Jukka Lindfors
Yle
Suomen maaseudun puolue lupasi poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa. Niin ei käynyt, mutta Urpo Leppäsen nimeä kantava työllisyyslaki syntyi vuonna 1987.
SMP:n kansanedustaja Urpo Leppänen (1944-2010) toimi Kalevi Sorsan työvoimaministerinä vuosina 1983-1987. Tuore ministeri asetti haastattelussa tavoitteeksi, ettei kenenkään tarvitse olla kortistossa yli 13 kuukautta.
Seuraavan vuoden loppuun mennessä työttömien määrä oli entisestään kasvanut. Leppäsen mukaan toimenpiteiden riittämättömyys johtui muiden hallituspuolueiden haluttomasta asenteesta.
Leppäsen ohjenuorana oli toimistopäällikkö Heikki Rinteen kehittämä malli, jossa pitkäaikaistyöttömiä työllistettiin yksityisiin yrityksiin yhteiskunnan tuella. Malli vastasi suurin piirtein nykyistä työllistämistukea.
Rinteen mallin kokeilu ylitti huomattavasti työvoimaministeriön budjetin asettamat rajat. Leppänen katsoi asiasta nousseen kohun suuren rahan ja oikeiston nostattamaksi.
Työvoimaministerin tärkein hanke oli uusi työllisyyslaki, jonka keskeisiä periaatteita olisivat Rinteen malli ja kuntien työllisyysvelvoite. Laki syntyi vihdoin kompromissien tuloksena.
SMP vaati alun perin, että kuntien piti työllistää kaikki yli kolme kuukautta työttöminä olleet. Muiden puolueiden vastustuksen johdosta Leppänen taipui lievemmän säädökseen kannalle.
Vuoden 1988 alusta voimaan astuneen "Lex Leppäsen" mukaan kuntien tuli työllistää puoleksi vuodeksi alle 20-vuotiaat nuoret, jotka ovat olleet työttömiä yli kolme kuukautta sekä pitkäaikaistyöttömät, joilla ei ole ollut töitä vuoteen.
Tällaisenakin lakia pidettiin "pakkotyöllistämisenä". Lisäksi se päätettiin panna toimeen portaittain. Laista luovuttiin lopullisesti laman aiheuttaman suurtyöttömyyden vuoksi.
Teksti: Jukka Lindfors
