Hyppää pääsisältöön

Kuin kamee - elokuva Unto Koistisesta

Kun Unto Koistiselta kysyttiin, mistä hän oli saanut virikkeen ryhtyä taidemaalariksi, vastaus kuului: "Ei ollut muita virikkeitä."

Tietolaatikko

Ohjaaja Eeli Aalto sai Kuin kamee -elokuvasta valtion elokuvapalkinnon ja Jussi-kunniakirjan vuonna 1969.

Mitä Koistinen tekisi, ellei syystä tai toisesta olisi taiteilija? "Viettäisin helppoja, mukavia päiviä poliisina."

Unto Koistinen (1917-1994) oli tosiaan käynyt poliisikoulun. Jatkosodassa hän toimi lähettinä. Kun hänen käyttöönsä tarjottiin moottoripyörää, hän pyysi tilalle hevosta.

Sodan jälkeen Unto ryhtyi taiteilijaksi. Omakuvastaan hän teki leijonahahmoisen. Moitittiin, että jalat ovat kovin lyhyet. Mutta on sillä iso nenä, tekijä totesi.

Piirtämäänsä leijona-omakuvaa Koistisella oli tapana liimata tulitikkulaatikkoihin, joita hän jakeli ystävilleen.

Lausahdus "Unto täällä" muodostui taiteilijan tavaramerkiksi. Sillä hän vastasi puhelimeen, siten hänet tunnettiin.

Koko Helsingin taideväki tunsi Unton. Stockmannin vintillä naiset piirittivät hänet, olihan hän maalannut ison liudan Helsingin rouvia.

Kerran Purnun näyttelyssä vieraili presidentti Kekkonen. Kahvipöydässä Unto tuumasi, että onpa hienoa, kun kaksi naistenmiestä istuu vastakkain. Kekkonen arveli Unton olevan paremmassa asemassa nuoremman ikänsä johdosta.

Koistinen työskenteli vaistonvaraisesti. Älyllinen askartelu taiteen parissa ei kiinnostanut häntä. Kehykset olivat usein hänen lähtökohtanaan, "kaiken A ja O". Hän keräsi intohimoisesti vanhoja kehyksiä.

TV-elokuvaa tehtäessä Koistinen teki nk. kamee-sarjaa. Ne olivat kovalevylle valkoiselle pohjalle kaiverrettuja, niukoin värein patinoituja naishahmoja. Työt muistuttivat kameekoruja, vaikka ne ennen kaikkea olivat hienoja maalauksia Koistisen tapaan.

Koistinen työskenteli lattialla kontallaan hakien katseellaan inspiraatiota mallistaan. Vuonna 1968 tehty dokumentti tallensi 51-vuotiaan taiteilijan ateljeessa näytelmää, jota ulkopuolinen harvoin pääsee todistamaan.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto