Heidi Sommar
Yle
Vuokko Laurilan elämä muuttui pysyvästi, kun hän päätyi lehti-ilmoituksen kautta lastenhoitajaksi äitinsä menettäneelle vastasyntyneelle Eevalle.
Lapsirakas Vuokko teki nuorena työtä lastenkodeissa ja nuorisokodeissa. Kun viisilapsinen perhe, jossa äiti oli kuollut nuorimmaisen synnytyksessä, haki lastenhoitajaa, otti hän työn vastaan.
Lastenhoitajan rooli muuttui lopulta äidiksi ja vaimoksi, kun Vuokko ja lasten isä menivät naimisiin. Uudesta liitosta syntyi vielä neljä lasta lisää ja perheessä hoidettiin myös sijaislapsia.
Eroa omiin ja vieraisiin lapsiin ei Vuokon perheessä ole koskaan tehty, eikä sitä muuttanut myöskään avioero lasten isästä kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Vuokko jäi yksin silloin vielä kotona asuvien viiden lapsen kanssa, joista yksi oli tytärpuoli Eeva Ruusk.
Eeva on kokenut Vuokon aina omaksi äidikseen. Ainoastaan omien lasten syntymät ovat tuoneet konkreettisimmin esiin sen ajatuksen, ettei Vuokko ole hänen biologinen äitinsä.
Suurperheen vahva äiti voi tuntea myös yksinäisyyttä vaikeuksien keskellä. Oman pojan nuoruutta varjostanut sairaus ja 30 vuotiaana tapahtunut menehtyminen epilepsiakohtaukseen olivat aikoja, jolloin Vuokko tunsi olevansa yksin.
Lasten vartuttua Vuokko jatkoi työtään ongelmaisten nuorten parissa. Yhdeksän lapsen äiti ja kuudentoista lapsen isoäiti kertoo olevansa onnellinen elämäänsä ja korostaa rakkauden olevan myös tahtolaji.
Teksti: Heidi Sommar
