Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutissa on tutkittu kolmen talven ajan uutta siedätyshoitoa: hunajasiedätystä. Idea on terästää hunajaa siitepölyllä ja käyttää sitä pieninä annoksina talvella siedätyshoitona ennen siitepölykauden alkua. Tulokset ovat lupaavia. Useimmilla koivuallergian oireet lievittyvät ja lääkkeiden käyttötarve vähenee.
Allergia- ja astmaliiton osana toimivassa Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutissa lähdettiin aidon epäilevästi tutkimaan, olisiko hunajan avulla toteutettavasta siedätyshoidosta apua allergikoille.
- Tuotteita, joilla luvataan parannusta käytännössä vaikka mihin, on markkinat pullollaan. Jo ensimmäisessä pienimuotoisessa kokeilussa kaksi kolmesta kertoi, että siitä oli selkeästi hyötyä. Siitä lähdettiin tähän laajempaan tutkimukseen, jonka tulokset ovat käytännössä olleet yksi yhteen alustavan kokeilun kanssa. Kyllä se meidät yllätti. Toisaalta kun muistaa, että myös lääketeollisuus on mennyt siedätyshoitojen tielle, emme välttämättä ole ihan hukkateillä, Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja, dosentti Kimmo Saarinen kertoo.
Alkuun vain pisara hunajaa päivässä
Mukana siedätyshoitotutkimuksessa on ollut runsaat sata koivuallergikkoa. Pilottivaiheen jälkeen tutkimusta on jatkettu kahtena talvena.
- Tuotteen isä, Kyösti Pitkänen Kerimäeltä halusi puolueettoman selvityksen siitä, voiko hunajavalmisteella olla koivuallergiselle myönteisiä vaikutuksia. Nyt tätä on tutkittu ja mies näyttää olleen ihan oikeilla jäljillä, Saarinen kertoo.
Siedätyshoito aloitetaan syksyllä hyvin selkeällä ohjeistuksella. Päiväannos on alle gramma. Sen jälkeen annosta lisätään pitkin talvea. Vuodenvaihteen jälkeen otetaan noin teelusikallinen päivässä sellaisenaan. Hiukan ennen siitepölykautta käyttö lopetetaan.
- Oikeastaan mitään merkittäviä sivuoireita tästä käytöstä ei ole tullut. Toki joukossa on ollut muutamia koivuallergisia, jotka ovat niin herkkiä että eivät yksinkertaisesti pysty käyttämään tätä hunajavalmistetta. Myöskään lääkkeellinen kielenalussiedätys ei kakille sovi. Silloin ei voida siedätyshoitoa toteuttaa, Kimmo Saarinen kertoo.
Lääkkeellisiä, suun kautta annettuja siedätyshoitoja on kehitetty viime vuosina ja niiden merkitys tulee Saarisen mukaan varmasti jatkossa kasvamaan.
- Hunajasiedätys on idealtaan aika lailla samankaltainen. Se ei ole tietenkään niin tarkkaa lääkkeellistä hoitoa, ennemmin voisi puhua jonkinlaisesta tukihoidosta ja yleisemmin siedettävästä taustahoidosta.
Tutkimus perustuu oireiden seurantaan
- Se, mitä tähän asti on tehty, on perustunut pitkälti siihen, miten ihmiset oireilevat. Nyt tullut paljon sellaisia kysymyksiä, jotka ovat liittyneet tämän valmisteen mikrobimaailmaan. Esimerkiksi mihin tuotteen teho perustuu ja voisiko siitä olla apua kenties muillekin siitepölyallergisille kuin koivuallergisille? Jatkotutkimukset, joihin alkaa olla yhä enemmän perusteita, pitää toteuttaa jossakin muualla. Sanoisin, että Iho- ja allergiasairaalasta löytyy erittäin osaavaa väkeä ja tarvittavaa välineistöä joilla asiaan voidaan saada selvyyttä.
Saarinen korostaa, että siedätyshoito on allergioihin ainoa syynmukainen hoito. Muuten lääkitään lähinnä oireita. Siedätyshoito on aikaisemmin ollut pitkälti pistossiedätyshoitoa, mikä tietenkin vie terveydenhuoltopuolelta paljon voimavaroja ja on kurja hoito piikitystä jännittäviä lapsia ajatellen.
- Sen takia suun kautta tapahtuvaan siedätykseen on asetettu aika paljon toiveita. Hyvä puoli on, että tässä oraalisiedätyksessä ei ole vakavia allergisia yleisreaktioita eli anafylaksiaa, mikä ainakin liittyy pistossiedätyshoitoon. Hunajatutkimuksessa paikallisia pieniä sivuoireita on varsinkin käytön alussa kirjattu, mutta ei mitään vakavampaa.
Lähtökohtana luomuhunaja
Siedätys pohjautuu aitoon suomalaiseen luomuhunajaan, johon on lisätty mehiläisiltä kerättyä siitepölyä. Siedätys aloitetaan syksyllä pienellä, alle gramman päiväannoksella ja lopetetaan keväällä ennen siitepölykauden alkua. Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan oireettomien päivien määrä koivuallergikoilla on laskenut huhti-toukokuussa puoleen, voimakkaiden oireiden päivät ovat vähentyneet 70 prosenttia ja allergialääkkeiden käyttötarve on puolittunut.
- Voisi sanoa, että hunajavalmisteen käyttäjillä lepän ja koivun kukintakausi on sujunut ehkä tällaista keskivertoa koivuallergikkoa vähäisemmin oirein, Saarinen tiivistää.
Tutkimus on tuonut odottamattomiakin tuloksia, joita on tarkoitus tutkia jatkossa tarkemmin.
- Monet koivuallergiset ovat itse asiassa omasta mielestään saaneet suuremman hyödyn sen myötä, että koivuallergioihin liittyvät ruoka-aineallergiat ja -oireet ovat lievittyneet.
Hunajatutkimusta tarvitaan lisää
Tutkimuksen myönteiset tulokset yllättivät myös allergioiden pitkän linjan asiantuntijan, HYKS:in Iho ja allergiasairaalan professori Tari Haahtelan.
- Jos tämä kliininen tulos olisi negatiivinen, ei tässä sen enempään olisi aihetta. Tämä on kuitenkin kontrolloitu tutkimus. Ihmiset söivät näitä hunajatuotteita ilman, että varsinaisesti tiesivät mitä käyttivät. Vertailussa on ollut tavallinen hunaja, siitepölyllä terästetty hunaja ja vielä kolmas peruskontrolliryhmä, joka ei käyttänyt yhtään mitään. Näinkin positiivinen tulos herättää miettimään, mikä tuloksen oikeasti antoi, Haahtela toteaa.
- Hunajan avulla toteutettu siedätys on sillä tavalla mielenkiintoinen, että se vähän matkii sitä miten luonnossa itse asiassa altistutaan tälle ympäristölle. Mehän altistumme samanaikaisesti erilaisille hiukkasille, proteiineille, sokereille ja myös mikrobeille. Ne tulevat ja yhtä aikaa vaikuttavat meidän rajapintoihimme: ihoon limakalvoihin ja immuunijärjestelmään. Ne ikään kuin viestittävät, onko tässä kysymyksessä vaaraa elimistölle. Hunajasiedätyksessä tavallaan tulee tämän hunajan kautta allergisoivia proteiineja, joille osa ihmisistä on herkistynyt. Samalla tulee kuitenkin myös mikrobeja ja sokereita.
Haahtelan mukaan hunaja on valtavan monimuotoinen yhdiste, joka näyttäisi jollain lailla allergia-asiassa simuloivan todellista altistusta.
- Niinpä hunaja siedätyksessäkin simuloi sitä altistumista, jolloin saamme ehkä monipuolisemman vaikutuksen siihen immuunijärjestelmään kuin ehkä antamalla vain siitepölyä tai mikrobia.
Tutkimus herättää jatkokysymyksiä ja erityisesti mikrobien ja vieraiden valkuaisaineiden allergisoivien komponenttien yhteisvaikutusta pitäisi selvittää.
- Tämä tuo myös sen asian esiin, että meidän pitäisi ruveta suosimaan lähiruokaa, tuoreruokaa. Tiedetään, että Välimeren dieetti auttaa allergisia, mutta niin tekee myös Itämerellinen. Porkkana tulisi nauttia omasta maasta, pahimmat mullat poistettun. Sen sijaan, että söisimme tapetun porkkanan joka tulee sellofaanipakkauksessa Uudesta-Seelannista. Tässä tämä perusajatus. Meidän pitäisi oikeasti miettiä, mitä suuhumme laitamme.
Allergiariskien sijaan etsittävä suojatekijöitä
Hunajasiedätys istuu varsin hyvin myös kansallisen allergiaohjelman periaatteisiin. Haahtelan mukaan on huomattu, että nykyisessä problematiikassa ei ole kysymys niinkään riskitekijöistä vaan suojatekijöiden katoamisesta.
- Suojatekijät tulevat luonnosta. Ne tulevat luontoyhteydestä eli siitä, mitä hengitämme, mitä menee iholle, mitä syödään ja mikä menee sitä kautta suolistoon ja immuunijärjestelmään. Suojatekijöitä pitäisi löytää lisää. Hunaja on nyt yksi mielenkiintoinen esimerkki, joka näyttää tuovan suojaa.
Siedätyshoitojen merkitys kasvaa. Pistossiedätys on ollut komplisoitua, vaaraherkkää ja kallista. Kielenalustabletit ovat olleet toinen vaihtoehto. Hunajasiedätys tuo näiden rinnalle uusia näköaloja.
- Yhdistettäessä mikrobit ja allergisoivat proteiinit saadaan yksi plus yksi, joka olekaan kaksi vaan kaksi ja puoli. Siksi tästä ollaan kiinnostuttu. Ei tämä hunaja tätä allergiaohjelmaa nykymaailmassa ratkaise, mutta se on esimerkkinä kiinnostava.
Allergiassa ja astmassa pelaavat hyvin pitkälle samat perusterveydenhuollon säännöt, joista puhutaan diabeteksen ja sydänsairauksien yhteydessä.
- Liikunta on allergikolle tärkeää, koska se vähentää allergisuutta. Tupakka pois, koska sekin lisää allergisuutta. Ja sitten luontoyhteyden parantamista ja lähiruokaa, ne antavat meille suojaa.
Luomuhunaja on tehokasta tavaraa
Mehiläisten hoitaja, hunajatuottaja Kyösti Pitkänen kertoo alkaneensa jo runsaat 10 vuotta sitten kehittää allergiahoitoon soveltuvaa hunajaa. Pitkäsellä on mehiläisten hoidosta jo 40 vuoden kokemus. Kaikki sai alkunsa siitä, kun asiakkaat kertoivat perinteisen hunajan auttaneen allergisia.
- Ihmiset ovat käyneet hakemassa lähinnä kuorimavahahunaja, joka on hunajan paras laatu. Sitä kehiteltiin edelleen ja saatiin koivu- ja leppäallergiaan sopiva tuote. Tavallinen hunaja tehosi lähinnä heinäallergiaan.
Eviran valvoma tuote ja pakkaus
- Siedätyshunajassa on lepän ja koivun siitepölyä ja sitten muita siitepölyjä. Ne ovat lähinnä kevään siitepölyjä ja hirmuisen hankala kerätä mehiläispesästäkin, Kyösti Pitkänen sanoo.
Tuotteeseen ei lisätä tavallista siitepölyä, vaan lähinnä mehiläisten keräämää siitepölyä. Siedätyshunajan tekotapa on tästäkin syystä monivaiheinen ja monia työvaiheita sisältävä prosessi.
