Heidi Sommar
Yle
Helena Kara (1916-2002) oli yksi 1940-luvun valovoimaisimpia elokuvatähtiä. Tie näyttelijäksi kävi sattuman kautta.
Tietolaatikko
FILMOGRAFIA:
Miehen kylkiluu (1937)
Poikamiesten holhokki (1938)
Hätävara (1939)
Punahousut (1939)
Aktivistit (1939)
Kyökin puolella (1940)
Poikani pääkonsuli (1940)
Neljä naista (1942)
Puck (1942)
Valkoiset ruusut (1943)
Tuomari Martta (1943)
Suurin voitto (1944)
Sylvi (1944)
Anja tule kotiin (1944)
En ole kreivitär (1945)
Vain Sinulle (1945)
Hedelmätön puu (1947)
Tuhottu nuoruus (1947)
Soita minulle, Helena! (1948)
Rosvo-Roope (1949)
Tapahtui kaukana (1950)
Ratavartijan kaunis Inkeri (1950)
Hän tuli ikkunasta (1952)
Turun Kino-Palatsiin kesällä 1937 saapunut mies kiinnitti huomion elokuvateatterin kauniiseen lipunmyyjään. Tyttö oli Aini Helena Dahl, sittemmin Helena Kara ja mies Suomifilmin toimitusjohtaja Risto Orko.
Helena Kara oli haaveillut liikunnanopettajan ammatista, mutta sattuma elokuvateatterin lippukassalla muutti kaiken. Risto Orko pyysi Helenaa koekuvauksiin ja siitä alkoi yli 20 elokuvaa sisältänyt näyttelijän ura.
Vuosina 1937-1942 Kara toimi Suomifilmin kuukausipalkkaisena näyttelijänä. Kun Suomi-Filmin studiopäällikkö Hannu Leminen kuljetti näyttelijöitä kuvausten jälkeen kotiin, oli hänellä tapana jättää Kara aina viimeiseksi. He tutustuivat toisiinsa ja vuonna 1940 vietettiin häitä.
Vuonna 1942 Kara siirtyi Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen, jonne Leminen oli siirtynyt jo pari vuotta aiemmin. Pariskunta työsti usein elokuvien aiheita ja käsikirjoituksia yhdessä. He tekivät yhdessä kaikkiaan 12 elokuvaa.
Niinkuin naistähtiä yleensä, Karaakin kuvattiin pehmentäviän ns. softien linssien läpi. Kuvaaja Felix Forsman kertoo Kara-softiksi nimeämästään softista, jonka hän löysi Pariisista. Se pehmensi kasvon piirteitä ja ympäristöä sekä loi valonheijastuksiin tähtimäisen efektin, joka sai myös silmiin osuvan valopilkun hohtamaan kuin tähti.
Karan tunnetuimpiin tulkintoihin kuuluu pääosa Hannu Lemisen ohjaamassa elokuvassa Valkoiset ruusut (1943). Kara näyttelee Aulia joka rakastuu Tauno Palon näyttelemään kirjailija Arvo Helavaltaan. Kara tulkitsi Aulia useissa ikävaiheissa: teinityttönä, nuorena naisena ja keski-ikäisenä naisena.
Kara kuvaili filmitähteyttä jatkuvaksi esilläoloksi, jolloin oli aina oltava ehostettu. Temperamenttista näyttelijää turhautti jatkuva itsensä hillitseminen. Karalla oli myös kolme lasta ja niiden hoitaminen aikana, jolloin äitiyslomia ei ollut, oli haastavaa.
Karan viimeisimmäksi elokuvaksi jäi Suomi-Filmin komedia Hän tuli ikkunasta vuonna 1952. Haastattelussa Kara kertoi viihtyvänsä mielellään yksin ja puolisonsa kanssa. Näyttelijän työt lopetettuaan hän pysytteli enimmäkseen poissa julkisuudessa.
Teksti: Heidi Sommar
Katso myös
- Helena Kara, Wikipedia (fi.wikipedia.org)
- Helena Kara, Elonet (elonet.fi)
- Suomi-Filmi, Wikipedia (fi.wikipedia.org)
- Suomen Filmiteollisuus, Wikipedia (fi.wikipedia.org)
