Hyppää pääsisältöön

Upgrading the stage

Tiistai-iltana kello 22.30 seisoin bussipysäkillä Espoossa ja puhua pulputin niin kovalla äänellä, että seuralaistani nauratti. Ajatukset singahtelivat, sydän tykytti. Tiesin: haluan elää rohkeasti ja ajatella valppaasti! En saa pelätä, en saa väistää vastuuta tästä maailmasta!

Kolme ja puoli tuntia aiemmin olin istahtanut Revontulihallin katsomoon jännittyneenä, kovin odotuksin. Juha Jokelan Esitystalouden ennakkonäytös oli alkamassa. Jokelan aiemmat näytelmät, Mobile Horror ja varsinkin Fundamentalisti, ovat luultavasti molemmat elämäni teatterin TOP 10:ssä.

Kokemuksena Esitystalous vertautuu omassa päässäni lähinnä ehkä Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseiden lukemiseen. Kumpikin on niin täynnä yksityiskohtia ympäröivästä yhteiskunnasta, kumpikin on tehty niin tarkasti, rikkaasti, vapaasti, että vaikutelmia on vaikea lähteä purkamaan.

Kuvassa Ria Kataja, taustalla Raimo Grönberg, valokuva Stefan Bremer Esitystaloudessa näytellään pelottavan hyvin. En tahdo kehua ketään erikseen, sillä jokainen näyttelijä sopii täydellisesti rooliinsa. Ajoittain mieleen hiipi epätodellinen tunne tosielämän katsomisesta, niin uskottavaa puhetta Jokela kirjoittaa - oli kyse konsulttikielestä, demarien puoluekokouksesta tai sosiologin hämärähköstä luennosta.

Näytelmä alkaa seminaarina. Katsojaa puhutellaan suoraan. Tapahtumiin sekoitetaan dokumenttia, netti- ja kännykkävideoita, turvakameraa. Muoto tukee aihetta. Näyttämön ”todet” tapahtumat rinnastuvat jatkuvasti niistä kameralle tehtyyn esitykseen.

Tarinassa on kolme isoa juonnetta. Demarikansanedustaja Jaana Sallinen (Ria Kataja) kamppailee puolueensa näännyttävän koneiston keskellä. Katsoja pannaan seuraamaan sivusta puoluekokouksia, jotka ovat Salliselle yhtä piinaa. Kokousten katsominen oli välillä tylsää. Mutta salakavalasti tuo tylsyys pakotti eläytymään: minut sujautettiin Sallisen nahkoihin, turhautumaan hänen kanssaan.

Toisessa kuviossa kaksi konsulttia (Tommi Korpela ja Vera Kiiskinen) lähtee valmentamaan junttiliikemiestä (Martti Suosalo), joka aikoo uudistaa Tapiolan, rakentaa siitä urbaanin, sykkivän keskuksen. Upgrade Tapiola! Konsulttipomo Rami Niittymaa (Korpela) on luonut käsitteen esitystalous. Ramin mukaan jokainen meistä esittää koko ajan, joka tapauksessa. Ne jotka hallitsevat esittämisen taidon, pärjäävät. Muut tippuvat.

Kun Korpelan hillitysti ja karismaattisesti näyttelemä Rami puhuu, häntä on vaikea olla ottamatta vakavasti.

Kolmas näkökulma syntyy, kun köyhyyteen suistunut tutkija (Henna Hakkarainen) koettaa saada selkoa yhteiskunnan draamoista.

Juonta en lähde tässä paljastamaan, mutta Esitystalouden jälkipuoli, ja varsinkin loppukohtaus on mykistävä. Esityksen päätyttyä olin ensin hiljaa. Minua alkoi itkettää, kenties silkasta kiitollisuudesta ja kunnioituksesta. Sitten aivoissa alkoi suihkia. Aloin puhua, puhua, puhua…


Espoon Kaupunginteatteri: Esitystalous. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Jokela, lavastus Teppo Järvinen, pukusuunnittelu Sari Suominen, videot Timo Teräväinen, valosuunnittelu Heikki Örn, äänisuunnittelu Tommi Koskinen. Rooleissa Tommi Korpela, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Martti Suosalo, Vera Kiiskinen, Raimo Grönberg ja Tommi Taurula.

 

Päivitys 23.3.2016: Vanhentunut linkki poistettu. Muotoiluja korjattu.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri