Hyppää pääsisältöön

Kartanokeitoksia Wiurilassa

Halikon Wiurilan kartano edustaa ruotsalaisajan uusklassismia ja sen talousrakennukset ovat itsensä Carl Ludvig Engelin piirtämät.

Wiurilan kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla, joilloin omistajaksi on mainittu Magnus Johansson till Wiorela.

Kartano periytyi hänen tyttärelleen ja kulki suvussa vuoteen 1787 saakka, jolloin sen osti kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt.

Wiurilan uusklassinen päärakennus on Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin italialaisen Carlos Bassin käsialaa. Talauskeskuksen julkisivun loi toisena valtionarkkitehtinä toiminut C.L. Engel.

Wiurilan kokonaispinta-ala on parhaimmillaan ollut melkein 50 000 hehtaaria ja kartanon mailla on toiminut tiilitehdas, saha, myllyjä, meijeri, viinantislaamo ja vanhin tiedetty suomalainen olutpanimo.

Viimeinen kreivi, Carl August Armfelt (k.1942) toimitti Wiurilaan sähkön ja vesijärjestelmän.

Vuosien saatossa tila on pienentynyt maan luovutusten ja perinnön jakojen myötä. Vuonna 1951 Carl August Armfeltin tytär Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus otti suvun maat haltuunsa ja herätti kartanon uuteen loistoonsa miehensä Günter Brüninghausin kanssa.

Nykypinta-ala käsittää noin 150 hehtaaria. Kartanon yhteydessä toimii museo, ravintola sekä hostelli. Alueella on myös golfkenttä sekä ratsastuskoulu. Yhtenä erikoisuutena on ollut sokerimaissin viljely.

Kartanon keittiössä Anna Louise valmistaa maukasta pataa omalla pellolla tuotetusta maissista ja leipoo herkullisia jälkiruokia.

Teksti: Heidi Sommar