Pasi Toiviainen
Yle
Luottamus siihen, että YK:n alaiset ilmastokokoukset johtaisivat sitovaan ja kaikkien maiden hyväksymään ilmastosopimukseen, on romahtanut.
Keskustelut messukeskus Bella Centerin pääsalissa jatkuvat edelleen lauantaina iltapäivällä (14.45 Suomen aikaa). Vaikka puheenjohtaja tuon tuostakin muistuttaa, että olisi jo aika päättää täysistunto - niin kuin joidenkin uutistietojen mukaan olisi jo tapahtunutkin - ja lähteä kotiin, puheenvuoropyyntöjen määrä ei ole ehtymään päin. Sekaannus täällä luodun niin sanotun "Kööpenhaminan julistuksen" suhteen jatkuu eikä sen status tunnu selviävän millään.
Osa neuvottelijoista oli tänään iltapäivällä paiskinut töitä 48 tuntia putkeen.
Nyt, vihdoin, kello 16.25 Suomen aikaa, Kööpenhaminan kokous julistettiin päättyneeksi. Seuraavaksi syön jotakin ja jätän Bella Centerin taakseni. Sitten on aika analysoida, mitä oikein on saatu aikaan...
... No niin, palataan asiaan:
Mistä oltiin yhtä mieltä?
Yksimielisyys, jota YK:n päätökset edellyttävät, saavutettiin lopulta varsinaisen ilmastosopimuksen suhteen vain yhdessä asiassa. COP eli YK:n ilmastokokous sai sovittua, että "merkitään muistiin" niin sanottu Kööpenhaminan julistus.
Siinä kaikki.
Kööpenhaminan julistus (Copenhagen Accord)
Kööpenhaminan julistus on puolestaan julkilausuma, jonka Yhdysvallat viime yönä harsi kasaan erityisesti Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kanssa.
Viimeisimmän luonnosversion mukaan julistuksessa todetaan, että vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi ja maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi 2 asteeseen "me tulemme parantamaan" (we shall enhance) yhteistyötä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lisäksi mainitaan, että tätä varten päästöihin tarvitaan "syviä leikkauksia" ja että päästöjen tulee alkaa vähetä "mahdollisimman pian".
Teksti on siis kovin ympäripyöreää. Lisäksi päästöleikkausten suuruudet jäivät kokonaan määrittelemättä. Julistus toteaa, että siihen sitoutuvat maat toimittavat päästöleikkaustavoitteensa vuodelle 2020 ensi tammikuun loppuun mennessä. EU esimerkiksi ei pidä tulosta niin onnistuneena, että se korottaisi omia vähennystavoitteitaan vuodelle 2020 jo ilmoitetusta 20 prosentista 30 prosenttiin.
Kotiläksy tammikuulle 2010: maiden päästövähennykset 2020 mennessä.
Kööpenhaminan julistus ei ole YK-sopimus
Kööpenhaminan julistuksen merkityksestä ja statuksesta käytiin kokouksessa keskustelua vielä pitkälle iltapäivään. Kävi selväksi, että julistus ei ole YK:n ilmastokokouksen tuottama, vaan täysin sen ulkopuolelta tupsahtanut paperi. Sen on laatinut pieni joukko maita, eivätkä kaikki ole sitä hyväksyneet. Varsinkaan Venezuela, Bolivia, Nicaragua, Ecuador ja Kuuba eivät aio julistusta allekirjoittaa.
Eikä tässä kaikki. Tänään käydyssä loppukeskustelussa jopa maat, jotka olivat vahvasti mukana julistuksen luomisessa, kuten Etelä-Afrikka, huomauttivat, että julistus on ainoastaan merkitty tiedoksi, eikä se ole COP:n tuote eikä myöskään millään muotoa sitova. Pakistan lisäksi korosti, että julistusta ei myöskään tule käyttää jatkoneuvottelujen pohjana. Intia, Kiina ja Saudi-Arabia olivat laajasti ottaen samoilla linjoilla.
Kokous totesikin, että Kööpenhaminan julistus tullaan tulostamaan tyhjälle paperille, ilman YK:n ja sen alaisen ilmastokokousorganisaatio UNFCCC:n logoja. Se, minkä organisaation alaisuudessa Kööpenhaminan julistusta ja sen mukaisia toimia tullaan hallinnoimaan, jäi vielä hieman epäselväksi.
Sudan puolestaan ilmoitti viimeisessä puheenvuorossaan, että se on kokouksen tuloksesta innoissaan. Miten ikinä se sitten pitääkään tulkita.
Kuolinisku YK:n ilmastoprosessille?
Vaikka kokouksessa sovittiin myös seuraavista COP-neuvotteluista ja YK:n alaisen ilmastoprosessin jatkosta, joidenkin neuvottelijoiden mukaan Kööpenhaminan COP15 tuli lähinnä todistaneeksi YK-järjestelmän toimimattomuuden. Kaikki edellytykset ja valmiudet uudelle sitovalle sopimukselle olivat olemassa, mutta silti se jäi saamatta.
Missä ihmeessä se Phil Jones on, kyseli skeptinen jääkarhu Bella Centerissä pari päivää sitten.
Siitä epäonnistumisessa ei kuitenkaan ollut kyse, etteivätkö valtiot ottaisi ilmastonmutoksen uhkaa vakavasti. Sen nimiin vannoivat kaikki.
Itse asiassa vielä viime viikonvaihteessa kaikki vaikutti hyvältä ja toiveet olivat erittäin korkealla. Silti seurasi mahalasku. Lopujen lopuksi vanhat jakolinjat ja ideologiset vastakkainasettelut tuhosivat yhteistyön.
Se, että uutta "sopimusta" on kehuttu tärkeäksi askeleeksi, historialliseksi ja merkitykselliseksi, tuntuu liioittelulta. Pikemminkin nyt lienee pohdittava sitä, pitäisikö uutta ilmastosopua hakea ohi YK:n ja erityisesti niiden maiden kesken, jotka ovat suurimpia päästäjiä tai muuten työhön halukkaita.
Kokous on ohi.
Toivottavasti tämä Kööpenhaminan pettymys ei vie intoa niiltä, jotka työtään ilmastonsuojelun puolesta yhä jatkavat.
Huomenna kohti kotia.
Pasi Toiviainen
(teksti ja kuvat)
