Hyppää pääsisältöön

Tapahtui 1985: Juha Mieto, perinteisen viimeinen mohikaani

Hiihtolegenda Juha Mieto muistetaan perinteisen tyylin kuninkaana. Ura kansainvälisellä huipulla loppui täsmälleen samaan aikaan kun luisteluhiihto löi läpi.

Tietolaatikko

Tapahtui 1985: Juha Mieto – perinteisen tyylin viimeinen mohikaani. Ensiesitys YLE Puheessa lauantaina 27.2. klo 18.32 ja sunnuntaina 28.2. klo 9.30.

Juha Miedon hiihtouran kovimmat saavutukset ovat ajalta, jolloin kilpahiihdossa perinteinen tyyli oli ainoa valttikortti. Miedon legendaarisen pitkä potku oli omana aikanaan omaa luokkaansa. Tämä ”kaamean pitkä potku” oli pelottava ase ja sen maine virkaveljien keskuudessa myös sen mukainen. Myös Miedon fyysiset suoritusarvot olivat vertaansa vailla: syke levossa 30 lyöntiä minuutissa ja huippurasituksessa yli 200 lyöntiä minuutissa, hapenottokyky huimat 7,4 litraa minuutissa.
Juha Miedon pitkään uraan mahtui lukuisia dramaattisia vaiheita ja katkeria tappioita. Heti ensimmäisissä arvokisoissaan Sapporossa Mieto koki äärimmäisen karvaan pettymyksen, jääden vain 6/100-sekunnin päähän henkilökohtaisesta olympiamitalista.
Mutta kahdeksan vuotta myöhemmin, tilanne oli hämmästyttävää kyllä vieläkin dramaattisempi. Vuonna 1980 sadasosat koituivat toistamiseen Miedon kohtaloksi, kun Lake Placidin legendaarinen yhden sadasosan ero ratkaisi kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergin eduksi. Tarkkaan ottaen aikaero oli mitättömät 19/1000 sekuntia, matkaksi muutettuna muutamia senttejä.
Tämänkin katkeran tappion, yhden huippu-urheilun kaikkein kuuluisimmista, Mieto otti vastaan hämmentävän suoraselkäisesti. Juha Mieto muistetaankin todellisena Fair play – hengen ruumiillistumana, josta on osoituksena rehdin urheilun nimissä vuonna 1986 UNESCO:n toimesta Miedolle myönnetty harvinainen Pierre de Coubertinin palkinto. Miedon karvaat sadasosatappiot horjuttivat suomalaisen penkkiurheilukansan uskoa rehtiin kilpailuun, mutta koulivat Miedosta hiihtomaailman suurta arvostusta nauttineen hiihtäjän.
Sadasosatappioiden lisäksi myös muovisuksen läpimurto vei Juha Miedolta vuonna 1974 lähes varman maailmanmestaruuden. Falunin MM-kisoissa muovisuksi löi lopullisesti läpi ja kisojen ylivoimaisesti kovakuntoisin hiihtäjä jäi puusuksillaan tylysti hopealle.

Juha Miedon arvokisataival alkoi jo vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisissa ja päättyi luisteluhiihdon myötä Seefeldin MM-laduilla vuonna 1985. Miedon pitkän uran aikana hiihtomaailma koki valtavan muutoksen puusuksiaikakaudesta moderniin luisteluhiihtoon.

Kun 1970-luvulla suomalaisessa konservatiivisessa hiihtomaailmassa ei osattu ennakoida muovisuksen kehitystä, oltiin 1980-luvulla puolestaan tuuliajolla luisteluhiihdon kanssa.

Vuonna 1985 Juha Mieto oli jo 35-vuotias ja kaiken kokenut, kun hiihtomaailma koki arvaamattoman nopean luisteluvallankumouksen. Luistelua Mieto ei enää lähtenyt opettelemaan, huolimatta monen hiihtoasiantuntijan kannustavista arvioista.

Mietoa pidettiin lahjakkaana ja monipuolisena urheilijana, jolla ei olisi ollut esteitä kehittyä myös hyväksi luistelijaksi. Mutta Mieto oli perinteisen tyylin kuningas, joka ei piitannut luistelusta – tästä 1980-luvun hiihdon uudesta salonkitanssista.

Tapahtui 1985 –sarjan jaksossa Juha Mieto – perinteisen tyylin viimeinen mohikaani hiihtäjälegenda muistelee luisteluhiihdon myötä 1980-luvulla päättynyttä hiihtouraansa, sekä kertoo mikä oli hänen legendaarisen pitkän potkun salaisuus.

Teksti: Tapio Pajunen

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto