Hyppää pääsisältöön

Mitä on olla nuori?

Nuoruus on jännää, kivaa, vänkää, hankalaa, huoletonta, mutta ennen kaikkea vapaata aikaa ennen aikuisiän velvollisuuksia, kertovat helsinkiläiset nuoret vuonna 1969.

Tarkkaa aikaa nuoruudelle ei voida määritellä. Yleensä sen katsotaan alkavan murrosiässä ja päättyvän noin 24 ikävuoden tienoilla.

Primitiivisissä kulttuureissa nuoruusikää ei usein ole, vaan lapsesta tulee aikuinen erilaisten riittien kautta. Suomalaisessakin kulttuurissa on tapahtumia, joita pidetään usein aikuisuuden riitteinä, kuten rippijuhlat, ylioppilaaksi tulo ja armeija.

Ohjelman mukaan nuoruusiän katsotaan päättyvän, kun nuori on saavuttanut taloudellisen ja henkisen riippumattomuuden kasvuympäristöstään. Käytännössä sen todettiin merkitsevän kodista irtautumista ja ammattiin valmistumista.

Ohjelmassa todetaan, että nuoret aikuistuvat henkisesti nopeammin kuin aiemmin, mutta taloudellisen riippumattomuduen saavuttaminen kestää yhä kauemmin opiskeluaikojen pitkittyessä.

Katugallupissa ihmisiltä tiedusteltiin näkemyksiä nuorista, kysyttiin ratkaisua nuorisorikollisuuteen ja pohdittiin syytä nuorisomellakoihin.

Nuorten ongelmia ennnaltaehkäisevässä työssä ohjelmassa haastateltu maisteri Pertti Harju piti tärkeimpänä kasvatukseen ja yksilön kehitykseen liittyvän tiedon lisäämistä ja korosti, että vanhempien olisi pidettävä omat ongelmansa ja vaikeutensa irti kasvatettavasta

Harju toteaa, että asenteiden olisi muuttuttava, sillä perinteisesti yhteiskunnassa on pidetty autoritääristä ja usein rankaisevaa kasvatusta parhaimpana, vaikka uudet tutkimukset todistavat toista. Kasvatuskäsitykset ovatkin aikojen saatossa muuttuneet ja nykyään suositaan pehmeämpiä metodeja.

Teksti: Heidi Sommar

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto