Hyppää pääsisältöön

Tungos diplomaattikutsuilla: käsikirjoitus

MOT: Tungos diplomaattikutsuilla

Ensilähetys TV1, maanantaina 1.3.2010 kello 20:00

Forsberg: "Suurimmassa osassa suurlähetystöjä suurimman osan aikaa niin suurlähettiläät ei tee mitään erityisen relevanttia."


Juonto, toimittaja Kati Juurus: Tämä on Tunis, Tunisian pääkaupunki.


Tässä pienehkössä pohjoisafrikkalaisessa maassa asuu noin kMOT: Tungos diplomaattikutsuillaymmenen miljoonaa ihmistä.


Taloudella menee kohtuullisesti. Poliittinen järjestelmä on vakaa, vaikka sananvapauden kanssa on vähän niin ja näin.


Suomella ja Tunisialla ei ole keskenään ongelmia, ei ole koskaan ollut, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan.


Maiden välinen kauppa on vaatimatonta. Silti Suomella on Tunisissa täysiverinen suurlähetystö. Mitä varten?

Reinilä: "Mitä varten suurlähetystöjä yleensä on? Kahdenvälisten suhteiden hoitamista varten tietenkin."


Juonto: Ennen vanhaan uuden suurlähettilään saapuminen luovuttamaan valtakirjansa asemaan valtionpäämiehelle oli iso uutinen.

Forsberg: "Mihin me diplomatian alkujuuri ajotetaan perinteisesti, on keskiajalle Italiaan, josta se sitten levis muualle Eurooppaan."


Juonto: Diplomaattiset koukerot ovat peräisin Napoleonin ajalta, jolloin vahvistettiin mm. diplomaattinen koskemattomuus.

Forsberg: "Diplomaattien kulta-aikaa saattoi juuri olla se aika tavallaan, millon he pystyi aika itsenäisestikin tekemään politiikkaa. Se on ollu silloin viime vuosisadan alkupuolella, ehkä 1800-luvun lopussa."


Juonto: Suomen diplomaateille kylmä sota oli haastavaa mutta menestyksellistä aikaa

Soikkanen: "Otetaan nyt malliesimerkiks vaikka ETYK. Se oli valtava tapahtuma, jonka suomalaiset oli ideoinut ja toteutti sen, ja Suomi oli aika kinkkisessä asemassa, idän idän ja lännen välissä, ja siinä menestyttiin kuitenkin erittäin hyvin."

Soikkanen: "Jos sä katot just sitä kylmän sodan maailmaa, niin se kausi on se huippukohta."


Juonto: Mutta maailma muuttui, monella tapaa.

Soikkanen: "Kylmän sodan päättymisen jälkeen niin koko tää systeemi niin kuin tuli toisenlaiseks."

Forsberg: "Ministerit vierailee jatkuvasti eri eri toisten EU-maiden pääkaupungeissa, ja erilaiset muut delegaatiot ja tietysti niinkun suurlähettilään mahollisuus siinä mielessä toimia saattaa usein olla, että se pohjustaa tällasia verailuja."

Reinilä: "Ennen niin paljon asioita hoidettiin lähetystöjen kautta, nythän EU-maiden kesken, pohjoismaiden kesken. Eihän kukaan (enää) - harvassa asiassa kysytään lähetystöä avuksi."

Forsberg: "Jotkut vähän halveksuenkin miettii tätä tehtävää, et se on tällain niinku matkajärjestelijä sitte siellä päässä."

MOT (toimittaja Juurus): "Onko niin kun suurlähettilään tai diplomaatin rooli muuttunut?"

Leino: "No on toki on toki, todella paljon. Ja ja tulee muuttumaan.

Tällanen vanha poliittisen analyysin, tai poliittisten taustatietojen, salaisten tietojen välittäminen, niin kieltämättä se on, se on vähentynyt."



Juonto: Halusin yrittää ymmärtää, mitä suurlähetystöt ja diplomaatit oikein tekevät. Pyysin ulkoministeriöstä nähtäväkseni Tunisin ja muutaman muun suurlähetystön tuoreimmat raportit.


Mutta ministeriön arkistosta kerrottiin, että edustustojen raportit ovat salaisia 25 vuoden ajan.

Jouduin siis tyytymään raportteihin vuodelta 1985. Niitä ei ollut kovin monta. Niistä tuoreimmassa kerrottiin, että Tunisian dinari on devalvoitunut.

Reinilä: "Presidentti Kekkonen oli täällä valtiovierailulla vuonna 63 ja hän kävi myös palmuviljelmällä etelässä ja mä olen tavannut ihmisiä jotka olivat tässä tilanteessa mukana."


Juonto: Laura Reinilä johtaa Tunisissa suurlähetystöä ainoana pohjoismaisena suurlähettiläänä. Hän on myös Suomen Libyan-suurlähettiläs ja käy siellä silloin tällöin


Norja, Ruotsi ja Tanska ovat lähteneet Tunisista. Ruotsi ja Norja ovat tosin jättäneet lippunsa suurlähetystön pihalle liehumaan. Suomi hoitaa nyt myös muiden pohjoismaiden ja Viron viisumiasioita.

MOT: "Minkä takia muut pohjoismaiset on lähteneet?"

Reinilä: "No siis ehkäpä - no kun yksi asia on saatu järjestykseen, viisumikysymykset, jotka kuitenkin on järjestettävä."

Reinilä: "Tässähän on suuri lähettilään huone mutta muut huoneet onkin sitten vähän pienempiä ja epäkäytännöllisempiä."

MOT: "Mitä kaikkea kuuluu suurlähettilään tehtäviin sitten?

Reinilä: "Pyrin tapaamaan viranomaisia aiheista jotka molempia kiinnostavat ja näiden seurauksena toivottavasti syntyy vierailuvaihtoa tai yhteydenpitoo."


MOT: "Mitä ne on ne yhteiset kiinnostuksen kohteet?"

Reinilä: "Varmasti eri aikoina on ollut erilaisia asioita, meillähän on paljon yhteistä, täällä otettiin itsenäisyyden jälkeen tämmönen pohjoismainen yhteiskuntamalli ihanteeksi. - - Ilokseni olen myös voinut viedä muutamia suomalaisten yritysten edustajia täkäläisten ministerien luokse ikään kuin tällaisena arvovaltapalveluna."

Reinilä: "Nyt täällä on 3 000 ulkomaista yritystä, ja monet niistä harjoittaa tuotannollista toimintaa."

MOT: "Moniko niistä on suomalaisia?"

Reinilä: "Ei täällä oo ku kaksi."


Reinilä (esittelee lähetystön tiloja): "Ja tässä on sitte meiän arkistotila, no siis toimistohuone, mutta pieni, siis hirveän pieni. - - Sitte tämä tuota on - tietysti ajattelin, että tälle olisi suurikin (tarve), siis että olis tapaamisia ja monenlaista toimintaa järjestettäisiin täällä ja pieniä seminaareja ja tämmösiä, mutta ei meillä tämmösiä oo tullu."



Juonto: Alakerrassa on viisuminkäsittely .

MOT: "Kuinka paljon konsuliasioita tulee?"

Reinilä: "Ei kovinkaan paljon. - Matkatoimistot hoitavat hyvin ongelmat."

MOT: "Minkälaisista asioista olet viime aikoina raportoinut?"

Reinilä: "Meillähän oli viime syksynä täällä presidentinvaalit ja vaalin valmistelut ja miten se tapahtu - sehän oli mielenkiintoinen näytelmä."


MOT: "Miten Suomi-kuvan edistämisessä ollaan täällä onnistuttu?"

Reinilä: "Tutustuin ilokseni toimittajaan, joka kuunneltuaan Led Zeppelinin musiikkia innostui Kalevalasta. Ja niinpä on vietetty Kalevala-juhlia, Sinuhe-juhlia, nyt on kohta Sibelius-juhla."


Reinilä: "So this is a little bit empty space - eipäs osata tätä oikeen käyttää, ja hirveen kylmä niinku tuntuu, ja kesällä taas kuuma. Ja tässä on meidän virastomestari."


Juonto: Muutaman korttelin päässä suurlähetystöstä sijaitsee erillinen Finpron, eli entisen Ulkomaankauppaliiton vienninedistämistoimisto, joka saa valtaosan rahoituksestaan Suomen työ- ja elinkeinoministeriöltä. Kahden naisen byroota vetää Anneli Virtanen.

