Hyppää pääsisältöön

Hyvinvointivaltion ansa

maahanmuutto
maahanmuutto Kuva: Yle, Mot maahanmuutto

Helsingin kaupungin johto puhuu innostuneesti maahanmuutosta pääkaupunkiin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen näkee maahanmuuton keskeiseksi keinoksi taata kaupungin kasvu ja elinvoima. Maahanmuuttajien osuuden Helsingissä ennustetaan nousevan nykyisestä noin 10 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Se merkitsisi 120 000 uutta maahanmuuttajaa Helsinkiin 15 vuodessa. Ja heille kymmeniä tuhansia uusia asuntoja.

Miten ne rahoitettaisiin? Miten ulkomaalaiset saataisiin töihin suurtyöttömyyden oloissa? Mistä rahat heidän elättämiseensä? Ymmärtävätkö päättäjät edessä olevien ongelmien valtavuutta?

Geneven pakolaissopimus solmittiin 1951 toisen maailmansodan jälkitunnelmissa, jolloin mielessä olivat kuvat natsien vainoa Saksasta paenneista juutalaisista ja eri maiden käytännöt heidän vastaanottamisessaan tai torjumisessaan.

Alun perin pakolaissopimuksen piti taata turvapaikka vain rodun, uskonnon, kansalaisuuden, yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen sekä poliittisen mielipiteen vuoksi tapahtuvalta vainolta. Sota ja luonnonmullistukset eivät antaneet oikeutta pakolaisasemaan.

Ajan kuluessa pakolaisuuden perusteet ovat laajentuneet ja nykyisin vaaditaan yleisesti turvapaikan myöntämistä jo köyhyyden tai huonojen ympäristöolojen perusteella.

Kaikki tietävät, että huomattava osa vainon perusteella turvapaikkaa hakevista ihmisistä on todellisuudessa ns. talouspakolaisia. He hakevat parempaa elämää. Turvatun elämän ja onnen etsiminen on tietysti täysin oikeutettua. Ennen sellaisia ihmisiä kutsuttiin siirtolaisiksi, nykyisin humanitaarisiksi maahanmuuttajiksi.

Siirtolaisuudella on ollut sekä maahanmuuttajille että heitä vastaan ottaville maille siunauksellisia vaikutuksia. Yhdysvaltain menestys ja elinvoima perustuu ratkaisevasti yhä uusien siirtolaispolvien elämännälkäiseen ponnisteluun kohti amerikkalaista unelmaa.

Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa siirtolaisten suhteellisen vaivaton kotoutuminen yhteiskuntaan on perustunut kahteen tekijään: avoimiin työmarkkinoihin ja niukkaan sosiaaliturvaan. Siirtolaiseksi hyväksytylle annetaan työlupa ja onnen toivotus.

Pohjois-Euroopan malli on toinen. Täällä maahanmuuttajia syleillään sosiaaliturvalla passiivisiksi. Jäykät työmarkkinat ja krooninen työttömyys jättävät nykyisellään yli puolet maahanmuuttajista työelämän ulkopuolelle.

Hyvinvointivaltio on kaivanut itselleen ansan. Olemme luoneet pelisäännöt, jotka kääntävät energiaruiskeeksi tarkoitetun siirtolaisuuden vastavoimakseen, joka syö hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.

Pääsääntö on, että jokainen maassamme laillisesti asuva ihminen on oikeutettu Suomen lakien tarjoamaan sosiaaliturvaan täysmääräisesti.

Jollekin voisi tulla mieleen, ettei varakkaan Suomi-klubin kaikkia jäsenetuja ole tarkoitettu ihan kaikille uusille tulokkaille - eiväthän he ole maksaneet klubin "jäsenmaksujakaan". Tällaisten ajatusten torjumiseksi on säädetty syrjintäkielto: perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kaikkia maassa asuvia on kohdeltava samalla tavalla.

Ansa sulkeutuu. Meidän on vain maksettava, vaikka tulokkaat eivät koskaan tekisi tuottavaa työtä ja kartuttaisi yhteistä kassaa. Ensin kaikki etuudet ja palvelut työiän ajalta ja sitten vanhuuseläkkeet. Kuinka kauan rahkeemme riittävät siihen maahanmuuton vain kiihtyessä?

Tästä kansa on huolestunut, eikä sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.

Poliitikot ovat laiminlyöneet velvollisuutensa tehdä selkoa Suomen maahanmuuttopolitiikasta, sen perusteista ja tavoitteista. Todellisuudessa Suomella ei ole maahanmuuttopolitiikkaa. Maa ajelehtii kohti kasautuvia vaikeuksia ja päättäjät pitävät käsiä silmillään, korvillaan ja suullaan. Tärkeintä näyttää olevan, ettei meitä vaan nimitettäisi rasistiksi.

Melkein kaikki läntisen Euroopan maat ovat törmänneet maahanmuuttokriisiin. Suomea ovat pitkään suojanneet ankara ilmasto ja ikävät ihmiset. Nyt muun Euroopan tiukentaessa politiikkaansa paine kohdistuu entistä enemmän Suomeen.

Suomen maahanmuuttokriisin kärjistymistä ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Suomella olisi vieläkin aikaa ottaa maahanmuutto hallitusti ohjaksiin. Voimavarat pitäisi suunnata jo olemassa olevan maahanmuuttajaväestön kotouttamiseen. Koulutus ja työ on siinä tärkeintä.

MOT avaa tällä kertaa yhden esimerkin, joka on kuohuttanut kansaa viimevuotisen korkeimman oikeuden tuomion vuoksi: vääriä tietoja viranomaisille antanut somaliäiti vapautettiin petossyytteistä.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu: somaliäiti on päässyt töihin ja lapset käyvät koulua. Väärin perustein sosiaalitukea myöntäneet viranomaisetkaan eivät joutuneet vastuuseen.
 

Toimittaja Martti Backmann
Kommentit