- Mehiläispesiä on täällä Kerimäen alueella ja vähän naapurikuntienkin alueilla. Keväällä pitää käydä lähes joka päivä pesillä keräämässä siitepölyä. Siinä joutuu ajamaan noin 100 kilometriä kelirikkoisia teitä joka päivä, Pitkänen pohtii.
Siedätyshunajan valmistuksessa lähtökohta on korkealuokkainen hunaja. Tämä pitää Pitkäsen mukaan ottaa huomioon mehiläispesien sijoittelussa eli satokasvien muodossa ja hoitotoimenpiteissä, linkouksessa, varastoinnissa ja pakkauksessa.
Siedätykseen käytetty hunajavalmiste, Apipollen Immuno, luokitellaan lisäravinteeksi. Aitona hunajana voi myydä vain puhdasta hunajaa. Tuote on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvonnassa. Tuotteesta tarkistetaan myös esimerkiksi pakkausmerkinnät.
Kuumentaminen tekee hallaa hunajalle
- Lisäravinteen nimellä ovat myös nämä hunajavalmisteet, makuhunajat ja osittain kuumennetutkin hunajavalmisteet. Juoksevat hunajat pitäisi myös myydä jollain muulla nimellä kuin hunaja, Pitkänen toteaa.
Hän puhuukin vahvasti alkuperäisen hunajan puolesta. Hunajan saa helposti myös pilattua väärällä käsittelyllä. Jos hunaja kuumennetaan korkeammassa lämpötilassa ja myydään juoksevana, tuhoutuu suuri osa hunajan positiivisista vaikutuksista, entsyymien ja mikrobien osuus vähenee. Tarkkana kannattaa olla myös siinä, miten kuumaan juomaan hunajan sekoittaa.
Toisaalta on olemassa myös luonnostaan juoksevaa hunajaa, kuten Pohjois-Suomen maitohorsmahunaja sekä akaasiahunaja. Toisaalta hunaja saadaan pehmeämmäksi vaivaamalla – mutta kuumentamatta.
Kuluttajan on kuitenkin hyvin vaikea tietää purkin päältä sitä, miten hunajasta on tehty juoksevaa. Aidon hunajan kuitenkin tunnistaa "kukasta", joka erottuu valkoisena kuviona hunajan pinnalla purkkia avatessa.
- Tämän perinteisen aidon hunajan osuus on vähentynyt ja teollisesti pakatun hunajan osuus on lisääntynyt.
- Meillä pyritään siihen, että hunajan maksimilämpö olisi 28 astetta. Mutta noin 25 astetta on se, mihin pyritään, siitä yli ei pitäisi mennä. Jo 30 asteen lämpö heikentää hunajaa, että sieltä alkaa kukkien aromiaineet tuhoutua. Ne ovat ehkä herkimmät osat hunajassa.
Kyösti Pitkänen ei liputa pelkästään hunajan puolesta. Hän katsoo, että allergioiden suhteen järkevää olisi siirtyä entistä luonnonmukaisempaan ravintoon ja luomutuotteisiin.
- Mikrobit ovat todennäköisesti tärkein osa ihmiselle, jotta immuunijärjestelmä pysyy kunnossa. Yksi vaihtoehto on perinteinen hunaja. Toiseksi on myös erilaisia hapankaalituotteita, joissa käytetään aitoja maitohappobakteereja. Myös omassa mehussaan säilötyssä, survotussa puolukassa, johon ei ole lisätty sokeria ja jota ei ole kuumennettu, on luonnon omia mikrobeja.
Asiantuntijat:
KIMMO SAARINEN, ympäristöekologian dosentti, instituutin johtaja, Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti
TARI HAAHTELA, professori HYKS Iho ja allergiasairaala
KYÖSTI PITKÄNEN, hunajantuottaja Kerimäki
Toimittaja: SINI SILVÀN
Akuutissa aiemmin:
> Allergiatestit turhia? 5.5.2009
> Hunaja houkuttelee! 4.9.2007