MOT: "Minkä takia olette eri paikassa kuin lähetystö?"

Virtanen: "Kun siellä ei ollu riittävästi tilaa. Mutta tää on vähän hassua, kun meillä on pieni toimisto muutenkin, niin että siellä ei ollu tilaa. No joo, siinä vaiheessa. Eli silloin kun etsittiin toimitiloja niin siinä vaiheessa lähetystössähän ei ollut itse asiassa yhtään tilaa. Siellä oli niin kuin suunnilleen yksi, ehkä yksi jakkara olisi löytynyt tai yksi pieni tila."


MOT: "Minkälaisia palveluita yritys täältä saa, suomalainen yritys?"

Virtanen: "No oikeastaan me autetaan yrityksiä nimenomaan markkinoille tulossa, elikkä siinä, että he savat markkinatietoja ja etsitään heille partnereita ja tehdään pieniä studyja siitä, että minkälaiset bisnesmahdollisuudet ylipäätänsä on."

MOT: "Kuinka monia yrityksiä tulee autettua?"

Virtanen: "No tää on kyllä aika vaikea kysymys sikäli, että mehän ollaan toimittu vasta oikeestaan vuosi täällä."


MOT: "Kuinka monta yritystä konkreettisesti tällä hetkellä teillä on asiakkaina?"

Virtanen: "Sehän vaihtelee, kun nehän on, nää paikallisethan on tällaisia niin kuin yksi-, ne on kertatoimeksiantoja mut me pyritään tämmösiin pidempiaikaisiin suhteisiin."

MOT: "Suunnilleen?"

Virtanen: "No nyt pitää miettiä. Tässä on nää pankkiasiakkaat ja tässä on nää paikalliset asiakkaat. En mä nyt hirveesti halua sanoa lukuja niistä."

Juonto: Suomella on yhteensä 98 edustustoa ympäri maailman. Niistä täysiverisiä suurlähetystöjä on 77. Uusin perustettiin viime vuonna Kazakstaniin. Seuraavaksi ulkoministeri Alexander Stubb on päättänyt perustaa toimipisteen Minskiin Valko-Venäjälle.

MOT: "98 on aika iso määrä näin pienelle maalle?"

Stubb: "Se on aika iso määrä, ja tota me tarvitaan niitä tota monestakin syystä. Ensimmäinen on tää yleinen raportointi, että me tiedetään missä mennään."


Stubb: "Mä käyn ne kaikki läpi. Jossain muodossa, yhteenvetoja, niin poispäin. Luen paljon."


Stubb: "Tokihan on päiviä, kun mä luen joitakain raportteja, mä mietin että oliks tästä nyt hirveesti lisäarvoo, mut se on niin kuin ihan mikä organisaatio tahansa. Että MOT on hieno ohjelma, mutta jokainen Motin ohjelma ei tule olemaan helmi vaan taso niin sanotusti vähän vaihtelee, eiks vaan?"


MOT: "Miks ne (raportit) on salaisia?"

Stubb: "Ei ne oo salaisia."

MOT: "Onpahan."

Stubb: "Ei oo - Kyllä mun ymmärtääkseni luottamukselliset asiakirjat ovat ihan toimittajien saatavissa."

MOT: "Mä pyysin todellakin muutaman maan raportteja."

Stubb (katsoo henkilökuntaa kohti): "Miksei annettu?"

Stubb: "Totta kai saat, juu."

MOT: "Okei."

Stubb: "Ei mitään hätää..."


Juonto: Mutta takasin suurlähetystöjen tehtäviin.


Stubb: "Toinen se on ihan peruskansalaispalvelu. Sinä tai minä ollaan matkoilla tuolla jossain, passi katoaa tai jotain tapahtuu niin päästään sinne meidän edustustoon."

MOT: "Oletko sinä itse koskaan matkustaessasi maailmalla todennut jossain lähetystössä, että mitähän tälläkin oikeestaan tehdään?

Stubb: "No tässä tehtävässä en välttämättä, mutta ehkä joskus nuorempana. - Kun on kiertänyt tuolla - Nythän on sillä tavalla, että jotenkin kun ulkoministeri menee johonkin edustustoon niin silloin ollaan niin sanotusti pantu nurkat koreiksi ja hoidettu hyvä ohjelma, että mullehan henkilökohtaisesti niistä on aina ollut hyötyä."


Juonto: Ja niin edustustoverkkoa onkin tarpeen pikemminkin laajentaa kuin supistaa.

Stubb: "No meillä ei mitään varmoja päätöksiä ole niin kuin mä sanoin, muutta hahmotelmia tonne idän suuntaan oltais mahdollisesti menossa. - - Vois olla niin sanotusti lisää että jos me katsotaan vaikkapa maita kuten Moldova, Azerbaidzhan, Armenia, siellä meillä ei oo; Turkmenistan, Tadzhikistan, Uzbekistan, Kirgistan, siellä meillä ei oo. Että kyllähän niitä on - Georgiassa meillä ei oo - että kyllä näitä on mutta ei ole. Eli kannattaa miettii minne voidaan (perustaa). Se perusongelmahan meillä on se, että meillä muutamissa isoissa voi olla liikaa porukkaa ja sieltä voitais sitten siirtää joko pienempiin tai avata uusia ett se on se perusperiaate."


Juonto: Sitä paitsi: vaikka edustustoverkko on viime vuosina kasvanut, kulut ovat pysyneet kurissa.


Stubb: "Veronmaksajien rahoja pitää käyttää oikealla tavalla. Nythän se on niin, että koko meidän edustustoverkko maksaa noin 133 miljoonaa vuodessa, eli 25 euroa per suomalainen. Mun mielestä se on sen väärtti."



Juonto: 133 miljoonaa on kaksi kolmasosaa koko ulkoasiainhallinnon vuotuisista toimintamenoista. Edustustuistoissa työskentelee 1 800 työntekijää, joista vain kolmannes on Suomesta lähetettyjä – ne kalliimmat.


Edustuston päällikön palkka paikalliskorotuksineen yltää parhaimmillaan yli 130 000 euroon vuodessa, mikä vastaa suunnilleen pääministerin palkkaa. Lisäksi tulee varustautumiskorvaus, muuttokorvaus, asuntokorvaus, paikalliskorotuksen puolisokorotus, paikalliskorotuksen lapsikorotus, lapsen koulutuskorvaus, matkakorvaukset myös kotiapulaiselle ja niin edelleen.


Muita kuluja ovat tietysti lähetystöjen ja residenssien vuokrakulut, autot, edustuskulut ynnä muut.

Stubb: "Meillä on enemmän ja enemmän tällasia yksittäisiä intressejä, jota ajetaan ja sitä varten me myös tarvitaan näitä edustustoja."



Juonto: Se on mielenkiintoinen mielipide EU-myönteiseltä ulkoministeriltä varsinkin nyt, kun EU on päättänyt vahvistaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Sitä johtaa Lissabonin sopimuksen mukaisesti uusi EU-ulkoministeri, eli korkea edustaja Catherine Ashton.


Pakettiin kuuluu EU:n yhteisen ulkosuhdehallinnon luominen – ja sen ulottaminen kaikkialle maailmaan. Komissiolla on jo nyt edustustot noin 130 maassa. Tarvittaessa EU-kansalainen voi jo nyt hakea niistä tarvitsemiaan konsulipalveluita. Toimintaa on tarkoitus laajentaa.


Tunisin EU-edustuston johtaja kuuluu kahdeksanjäseniseen EU-suurlähettiläiden rinkiin, joka tekee läheistä yhteistyötä Catherine Ashtonin kanssa. Kysytään häneltä, millaista suurlähetyöstöverkkoa EU oikein on rakentamassa.

Adrianus: "Itse asiassa kaikkialle maailmaan tulee edustusto, paitsi maihin joihin meillä ei ole mitään yhteyttä kuten Pohjois-Korea. Vähän niin kuin USA:lla, mutta euroopalaisesta perspektiivistä."


Juonto: Yksittäisen EU-kansalainen tai yrittäjä saa EU-lähetystöstä tulevaisuudessa sen mitä nykyisin oman maan lähetystöstä, ja enemmänkin.

Adrianus: "Se tulee olemaan laajasti se mitä maat jo nyt tekevät, mutta eurooppalaiselta pohjalta ja paljon tehokkaammin kuin yksittäiset suurlähettiläät, ja useinhan (maalla) ei ole lähetystöä ollenkaan, eli kaikki jotka haluavat tehdä bisnestä näissä maissa tai käydä lomalla tai mitä vaan, he voivat luottaa että tämä yhteinen eurooppalainen suurlähetystöö, EU-delegaatio, miten sitä halutaankaan nimittää, huolehtii heidän tarpeistaan."


Juonto: Onko siis syntymässä moninkertainen suurlähetystöverkko pitkin maailmaa, kun EU-rakentaa omaansa ja maat pitävät kiinni omistaan?

Adrianus: "Meillä on nyt EU joka hoitaa kaupallisia asioita ja kehitysyhteistyötä ja kansalliset edustustot jotka tekevät paljolti samoja asioita. Kaikki täällä kirjoittavat samat raportit, sitten niistä keskustellaan yhdessä Brysselissä ja kaikki saavat samat tiedot ja sitten jaetaan samat ohjeet tänne lähetystöihin. Eli tässä kaikessa tuntuu olevan aika paljon tarpeetonta päällekkäisyyttä."


Juonto: EU-diplomaatti uskoo kuitenkin, että ajan kanssa päällekkäisyyttä karsitaan, tai ainakin jotkut karsivat

Adrianus: "Näin sen myös maissa, joissa työskentelin aiemmin, eräät maat sanoivat, että emme enää ylläpidä diplomaattista edustustoa koska nyt saamme tarpeeksi tukea Euroopan Unionilta, joten ne sitten sulkevat näitä tarpeettomia toimintojaan, jotka paljolti ovat pelkkää oman lipun heiluttamista."


Adrianus: "Siksihän me alun perin perustimme koko EU:n. Yhdessä on parempi toimia, se on tehokkaampaa, syntyy säästöjä, niin kuin silloin kun kaadoimme maiden rajat Euroopassa. Tämä on sama asia, yritetään löytää paras mahdollinen tapa hoitaa asioita."



Juonto: Mutta Suomi on toista mieltä:

Stubb: "Tietysti mä haluaisin että meillä olisi yhteinen Euroopan ulkopolitiikka ja kaikki ajais vähän niin kuin Euroopan ja samalla Suomen etuja. Mutta kyllä se niin on että kyllä nää isot ulklopoliiitiset jutut tehdään yhdessä EU:n kanssa mut loput on sitten ihan meidän omaa jttuu, että eihän tuolla esimerkiks joku kreikkalainen EU-virkamies lähe ajamaan jotain suomalaisen firman intressejä tuolla maailmalla."


MOT, kysymys Adrianukselle: "Kuvitellaan, että on hollantilainen ja suomalainen firma jotka pyytävät sun apua, pystytkö auttamaan niitä tasapuolisesti?"

Adrianus: "Ei tulisi mieleenkään kohdella niitä eri tavoin. En pidä itseäni erityisesti hollantilaisena. Minulle on olemassa 27 jäsenmaata, pian ehkä 28 tai 29. Niin me täällä työskentelemme."

Stubb: "Mä väittäsin että nää kansalaisvaltiot nostaa taas vähän päätään. Siis ihan esimerkin omaisesti joku Kööpenhamina niin siellä amerikkalasiet on suoraan kiinalaisten kanssa tekemisissä eikä sillä tavalla EU:n kanssa eli meillä on enemmän ja enemmän tällasia yksittäisiä intressejä, jota ajetaan ja sitä varte me myös tarvitaan näitä edustustoja."


Adrianus: "Teidän suurlähettiläänne tekee kyllä parhaansa, kaiken minkä voi, mutta on rajansa siinä mitä hän voi tehdä, koska ei ole paljoakaan tehtävää sellaiselle maalle, joka ei ole kovin läheinen tälle maalle."


