Hyppää pääsisältöön

Odotus kannattaa, jossittelu ei

Olipa hieno ilta teatterissa! Odotus sai ensi-iltansa jo viime syyskuussa, mutta minä mahduin katsomoon vasta viime lauantaina. Pitkä odotus palkittiin.

Heini Junkkaalan ohjaama ja osin kirjoittama Odotus kertoo henkilöistä nimeltä Marja Packalén ja Pirkko Saisio. Heitä esittävät Packalén ja Saisio itse. Kumpikin kuuluu suuriin ikäluokkiin. Heidän ikäisiään, vähän yli 60-vuotiaita naisia on Suomessa enemmän kuin minkään muun ikäisiä miehiä tai naisia. Esitys lähtee sukupolvinäkökulmasta, mutta kertoo kahden hyvin erityisen yksilön tarinan.

Pirkko Saisio ja Marja Packalén. Valokuva Laura Malmivaara.Suurenmoiset, eläväiset, itseironiset, mutkattomat, rohkeat näyttelijät ottivat yleisön haltuun ensi sekunneista lähtien. KOM-teatterin näyttämö ja katsomo muodostivat jonkinlaisen intiimin taikapiirin, jonka ääreen olimme hiljentyneet kuuntelemaan tarinoita. Suuri osa katsojista oli näyttelijöiden kanssa samanikäisiä rouvia, mutta saman piiriin ääreen pääsimme kyllä me nuoremmatkin - ja toivottavasti muutamat katsomossa istuvat miehet myös. (Oma seuralaiseni oli 72-vuotias, teatterissa harvoin käyvä, helposti pitkästyvä isäni, joka viihtyi mainiosti).

Saisio ja Packalén kertovat juttuja, sieltä täältä elämiensä varrelta, lapsuudesta aina nyt-hetkeen, näyttämölle saakka. Mitkä ovat ne pisteet, jotka ovat johdattaneet tähän hetkeen, tähän elämään? Näyttämöllä käydään läpi kipeitä asioita: vastaan tulee avioero, aatteen romahdus, syöpä, vanhempien kuolema, oma vanheneminen. Vakavasta leikataan hassuun, onnelliseen, noloon. Kauniit ja karmeat muistot ja niiden herättämät tunteet ovat sikin sokin, limittäin ja yhtä aikaa totta, niin näyttämöllä kuin elämässäkin.

Minua puhutteli eniten se tarkkuus, suoruus ja armeliaisuus, jolla naiset elämään katselivat. Voidakseen nähdä nykyhetken, on kyettävä näkemään taaksepäin, vanhempiinsa ja heidän vanhempiinsa saakka, ja mieluiten vielä kauemmas. Esitys muistutti jossittelun ja katkeruuden turhuudesta. Voi olla suuri onni, etteivät kaikki haaveet toteudu.

Oman elämän hahmotus on itsellä vielä täysin kesken. Odotus kannusti yritykseen saada oma tarina haltuun.

 


Odotus. Teksti Heini Junkkaala, Pirkko Saisio ja Marja Packalén, ohjaus Heini Junkkaala. Lavastus ja puvut Kaisa Rasila, äänisuunnittelu ja musiikki Antti Mäkelä, valosuunnittelu Jukka Kuuranne. Näyttämöllä Marja Packalén ja Pirkko Saisio. Esitykset jatkuvat KOM-teatterissa ja kiertueella ympäri Suomen.



 

Penkkitaiteilija

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri