansa USA:ssa ja Saksassa ovat pitkälti päättäneet siitä, mikä tiede on oikeaa ilmastotiedettä ja mikä ei – mitkä tutkimukset hyväksytään IPCC:n raportteihin, mitkä ei. Käytämme heistä tässä yhteydessä nimitystä ”lätkäjengi”.

CRU ylläpitää myös tilastoa maapallon keskilämpötilasta 1850-luvulta lähtien. Tilasto osoittaa noin 0,7 asteen lämmönnousua viime vuosisadalla. Se on laskettu koostamalla sääasemien tietoja – salaisella menetelmällä. Nousu on saanut maailman päättäjät huolestumaan ja ryhtymään toimiin kasvihuonekaasujen rajoittamiseksi.

Monet tutkijat ovat pyytäneet CRU:sta keskilämpötilan pohjana olevaa mittausaineistoa ja tietokoneohjelmia. CRU:n johtajan, professori Phil Jonesin vastaus on ollut tyly:

McIntyre: “’We have twenty-five years invested in this, why should I send the data to you, when your only objective is to find anything wrong with it?’, which is a very unscientific statement.”

Juonto: CRU:n johto on pitänyt maailman lämpötilaa omaisuutenaan, mutta nyt osa mittausdatasta ja sen tilastollisessa muokkaamisessa käytetystä koodista on päässyt julkisuuteen.

Atte Korhola: ”Näistä viesteistä heijastuu tämmöinen, että siellä on ihmisillä niin kuin paniikinomainen pelko siitä, että mitäs jos luonto ei käyttäydykään niin kuin meidän mallit tai meidän omat teoriat esittää”.

Juonto: Yksi ongelma CRU:n tutkijoille on ollut keskiajan lämpökausi viime vuosituhannen alussa. Jo pitkään on tiedetty, että se oli nykyaikaa lämpimämpi.

Lunkka: ”Täytyy ihan rehellisesti sanoa se, että ei vielä olla tultu siihen tulokseen, ettei keskiajan lämpöjaksoa olisi ollut olemassa, koska proksitieto ainakin pohjoiselta pallonpuoliskolta ja varsinkin Länsi-Euroopasta mistä eniten on tietoa tältä ajalta, niin se kyllä osoittaa ihan selvästi sen, että lämpötila on ollut yhtä lämmin tai jopa lämpimämpi kuin tällä hetkellä. ”

Juonto: CRU:ta lähellä olevat tutkijat julkaisivat 90-luvun lopulla Nature-lehdessä tämän lätkämailana tunnetun käyrän maapallon lämpötilan kehityksestä tuhannen viime vuoden ajalta. Sen jyrkästi kohoava lapa osoitti vuotta 1998 vuosituhannen lämpimimmäksi, ja tasaisesti laskeva varsi häivytti näkyvistä yleisesti tunnetun keskiajan lämpökauden.

Kanadalainen tilastomatemaatikko Steve McIntyre otti lätkämailan suurennuslasin alle. Sen enempää Mannin tutkimusmetodi kuin aineistokaan eivät täyttäneet tieteellisiä vaatimuksia. Yhdysvaltain tiedeakatemia sekä Kansallisen tutkimusneuvoston tilastotieteen jaosto tutkivat kongressin pyynnöstä McIntyren syytökset, ja molemmat totesivat Mannin liioitelleen väitteitään. Lätkämaila oli poikki.

Tilastotieteilijöiden selvitys, ns. Wegmanin raportti selvitti myös ilmastotutkijoiden verkoston ja totesi sen hyvin pieneksi ja sisäänlämpiäväksi. Porukan ytimessä oli useita CRU:n tutkijoita. Selvityksessä moitittiin ilmastotutkijoita tilastotieteen heikosta osaamisesta.

Juonto: Vuonna 1999 lätkäjoukkue valmisteli kiekkomailan kuvaa käytettäväksi Maailman meteorologisen järjestön julkaisun kannessa.

Juonto: CRU:n johtajan Phil Jonesin tuolloin lähettämä sähköposti alkuperäisen lätkämailan tekijöille paljastui tietovuodossa. Viesti kuului seuraavasti:

Lukija/Jones: ”Olen juuri saanut valmiiksi Miken Nature-tempun lisäämällä jokaiseen sarjaan todelliset lämpötilat viimeisiltä 20 vuodelta pudotuksen piilottamiseksi.”

Juonto: Minkä pudotuksen?

Tuhannen vuoden päähän ulottuva lämpötilojen arviointi tehdään välillisten mittareiden eli proxien avulla. Mennyttä lämpötilaa arvioidaan mm. järvien pohjista ja puiden vuosirenkaista.

Lätkäjoukkue oli ikäväkseen todennut, että nykyaikaa lähestyttäessä puiden vuosirenkaista päätelty lämpötila kääntyi jyrkästi alaspäin. Lämpömittarien mukaan maapallo oli kuitenkin lämmennyt. Miten ratkaista ristiriita?

Lätkäjengin epäiltiin liimanneen lämpömittarilukemia vuosirenkaista koostettuun ilmastohistoriaan. Alkuperäisen lätkämailan keksijä Michael Mann reagoi epäilyihin loukkaantuneena:

Lukija/Mann: ”Ketkään tämän alan tutkijat eivät ole tietääksemme koskaan liittäneet lämpömittarin lukemia mihinkään rekonstruktioon. Olen pettynyt huomatessani täällä kyseisen harhaanjohtavan väitteen, joka yleensä on peräisin teollisuuden rahoittamilta disinformaatio-sivustoilta”.

Juonto: Kuitenkin juuri näin Mann ja CRU:n tutkijat olivat menetelleet: Kun heidän puulustoista luetut lämpökäyränsä kääntyivät laskuun näin – (värillisten käyrien hännät)

- niin CRU piilotti pudotuksen jatkamalla sitä lämpömittarilukemilla näin, kertomatta tempustaan kenellekään.

Juonto: Tällä tempulla Jonesin joukkue sai lätkämailaansa kunnon lavan. Mannin Nature-temppu on herättänyt ällistystä kautta tiedemaailman. (musiikkinäyte, Korhola katsoo Youtubesta ”Hide the decline” -videota).

Korhola: ”Tätä on kritisoitu voimakkaasti – näin ei olis saanut missään tapauksessa tehdä.”

Juonto: Lätkäjengi ei pysähtynyt selvittämään, miksi heidän vuosirengastulkintansa eivät tuota odotettua lämpenemistä. Sen sijaan he piilottivat ongelman: Jos vuosirenkaat eivät mittaa lämpöä nykyajassa, niin ne ovat epäluotettavia myös menneiden lämpötilojen arvioinnissa.

Jarl Ahlbeck: ”Siis jompikumpi on sit vääräs. Jos puunrenkaat eivät näytä lämpenemistä viime vuosikymmeninä ja lämpömittari näyttää, niin jompikumpi on väärässä. Molemmat ei voi olla oikeassa”.

Juonto: Vuosirenkaiden ja lämpömittareiden välinen ristiriita salattiin myös IPCC:n vuoden 2001 arviointiraportista. Raportin arkistoon säilöttiin tämä osuus (graffan valkoinen osa), mutta salattiin tämä osa (graffan punainen jatko).

Juonto: Myös Steve McIntyre toimi yhtenä IPCC:n vuoden 2007 raportin tarkastajista. Hän vastusti silloin pudotuksen piilottamista:

Lukija/McIntyre: ”Näyttäkää Briffan rekonstruktio loppuun saakka, älkää katkaisko sitä vuoteen 1960. Sen jälkeen voitte tarvittaessa kommentoida ja käsitellä eroavuusongelmaa. Älkää piilottako eroa kuten tehtiin edellisessä raportissa, se oli harhaanjohtavaa”.

Juonto: IPCC vastasi McIntyrelle, ettei Briffan sarjan viimeisen jakson eli pudotuksen näyttäminen olisi sopivaa.

Piilottamistempun sähköpostissaan myöntänyt professori Jones on pahoitellut kiireessä tekemäänsä sanavalintaa. Hän kiistää tarkoittaneensa sanalla ”temppu” harhauttamista.

Atte Korhola: "Se mikä tässä on hälyttävää mun mielestä, niin näihin viestien joukkoon tulee aika paljon kuvaa ihmisestä, jolla on erittäin voimakas missio, usko oikeassa olemiseen, ja tää jollain tavalla legitimoi ja antaa heille oikeuden vaikuttaa tieteen normaaleihin käytäntöihin kuten ennakkoarviointi tai tieteen julkisuus, itsekriittisyys ynnä muut, jotka on tieteen peruselementtejä."

Kielenkäyttö, viha

Juonto: CRU:sta vuotaneessa aineistossa on yli 3 000 sähköpostiviestiä tutkijoiden välisestä kirjeenvaihdosta. Niistä paljastuu aggressiivinen ilmapiiri, jossa tiedemiehet pitävät toisinajattelevia tutkijoita vihollisinaan, joiden nujertamisessa kaikki keinot ovat sallittuja.

Maailman tunnetuimpiin kuuluva yhdysvaltalainen ilmastotutkija Ben Santer ilmoitti eräässä viestissään Jonesille, että hänen teki kovasti, niin kovasti mieli ”hakata tohjoksi” vanhempi professorikollegansa Pat Michaels, joka kuuluu skeptikkoleiriin.

Sama Santer ilmaisi toisessa viestissä halunsa keskustella McIntyren ja hänen avustajiensa kanssa ”pimeällä kujalla”. CRU:n johtaja Phil Jones kutsuu erimielisiä tiedekollegoitaan toistuvasti ”täysiksi pelleiksi”.

Kun suomalainen skeptikko Timo Hämeranta lähetti suruviestin myös MOT:n katselijoille tutun australialaisen skeptikkoveteraanin John Dalyn kuolemasta, Jones totesi lähipiirilleen pitävänsä tietoa ”ilahduttavana uutisena”.

Salailu

Juonto: Vuoto paljasti CRU:ssa tapahtuneen järjestelmällisen tiedon panttaamisen. Professori Jones on pitänyt maailman lämpötila-aineistoa omanaan, eikä ole suostunut sen julkistamispyyntöihin.

Jones oli kuitenkin huolissaan, että Britannian uusi julkisuuslaki voisi koskea myös hänen aineistoaan. Hän kirjoitti Michael Mannille 2005:

Lukija/Jones: ”McIntyre on yrittänyt saada CRU:n aineistoja jo vuosia. Jos hän saa tietää, että Britanniassakin on nyt julkisuuslaki, niin luulen, että hävitän mieluummin koko tiedoston kuin lähetän sitä kenellekään”.

Juonto: Pian tämän jälkeen Jones tunnusti turhautumisensa lähimmille kollegoilleen:

Lukija/Jones: ”Pari tyyppiä häiritsee minua pyynnöillään julkistaa CRU:n lämpötila-aineistoja. Älkää kukaan kertoko kenellekään, että Britanniassa on julkisuuslaki”.

Juonto: Paine aineistojen julkistamiseen kuitenkin kasvoi. Keväällä 2008 kävi ilmi, että myös tutkijoiden keskinäinen sähköpostiliikenne voi olla julkisuuslain alaista tietoa.

Lukija/Jones: ”Mike, voisitko tuhota kaikki sähköpostit, joissa keskustelet Keithin kanssa IPCC:n nelosraportista. Keith tekee samoin. – Voisitko myös lähettää sähköpostin Genelle ja pyytää häntä tekemään samoin. – Pidän huolen siitä, että myös Caspar tekee niin. Terveisin Phil”.

Juonto: Kaikki tässä tuhoamiskäskyssä mainitut henkilöt ovat olleet mukana laatimassa tutkimuksia, joiden väitetään ”riippumattomasti” vahvistavan Mannin alkuperäisen lätkämailan tieteellisen pätevyyden.

Viime vuoden elokuussa Jones oli keksinyt uuden tekosyyn torjua julkisuuslain mukaisia pyyntöjä. Hän kirjoitti Nasan Gavin Schmidtille:

Lukija/Jones: ”Julkisuuslain osalta me kaikki vedämme tätä linjaa: Minkään maan julkisuuslait eivät koske IPCC:tä. Olemme kertoneet tämän skeptikoille”.

Juonto: Vuosi sitten Jones kirjoitti Santerille:

Lukija/Jones: ”Poistin pari kuukautta sitten suuren määrän sähköposteja, niin että jäljellä on hyvin vähän – tuskin mitään.”

Juonto: Pian vuodon jälkeen Jones selitti sanomalehti The Guardianin haastattelussa seuraavasti:

Lukija/Jones: ”Me emme ole poistaneet mitään sähköposteja tai aineistoja täällä CRU:ssa”.

Taukoa - Vertaisarviointi

Atte Korhola: ”… pidetään mustia listoja tutkijoista, joiden julkaisuja ei haluta nähtävän julkaisusarjoissa ja kokonaisia julkaisusarjoja ehdotetaan boikotoitavan sen vuoksi jos ne on julkaisseet kriittisiä näkemyksiä.”

Juonto: CRU ja sen huippututkijat käyttävät huomattavaa valtaa työstäessään yhteistä näkemystä siitä, mikä on ilmaston tila. He kykenevät vaikuttamaan IPCC:n raportteihin ja sitä kautta yleiseen mielipiteeseen.

Lunkka: ”Sanotaan näin, että koska IPCC:n politiikka on politiikka, siis se on politiikkaa – se antaa aseita päättäjille tehdä päätöksiä, niin on ehkä tiettyjä ryhmiä IPCC:n sisällä, jotka ajavat tiettyä linjaa; kyllä mä nyt tämän voisin allekirjoittaa. Sanotaan nyt Briffa, Overpeck, siellä on tämä Jones, jotka on hyvin vahvoja tekijöitä ja tiedemiehinä kyllä vertaansa vailla, mutta sitten täytyy kyllä joskus aina kysyä, että onko tässä poliittista agendaa mukana myös.”

Juonto: Vuonna 2003 lätkäjengi oli tyytymätön Climate Research –tiedejulkaisuun, joka oli päästänyt sivuilleen skeptikoiksi luokiteltujen tutkijoiden töitä. Michael Mann kirjoitti maaliskuussa 2003 Jonesille seuraavaa:

Lukija/Mann: ”Tämä vaara on olemassa, kun aina arvostelemme skeptikkoja siitä, etteivät he julkaise ’vertaisarvioiduissa tiedelehdissä’. Ilmeisesti he ovat löytäneet ratkaisun: kaapataan joku lehti! Mielestäni meidän on lakattava pitämästä Climate Researchia oikeana vertaisarvioituna tiedelehtenä. Ehkä meidän pitäisi rohkaista muita kollegojamme olemaan kirjoittamatta siihen ja lopettamaan sen juttujen lainaamisen.”

Juonto: Climate Researchin synti oli, että se oli julkaissut kiistanalaisen tutkimuksen. CRU:n sisäpiiri halusi rangaista lehden päätoimittajaa. Jonesin läheinen työtoveri Tom Wigley kirjoitti Suomen ympäristökeskuksessa ilmastonmuutosta tutkivalle Timothy Carterille, että päätoimittaja Hans von Storch julkaisee ”roskatiedettä” vain saadakseen aikaan keskustelua.

Lukija/Wigley: ”Myös von Storchista on päästävä eroon.”

Juonto: Vertaisarvioinnin kontrollointi on ollut lätkäjengille sydämenasia. Heinäkuussa 2004 Mann oli hermostunut kahdesta tutkimuksesta, joiden ei hänen mielestään pitäisi päätyä IPCC:n raporttiin. Jones lohdutti:

Lukija/Jones: ”Kumpikaan näistä ei saa olla mukana seuraavassa IPCC:n raportissa. Pidämme ne Kevinin kanssa ulkona tavalla tai toisella – vaikka se tarkoittaisi sitä, että meidän täytyy määritellä uudelleen, mitä vertaisarviointi tarkoittaa!”

Juonto: Vuonna 2005 lätkäjengin tähtäimessä oli toinen tiedelehti, Geophysical Research Letters. Myös sen päätoimittajaa James Saiersia epäiltiin skeptikoksi. Wigley ja Mann kävivät asiasta kirjeenvaihtoa:

Lukija/Wigley: ”Jos löydämme todisteita siitä, että Saiers on skeptikkoleirissä, voisimme käyttää Amerikan geofysiikan unionin virallisia kanavia ja järjestää hänelle potkut.”

Lukija/Mann: ”Climate Research sai mennä, mutta emme voi menettää GRL:ää. Olisi hyödyllistä, jos porukka alkaisi kirjata kokemuksiaan Saiersista… he ovat julkaisseet aivan liian monta huonoa vastapuolen tutkimusta viime vuoden aikana. - - Ne olivat täyttä roskaa.”

Juonto: Jonesin luotetut kollegat ovat osallistuneet toistensa töiden arviointiin. Vähemmän kokeneet tutkijat ovat kysyneet Jonesilta, keitä hän voisi suositella arvioitsijoiksi. Viime elokuussa hän suositteli yhdeksän nimen listaa ja liitti loppuun huomautuksen:

Jones: "He kaikki tietävät mitä pitää sanoa, ilman mitään erillistä kehoitusta".

Konsensus

Juonto: Julkisuuteen on väitetty, että IPCC:n lähes 3 000 tutkijaa ja arvioitsijaa ovat yksimielisiä. Tämän niin sanotun konsensuksen mukaan ilmasto lämpenee edelleen ja ihmisen kaasupäästöt ovat aiheuttaneet ilmastokatastrofin uhan.

Ilmastogate-aineistosta kuitenkin käy ilmi, että jopa ilmastotutkijoiden pieni eliitti, parin kentällisen muodostama lätkäjengi on kaikkea muuta kuin yksimielinen. Yksi ongelma on lämmönnousun pysähtyminen 2000-luvulla.

Lukija/Trenberth: “Tosiasia on, että emme voi selittää nykyistä lämpenemisen pysähtymistä, ja se on häpeäksi meille”.

Juonto: Näin yhdysvaltalainen ilmastotutkimuksen huippunimi Kevin Trenberth tuskaili äskettäin kollegoilleen CRU:ssa. Hän jatkoi toisinajatteluaan:

Lukija/Trenberth: ”Miksi ette voi myöntää, että emme tiedä likimainkaan, minne energia menee, tai muuttuvatko pilvet tehdäkseen planeetan heijastavammaksi… On tosiasia, että emme kykene selittämään, mitä ilmastojärjestelmässä tapahtuu.”

Koodi ja aineistot

Juonto: CRU:lle tärkeä tehtävä on maapallon keskilämmön laskemisessa tarvittavan mittausaineiston ja sen käsittelyssä tarvittavan tietokonekoodin ylläpito. Juuri niitä Jones on itsepintaisesti kieltäytynyt luovuttamasta ulkopuolisten nähtäväksi.

CRU:sta vuodetut tiedot paljastavat nyt todennäköisen syyn salailulle: Maailmanpolitiikan keskipisteessä oleva tieteellinen aineisto on jamassa, jossa sen kokoajatkaan eivät enää saa siitä selvää.

CRU:ssa määrättiin äskettäin nuori koodaaja ”Harry ”selvittämään kaaosta. Harryn uupuneet kommentit on nyt vuodettu julkisuuteen:

Lukija/Harry: ”VOI ***TU TÄTÄ. On sunnuntai-ilta, ja olen työskennellyt koko viikonlopun, ja juuri kun luulin saaneeni työn valmiiksi, löysin jälleen uuden ongelman, joka johtuu tietokantamme toivottomasta tilasta. Ei minkäänlaista kestävää, yhtenäistä aineistoa, vain luettelo ongelmista, joka kasvaa sitä mukaa kuin niitä löydetään lisää.”

Juonto: Juuri tästä Harryn kiroamasta tietokannasta on laskettu maapallon keskilämpö, jonka väitetään nousseen 0,7 astetta viime vuosisadan aikana.

Tällä nousulla on merkitystä myös tulevaisuuden kannalta. Ilmakehän lämmönnousua ennustavat tietokonemallit testataan ja säädetään CRU:n tilastoa vastaan. Jos ne pystyvät jäljittelemään CRU:n rakentamaa 1900-luvun lämpökäyrää, niiden väitetään pystyvän ennustamaan ilmastoa jopa vuoteen 2100 asti.

Kaupunkilämpö

Juonto: Monet tutkijat ovat esittäneet epäilyksiä siitä, onko ns. kaupunkilämpöilmiö otettu riittävästi huomioon CRU:n koostamassa maapallon keskilämmössä.

Jarl Ahlbeck: ”No mä olen kysynyt monta kertaa Phil Jonesilta e-maililla, millä tavalla tämä kaupunkilämpö on otettu huomioon, en oo koskaan saanut vastausta”.

Juonto: Kaupunkilämmöllä tarkoitetaan asutuskeskuksissa havaittavaa, ympäröivää maaseutua korkeampaa lämpötilaa, joka johtuu muun muassa runsaasta energiankäytöstä.

Ahlbeck: ”Tääl on Bratskin lämpötilakäyrä. Amerikkalaisten mittausten mukaan se on ollut hyvin tasainen, kunnes 70-luvulla rakennettiin iso sellutehdas – ja tässä näkyy tämä sellutehtaan aiheuttama kaupunkilämpö. Se Bratskin lämpötila on noussut erittäin rajusti sellutehtaan takia”.

Juonto: Pohjoista Venäjää ja Siperiaa pidetään pahimpana kaupunkilämmön lähteenä. Pitkinä kylminä talvina siellä on käytetty energiaa surutta. Kaupunkien lämpötilat ovat jopa pari astetta ympäröivän erämaan lukemien yläpuolella.

Ahlbeck: ”Sitten mennään Jakutskiin, joka kuusikymmentälukuun saakka oli tämmönen vankileiritakapajula: ei mitään teollista toimintaa. Sit alkoi tämä kehitys … lämpö näkyy aivan selvästi tässä Jakutskin lämpenemisessä.”

Juonto: Ilmiö toistuu kaupunki kaupungilta Pohjois-Venäjällä: mahtavia lätkämailoja viimeisten 50 vuoden ajalta. Mutta kun menemme maaseudun sääasemille, kuva muuttuu toiseksi: Dzardzan, lämmin 30-luku, lämmin nykypäivä, välillä kylmää. Diksonin saari Jäämerellä, ei merkittävää lämpenemistä, 30-luku paljon lämpimämpi kuin nykyaika. Dudinka, sama ilmiö. (kuvia graffasta)

Pohjoisin Suomi muistuttaa Siperiaa. Helsingin yliopiston Kilpisjärven tutkimusaseman johtaja, professori Antero Järvinen on tutkinut arktista luontoa 40 vuoden ajan. Hänellä on pitkiä mittaussarjoja niin lämmöstä, koivun lehtien puhkeamisesta, kuin kirjosieppojen muninnastakin.

Järvinen: ”Niin, nämä eivät kyllä osoita juuri minkäänlaista lämpenemistä, mutta eivät kylmenemistäkään, et se on se ikään kuin status quo, elikkä entinen tilanne, mikä on vallinnut vuosikymmeniä, niin se vallitsis edelleenkin … siel ei näy mitään dramaattista ja sama näyttäis pätevän myös esimerkiksi Huippuvuorilla, että mitään isoa ei ole tapahtumassa.”

Juonto: Pohjois-Venäjän erämaiden säähavaintoasemat toistavat käyrää, joka on nähtävissä myös Suomen Sodankylässä: Lämmin 30-luku, sitten kylmenevää, 70-luvulta lähtien lämpenevää, mutta ei niin lämpimäksi kuin ennen sotia.

Mutta kaupunkilämpö on saastuttanut pahasti Venäjän lämpömittaukset. Samoin Kiinan. Miten professori Jones ja CRU ovat ottaneet sen huomioon maailmanlaajuisen lämpötilan laskennassa? – Tuskin lainkaan.

Vuodossa paljastui Jonesin viesti, jossa hän kertoo että heidän ainoa tapansa korjata kaupunkilämpöä on poistaa sen saastuttama asema kokonaan koosteesta. CRU on poistanut kaikkiaan 2 700 sääasemasta 38, niistä 31 Pohjois-Amerikasta ja 7 Euroopasta. Muualta ei yhtään.

CRU:n sääasemaluettelossa on edelleen runsaat 200 korjaamatonta asemaa Venäjältä, mukana kaikki suuret teollisuuskeskukset.

Ahlbeck: ”Se tarkoittaa sitä, et se Jonesin globaali käyrä on virheellinen. Se ei kuvaa ilmastoa, se kuvaa jotain muuta.”

Taukoa

Juonto: Jopa IPCC on myöntänyt, että viime vuosisadan 0,7 asteen lämmönnoususta huomattava osa johtui luonnollisesta vaihtelusta. Ihmisen osuudeksi siitä voidaan panna ehkä puolet, mutta kaupunkilämmön vuoksi kasvihuonekaasujen syyksi jää ehkä vain muutama asteen kymmenesosa.

Pelkkien hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmastoon voi olla niin pieni, että se hukkuu mittavirheisiin. Voi olla, että Aurinko sittenkin dominoi ilmastonmuutosta, vaikka sen suora lämpösäteily ei riitäkään aiheuttamaan suuria muutoksia.

Mursula: ”On mielenkiintoista nyt siis nähdä se, että onko aurinkotuuliperäiset ilmastovaikutukset ne kaikkein tärkeimmät. Se olisi suuri yllätys, erittäin suuri yllätys ilmastotieteelle, mutta niin voi edelleenkin olla, jos niin on niin silloin ilmastonmuutos voisi olla ihan ratkaisevasti aurinkoperäistä.”

Juonto: Lopullinen totuus CRU:n tietovuodosta tai –murrosta saattaa paljastua vasta ensi keväänä, kun Britanniassa käynnistynyt selvitystyö valmistuu. Tietovuotoa tutkii myös Norfolkin poliisipiiri. Selvityksen alla on myös se, onko professori Jones syyllistynyt julkisuuslain rikkomiseen. Jones on hyllyttänyt itsensä tutkimusten ajaksi.

Yhdysvalloissa skandaali on aiheuttanut sen, että Penn Staten yliopisto on käynnistänyt tutkinnan maailmankuulun professorinsa Michael Mannin toiminnasta.

Skandaalin mittasuhteet saavuttanut Ilmastogate voi loppujen lopuksi edistää ilmastotieteen avoimuutta ja puhdistaa alan ryvettynyttä mainetta.

Mursula: ”No, saa nähdä mitä tossa CRU :n tutkimuksessa paljastuu ja mitä seurauksia sillä on koko IPCC paneelin toiminnalle , niinku totesin nii olisin kovasti sitä mieltä, että IPCC paneelin asiantuntemusta tulisi laajentaa avaruustutkimuksen asiantuntijoihin. On erittäin oleellista se, että nyt selvitettäisiin todellakin kaikki ne mahdolliset mekanismit, joita aurinko ja avaruus yleensäkin voi vaikuttaa ilmastoon, tämä varatun ilmakehän vuorovaikutus on erittäin oleellinen ja sillä voi todellakin niin kun sanottu olla erittäin suuri vaikutus tähän ilmastomuutokseen.”

Lopputeksti ruutuun, Jonesin sähköposti kollegoilleen:

(Lukija/Jones: ”Jos jotakin voisin toivoa, niin haluaisin ilmastonmuutoksen toteutuvan, jotta tiede voitaisiin osoittaa oikeaksi, seurauksista riippumatta!”)

LOPPU.

Toimittajat Martti Backman ja Matti Virtanen