Stubb: "Meillä on EU-presidentti, meillä on EU-ulkoministeri, meillä on EU-diplomattikunta, mutta se ei tarkoita sitä, että meillä ei pidä olla Suomen presidenttiä, meillä ei pidä olla Suomen ulkoministeriä tai meillä ei pidä olla Suomen diplomattikuntaa."


Adrianus: "Kysykää tanskalaisilta. Heillä ei ole Tunisiassa edustusta. Meneekö heillä jotenkin huonommin kuin suomalaisilla, enpä tiedä."



Juonto: Suomen linja on, että paitsi maailmalla, suomalaisdiplomaatteja tarvitaan myös EU-maissa. Kaikissa EU-maissa. Paitsi maltalla.

Stubb: "No toistaiseksi me ollaan päädytty siihen ratkaisuun."


Forsberg: "Suurimmassa osassa suurlähetystöjä suurimman osan aikaa niin suurlähettiläät ei tee mitään erityisen relavanttia, mutta että juur sitä varten, et sit tulee se hetki, millon heit oikeesti tarvitaan ni varmaan, varmaan sitä sellasta tyhjäkäyntii et se on sitä suhteiden rakentamista, se voi olla golfin peluuta tai tyhjänpäivästä niinkun lounastelua tai jotain tapaamisia."


Forsberg: "Tehdään sitte niinku ittensä jotenkin tärkeeks, toisaalta sekin on ikään kuin tehtävän väärin ymmärtämistä jos suurlähettiläs tekee itsensä tärkeeks."


(Siirtymä Slovakiaan)

Juonto: Tämä on Bratislava, Slovakian pääkaupunki. Slovakiassa on viisi miljoonaa asukasta ja kohtuullisesti kasvava talous.


Suomen ja Slovakian kauppa on kuitenkin melko vaatimatonta.


Bratislavasta on vain 60 kilometriä Wieniin, ja 12 kilometriä Unkarin rajalle.


Aiemmin Suomen ja Slovakian väliset asiat hoidettiin hoidettiin Wienin suurlähetystöstä, jossa työskentelee kymmenisen suomalaista. Mutta vuodesta 2004 Suomella on ollut erikseen Bratislavassa täysi suurlähetystö jaetuissa tiloissa Ruotsin kanssa.

Leino: "Nyt sitte muutama viikko sitten kuulimme, että ruotsalaiset jättää meidät tänne yksin ja meil on nyt sit hallinnollisia pul ei pulmia vaan pitää ratkasta että miten me nyt sitte jatkamme, koska me olemme päättäneet jatkaa täällä."

Leino: "Aleksi Vakkuri on mun ensimmäinen tai mun sijaiseni ja hänen pääasiallinen vastuunsa on seurata tätä eu-politiikan slovakian eu-politiikkaa ja raportoida siitä tällasta päivittäis pohjalta ainakun joku kokous lähestyy meil on täällä briiffi ja aleksi tekee siitä raportin ja yhdessä sitte mietitään mitä tää nyt sitte tarkottaa."


Leino: "Täällä on meidän hallinto, Ritva Miekkoniemi…täällä meillä on hallintoa, konsuliasioita, kansalaispalvelua, kaikkee mitä tämmösen edustuston arkipäivään kuuluu."

MOT:"Onks konsuliasioita paljon?"

Miekkoniemi: "No tää ei kyllä ole konsuliasioissa kiireinen paikka."


Leino: "Ja tässä on sitte yhteinen tämmönen meiän neuvottelutila sikäli rauhallisessa ympäristössä että tossa on vanha bratislavalainen hautausmaa."


Leino: Jos jatketaan niin…jatkuu Ruotsin lähetystönä ….. joo nyt ollaan Ruotsin puolella, ja täällä on Mikael..god dag."


Mikael: "Hej."


Mikael Westerlind: "Ruotsi on sulkemassa lähetystöjään Bratislavassa ja neljässä muussa EU-maassa. Voi sanoa, että resurssimme ovat vähäiset ja meidän on käytettävä ne siellä missä niistä saadaan suurin hyöty. Eli meidän on muutettava painotuksia ja katsottava missä maissa meidän toimintamme on tärkeää sen sijaan että pitäisimme kiinni toiminnasta EU-maassa, jonka kanssa suhteemme ovat kunnossa."

Juonto: Suomen puolella pidetään viikkokokousta.

Leino: "Meillä on nimittäin perjantaina parikin tämmöistä vierailua, ensiks on…mulle tulee tuota residenssilounaalle kaks ne opstusministeriön virkamiestä….. Mitähän ne oikein toivovat täältä saavansa? Onko sulla ollut mitään yhtyksiä sinne?"

Vakkuri: "On ollu yhteyksiä. Lähinnä vertailevat ja Suomessaon nyt aloitettu lahjakkaiden lasten koulutus taas vähän uudella metodilla."


Leino: "Meillä on samana päivänä oikeestaan ruuhkaa, sitten on tällainen draamafestivaali täällä on joitain suomalaisia, niin mä ymmärsin, käymässä, näin mä ainakin ymmärsin."


Leino: "No sitten on sunnuntaina vähän kevyempää…Mut on kutsuttu Slovakian television Euroviisu... tuota kilpailuun."


Leino: "Ens viikosta ehkä sen verran, että silloin on kuukausittainen - lounas Espanjan vetämänä ja..."

Miekkoniemi: "Oliko se torstaina?"

Leino: "Onko hallinnossa jotain erityistä?" 

Miekkoniemi: "No ei oikeastaan, odotellaan määrärahojen varmistusta ja sitten suurena hankintana meillä on sitten se auto jos rahat saadaan."


Leino: "Tämä on - niin kun sanomme - Bratislavan pohjoismainen ghetto, tässä on vierelläni Ruotsin suurlähettilään residenssi, Norjan suurläheetilään residenssi ja tässä samassa talossa alakerrassa asuu Ukrainan suurlähettiläs."


MOT: "Onks se perusteltua, että kaikissa EU-maissa on Suomella lähetystö?"

Leino: "No tämä on tietysti tällanen kansallisen harkinnan paikka, mutta me olemme katsoneet, että tämä on paras tapa a) seurata tilanteen kehitystä eri puolilla ja toisaalta yrittää vaikuttaa siihen, miten eri valtioissa Eurooppa-politiikkaa kehitetään."


Leino: "Minun tietysti ensimmäisenä tehtävänä on pystyä verkottautumaan tähän yhteiskuntaan niin että käytettävissä on suhdeverkosto ja, että sitten tarpeen tullen sitä käytetään meidän kansallisten etujemme hyväksi."


MOT: "Mitä tällä hetkellä on semmosia niin kun kansallisia etuja, mitkä täällä nousis esiin?"

Leino: "No jos puhutaan itse Euroopan Unionin politiikan kehittymisestä, niin tietenkin Slovakia on yksi osa sitä, ja Slovakian politiikan seuranta on se ydin. Slovakia on tullut tunnetuksi EU:ssa tämmösenä myötäilijänä, ei minkäänlaisena vastaanhangoittelijana."

Juonto: Ai niin, ulkoministeri Stubbhan lupasi meille Bratislavan ja Tunisin suurlähetystöjen tuoreimmat luottamukselliset raportit. Ehkä niistä kävisi ilmi jotakin mielenkiintoista.


Jonkin ajan kuluttua saan ministerin avustajalta kuitenkin vain listat Bratislavan ja Tunisin lähetystöjen viime vuotisten asiakirjojen otsikoista.


Kerjään muutamaa tuoretta luottamuksellista raporttia nähtäväkseni ulkoministerin lupauksen rohkaisemana.


Saan raportit, mutta niistä on poistettu suurin osa. Bratislavan ja Tunisin diplomaattiset salaisuudet säilyvät vuoteen 2035.


Ulkoministerillä on vielä taskussan yllätys.

Stubb: "No Tunisiahan on yks joka pitkällä juoksussa sulkeutuu."


Reinilä: "Ai hän sanoi näin? No en pidä hyvänä ajatusta."


MOT: "No miksei sitä suljeta jo?"

Stubb: "Sen takia, että siellä on vielä paljon tarvetta toimia."


Juonto: Laura Reinilä lopettaa Tunisiassa ensi syksyllä. Hänen seuraajansa, uusi Suomen suurlähettiläs on jo nimitetty.

Reinilä: "Tästä asiasta ei pitäisi ollenkaan keskustella." 

LOPPU