Hyppää pääsisältöön

M. A. Nummisen parhaita iskusäveliä

Kansainvälisestikin tunnettu baritonilaulaja M. A. Numminen nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1966. Elävä arkisto on koonnut valikoiman hänen tarttuvimmista lauluistaan ensiluokkaisina elävinä tulkintoina.

Sosiologian, filosofian ja kielitieteen opiskelija M. A. Numminen (s. 1940) teki esikoislevytyksensä toukokuussa 1966 Hämäläis-osakunnan tiloissa Helsingissä. Pekka Gronowin säveltämä Hevoset ja minä perustui Ylioppilaslehdessä julkaistuun Peter von Baghin pienoiskertomukseen.

Gronowin ja Nummisen piskuisen Eteenpäin!-levymerkin julkaisema tango nousi kaikkien hämmästykseksi radion Kahdeksan kärjessä -listalle yhden kierroksen ajaksi. Oheinen tv-tallenne vuodelta 2014 on ainoa Ylen arkistossa oleva live-esitys tästä kulttuurihistoriallisesti merkittävästä sävelteoksesta, ja siinäkin kappale kuullaan lyhennetyssä muodossa, joskin koko teksti on mukana.

Seuraava menestyskappale oli tangomestari Unto Monosen säveltämä Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, joka julkaistiin vuonna 1966 Nummisen ”sex-EP:llä”. Levyn kaikki laulut – tämä viaton tango muiden mukana – joutuivat Yleisradiossa esityskieltoon ”seksuaalisesti kärjistettyjen ilmausten” johdosta. Äänitteestä tuli tästä huolimatta Eteenpäin!-merkin myydyin.

Radiosensuurista huolimatta Numminen pääsi tulkitsemaan kielletyn tangonsa Me krokotiilit -viihdeohjelmassa. Hän oli tullut jo kuuluisaksi asiatekstien laulamisesta, ja ohjelmassa pyydettiin myös kansanedustajia esittämään budjettialoitteensa samaan tyyliin. Vuonna 1998 taiteilija esitti kappaleen Linnunradan pianobaarissa, jonka emäntä Maria Guzenina sai samalla oppitunnin perisuomalaisessa tangokävelyssä.

Vuonna 1968 Numminen aiheutti pienen kulttuuriskandaalin laulamalla Franz Schubertia television suorassa lauantaiviihdeohjelmassa. Vielä samana vuonna hän kiirehti levyttämään Schubertin liedit An die Musik, Der stürmische Morgen, Heidenröslein ja Ständchen. Alkuperäinen tv-esitys ei ole tallella, mutta laulajan omaperäistä Schubert-tulkintaa kuultiin tv:ssä uusintana vuonna 2002.

1970-luvun alussa Numminen siirtyi menestyksellisesti ns. uusrahvaanomaiseen tyylisuuntaan. Lajityyppiä edustavat Kissa vieköön ja Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä olivat hänen ensimmäisiä myyntilistoille yltäneitä hittejään.

Kissa vieköön eli Jeepers Creepers on Louis Armstrongin tunnetuksi tekemä amerikkalainen hotti, jonka Suomessa levyttivät vuonna 1939 Bruno Laakko ja Lepakot-yhtye. ”Helga-neiti” on saksalainen 1920-luvun schlager, joka vetosi suomalaiseenkin yleisöön kepeällä eroottisella vihjailullaan. Ohessa se nähdään festivaalitaltiointina Pori Jazzista.

Listoille niinikään noussut Maailma se on kuin silkkiä vaan perustuu kansansävelenä kulkeneeseen Kerenski-melodiaan. Yleisradion Markus-setänäkin tunnettu Markus Rautio lauloi sen levylle (otsikolla Rukkaset saanut) vuonna 1929. Vuonna 1976 Numminen esitti laulun Ylen 50-vuotisjuhlakonsertissa Radion viihdeorkesterin komppaamana.

Suosittu oli myös 1960-luvun alun teini-iskelmä Kumipallo, jonka Numminen levytti peräti kahteen kertaan, ensin vuonna 1976 ja uudelleen vuonna 1985. Kosmopoliittinen laulaja teki siitä, kuten monista muistakin kappaleistaan, myös ruotsinkielisen version. Se kuultiin livenä mm. lastenohjelmassa Småbarnsprogram vuonna 1983.

Yhdeksänkymmenluvulla aikaansa seuraava Numminen luovutti lahjansa teknomusiikin käyttöön. Diskoduo Baccaran 1970-luvun menestyskappaleeseen perustuvasta Yes sir, olen boogiesta tuli radiohitti, jonka Lista Top 40 taltioi myös live-esityksenä Tavastia-klubilta vuonna 1995.

Tietolaatikko

Hevoset ja minä. Gronow, Pekka (säv). Hietanen, Pedro (sov). Bagh, Peter von (san).
Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Mononen, Unto (säv). Numminen, Mauri Antero (san). Vuoden 1998 versiossa säestäjänä Pedro Hietanen ja Fat Bullets.
An die Musik. Schubert, Franz (säv). Schober, Franz von (san). Säest. Gustav Djupsjöbacka.
Kissa vieköön (= Jeepers creepers). Warren, Harry (säv). Mercer, Johnny (alkup san). Käyhkö, Kauko (san). Numminen, Mauri Antero san). Säest. Jani Uhlenius, Taisto Wesslin, Pedro Hietanen ja Kalelvi Viitamäki.
Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä (= Ich hab´ das Fräulein Helen baden seh´n). Raymond, Fred (säv). Uhlenius, Jani (sov). Gruenbaum, Fritz (alkup san). Numminen, Mauri Antero (san). Säest. Rauno Lehtinen, Jani Uhlenius, Tauno Tiikkainen, Christer Schwindt.
Maailma se on kuin silkkiä vaan (Rukkaset saanut) (= Kak tsvetok dushistyi). Makarov, Sasha (säv). Nimeämätön (san). Säest. Jani Uhlenius, UMO ja Radion viihdeorkesteri (joht. Esko Linnavalli).
Som en gummiboll kommer jag tillbaks till dej (Rubber Ball). Schroeder, Aaron (säv). Hietanen, Pedro (sov). Orlowski, Ann (alkup san). Rossner, Stig (ruots san).
Yes sir, olen boogie. Soja, Rolf (säv). Hietanen, Pedro (sov). Dostal, Frank (alkup san). Numminen, M. A. (suom san).

Lue lisää:

M. A. Numminen aloitti laulamisen koemielessä

Kansantaiteilija Mauri Antero Nummisen julkinen vokalistinura käynnistyi Turussa vuonna 1963. Tarkoituksena oli tutkia, mitä ihmiset tuumivat hänen kauniista lauluäänestään.

Lue lisää:

M. A. Numminen opettaa laulua

Kansainvälisesti tunnettu baritonilaulaja M. A. Numminen paljastaa äänensä salaisuudet sopraano Mari Palolle ja professori Petteri Salomaalle.

Lue lisää:

M. A. Numminen esiintyy Linnanmäellä 1999.

M. A. Numminen: Minä soitan harmonikkaa

Venäläistä alkuperää oleva laulu Minä soitan harmonikkaa tunnetaan etenkin M. A. Nummisen esittämänä.