Hyppää pääsisältöön

Saima Harmajan jäljillä

Saima Harmaja eli lyhyen ja sairauden varjostaman elämän. Silti hän ehti kirjoittaa neljä runokokoelmaa.

Saima Harmaja (1913–1937) aloitti jo varhain runojen ja päiväkirjojen kirjoittamisen ja julkaisi 19-vuotiaana ensimmäisen runokokoelmansa "Huhtikuu".

Harmajan runoista voi aistia yksinäisen nuoren tytön kärsimykset. Päiväkirjamerkintä vuodelta 1927 kertoo "Riudun verkkaan, kuihdun keskellä kevättä. Olen vain pieni väsynyt tyttö."


Saima Harmaja vietti kesänsä Lohjan Jalassaaressa. Ympärillä olevan luonnon kauneus heijastui myös runoihin ja päiväkirjoihin: "Minä olen nähnyt auringon ja pilvet ja tuulen ja vihreän maan, ja minä voin koska tahansa kutsua sydämestäni esiin".


Saima Harmaja kuoli keuhkotautiin vähän ennen 24-vuotispäiväänsä huhtikuussa 1937. Runoilijan vaiheita muistelevat Aikki Perttola-Flinckin ohjelmassa hänen sisarensa Kirsti Toppari, luokkatoveri Eino Suolahti sekä vanhempi ystävä ja tukija Tyyni Tuulio.


Saima Harmajaa on pidetty ahdistuneen ja riutuvan runoilijan perikuvana, mutta Kirsti Toppari muistaa siskonsa valoisana ja iloisena ihmisenä. Hän ei myöskään antanut itsestään erityisen uskonnollista kuvaa. Ystävien tuntema Saima ei suinkaan ollut synkkä vaan vilkas, aktiivinen, elämäniloinen ja hyvinkin humoristinen.

.

Teksti: Virva Kunttu & Jukka Lindfors

.

Tietolaatikko

Saima Harmaja sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936.


Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto