Hyppää pääsisältöön

Upgrading the stage

Tiistai-iltana kello 22.30 seisoin bussipysäkillä Espoossa ja puhua pulputin niin kovalla äänellä, että seuralaistani nauratti. Ajatukset singahtelivat, sydän tykytti. Tiesin: haluan elää rohkeasti ja ajatella valppaasti! En saa pelätä, en saa väistää vastuuta tästä maailmasta!

Kolme ja puoli tuntia aiemmin olin istahtanut Revontulihallin katsomoon jännittyneenä, kovin odotuksin. Juha Jokelan Esitystalouden ennakkonäytös oli alkamassa. Jokelan aiemmat näytelmät, Mobile Horror ja varsinkin Fundamentalisti, ovat luultavasti molemmat elämäni teatterin TOP 10:ssä.

Kokemuksena Esitystalous vertautuu omassa päässäni lähinnä ehkä Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseiden lukemiseen. Kumpikin on niin täynnä yksityiskohtia ympäröivästä yhteiskunnasta, kumpikin on tehty niin tarkasti, rikkaasti, vapaasti, että vaikutelmia on vaikea lähteä purkamaan.

Kuvassa Ria Kataja, taustalla Raimo Grönberg, valokuva Stefan Bremer Esitystaloudessa näytellään pelottavan hyvin. En tahdo kehua ketään erikseen, sillä jokainen näyttelijä sopii täydellisesti rooliinsa. Ajoittain mieleen hiipi epätodellinen tunne tosielämän katsomisesta, niin uskottavaa puhetta Jokela kirjoittaa - oli kyse konsulttikielestä, demarien puoluekokouksesta tai sosiologin hämärähköstä luennosta.

Näytelmä alkaa seminaarina. Katsojaa puhutellaan suoraan. Tapahtumiin sekoitetaan dokumenttia, netti- ja kännykkävideoita, turvakameraa. Muoto tukee aihetta. Näyttämön ”todet” tapahtumat rinnastuvat jatkuvasti niistä kameralle tehtyyn esitykseen.

Tarinassa on kolme isoa juonnetta. Demarikansanedustaja Jaana Sallinen (Ria Kataja) kamppailee puolueensa näännyttävän koneiston keskellä. Katsoja pannaan seuraamaan sivusta puoluekokouksia, jotka ovat Salliselle yhtä piinaa. Kokousten katsominen oli välillä tylsää. Mutta salakavalasti tuo tylsyys pakotti eläytymään: minut sujautettiin Sallisen nahkoihin, turhautumaan hänen kanssaan.

Toisessa kuviossa kaksi konsulttia (Tommi Korpela ja Vera Kiiskinen) lähtee valmentamaan junttiliikemiestä (Martti Suosalo), joka aikoo uudistaa Tapiolan, rakentaa siitä urbaanin, sykkivän keskuksen. Upgrade Tapiola! Konsulttipomo Rami Niittymaa (Korpela) on luonut käsitteen esitystalous. Ramin mukaan jokainen meistä esittää koko ajan, joka tapauksessa. Ne jotka hallitsevat esittämisen taidon, pärjäävät. Muut tippuvat.

Kun Korpelan hillitysti ja karismaattisesti näyttelemä Rami puhuu, häntä on vaikea olla ottamatta vakavasti.

Kolmas näkökulma syntyy, kun köyhyyteen suistunut tutkija (Henna Hakkarainen) koettaa saada selkoa yhteiskunnan draamoista.

Juonta en lähde tässä paljastamaan, mutta Esitystalouden jälkipuoli, ja varsinkin loppukohtaus on mykistävä. Esityksen päätyttyä olin ensin hiljaa. Minua alkoi itkettää, kenties silkasta kiitollisuudesta ja kunnioituksesta. Sitten aivoissa alkoi suihkia. Aloin puhua, puhua, puhua…


Espoon Kaupunginteatteri: Esitystalous. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Jokela, lavastus Teppo Järvinen, pukusuunnittelu Sari Suominen, videot Timo Teräväinen, valosuunnittelu Heikki Örn, äänisuunnittelu Tommi Koskinen. Rooleissa Tommi Korpela, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Martti Suosalo, Vera Kiiskinen, Raimo Grönberg ja Tommi Taurula.

 

Päivitys 23.3.2016: Vanhentunut linkki poistettu. Muotoiluja korjattu.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kaikki kauhun ainekset

    Suomalaisen kansanperinteen pelottavin hahmo.

    Se on kummitus. Se on eräs suomalaisen kansanperinteen pelottavimmista hahmoista. Se on nimeltään ihtiriekko. Se on surmatun lapsen haamu: salaa synnytetyn, salaa surmatun ja salaa haudatun lapsen haamu. Ihtiriekko on aitoa suomalaiskansallista kauhua, mutta samalla asiaan liittyy myös moraalinen opetus, kuten vanhoihin kauhutarinoihin ja kansansatuihinkin usein liittyy. "Aihe on kohtalaisen synkkä", toteaa aiheeseen uppoutunut musiikintekijä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri