Hyppää pääsisältöön

Kaikki on mahdollista Euroopan taivaan alla

Mitä vain voi tapahtua. Ajatus tykytti päässäni, kun poistuin Ryhmäteatterin täpötäydestä esityksestä sateiselle Helsinginkadulle. Mitä vain voi tapahtua tämän yhteisen Eurooppamme taivaan alla. Näinä tulivuorentuhkaisina päivinä tekee mieli lisätä: tai Euroopan taivaan yllä. Ihminen voi suunnitella elämäänsä minuutintarkasti eteenpäin – ei tarvitse kuin katsoa omaa kalenteria, joka on viikoiksi eteenpäin luottavaisesti aikataulutettu! Mutta koska tahansa asiat voivat kiepsahtaa päälaelleen. Hups. Eikä mikään ole entisellään.

Euroopan taivaan alla on kertomus romanialaisen maatyöläisen, Andrejn matkasta halki Euroopan. Andrej etsii parempaa elämää ja päätyy Helsinkiin.

Näytelmän teksti on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän, ohjaus on Leskisen.

Tekijät ovat valinneet Valtavan aiheen. Esitys tarkastelee EU:ta kokonaisuutena: ihmiset matkaavat maanosan laidalta toiselle kuin nuppineulat kartalla. Tuolla reunalla asuu pennitöntä porukkaa, tuolla vaurasta. Miten tuloerot vaikuttavat? Millaisiin virtoihin globalisaatio paiskoo ihmisiä? Mihin maailma on menossa?

Valtteri Simonen on Andrej. Kuva Tanja Ahola.Näytelmä on muodoltaan luento, EU:n sulavasti hymyilevien virkamiesten vetämä Eurooppa-ilta. Valtteri Simosen näyttelemä Andrej henkilöi kurjinta eurooppalaista kurjuutta.

Muut näyttelijät esittävät lukuisia rooleja. Andrej kohtaa poliitikkoja, natseja, ylilihavia teinejä, sosiaalitätejä, karaokekuninkaita, lehmiä, rakkautta ja ties mitä. Mielettömässä vireessä ovat näyttelijät heittävät hillittömiä hahmoja kuin liukuhihnalta, kameran kautta kankaalle ja livenä lavalle.

Tärkeimmät vastaantulijat ovat suomalaistyttö Anna (Laura Birn), ruotsalainen rekkakuski (Robin Svartström), sekä Kofta, sanaton, rahaton ja passiton kulkija (Tiina Lymi).

 

Tässä näytelmässä, kuten usein tarinoissa – ja ehkä todellisuudessakin? – armeliaimpia toisilleen ovat ne, joilla vähiten on.

Euroopan taivaan alla on minusta jonkinlainen sukulaisteos Juha Jokelan Esitystaloudelle (2010), ja Reko Lundánin revyylle Ihmisiä hyvinvointivaltiossa (2003). Kaikki ne analysoivat yhteiskunnan rakenteita, vääntävät systeemiä teatteriksi.

Esitystalous onnistuu vaikeassa tehtävässä mahtavasti, Ihmisiä hyvinvointivaltiossa jäi minusta jotenkin oppituntimaiseksi.

Ryhmäteatterin esitys ei ole aivan napakymppi, mutta hauskaa, älykästä, yllättävää ja ajatteluttavaa teatteria se on. Kympin sijaan annan ysin: olisin kaivannut tilaisuutta eläytyä voimakkaammin Andrejhin ja kumppaneihin. Kaikkien kohtausten ja hahmojen ja kuvien hullunmyllyssä päähenkilö jäi nyt hieman etäiseksi.

Nähtäväksi jää, saako Andrejn tarina minut katsomaan polvillaan kerjäävää romania uusin silmin – tai jopa suoraan silmiin. Uskaltaisinko oikeasti nähdä toisen ihmisen, jolla nyt vain sattuu menemään huonommin kuin minulla?

Ryhmiksen esitys sai minut tajuamaan entistä kirkkaammin sen, että kaikista on pidettävä huolta. Jos ei myötätunnosta, niin vaikka sitten varmuuden vuoksi. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos me autamme tarvitsevia nyt, niin ehkä sitten, kun meillä menee huonosti, joku muu on meille armelias.

Sillä mitä vain voi tapahtua.

 

Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Euroopan taivaan alla. Ohjaus Esa Leskinen. Esitysdramaturgit Susanna Kuparinen ja Mika Myllyaho. Lavastus ja puvut Janne Siltavuori, äänisuuunnittelu Jussi Kärkkäinen, valaistussuunnittelu Tomi Tirranen, maskeeraus Riikka Virtanen, kuvasuunnittelu Ville Vierikko, graafinen suunnittelu Tanja Ahola. Rooleissa Laura Birn, Taneli Mäkelä, Taisto Oksanen, Annika Poijärvi, Valtteri Simonen ja Robin Svartström. Minna Suurosen monet roolit paikkasi Tiina Lymi.

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri