Hyppää pääsisältöön

1940-luku oli runouden vuosikymmen

Neljäkymmenluku oli kriitikko Maija Savutien mielestä kirjallisuushistorian kannalta epäkiitollista aikaa: sen alkupuoli kului sotaan, jälkipuoli siitä toipumiseen. Ajanjakson ilahduttavin ilmiö oli korkeatasoisen runouden suoranainen tulva.

Kansan Uutisten kirja-arvostelijana tunnettu Savutie alusti radiossa 1940-luvun kirjallisuutta koskevan keskustelun, jonka muut osanottajat olivat Pentti Holappa, Matti Kuusi, Kai Laitinen, Tyyni Tuulio ja Lauri Viljanen.

Savutien mukaan 1940-luvulle tyypillisiä olivat monet kirjalliset "rikkaruohoilmiöt". Sota-aikana merkittävää proosaa ilmestyi niukasti, ja myös sodanjälkeinen romaanikirjallisuus jäi runouden varjoon.

Lyriikka nousi todelliseen kansansuosioon, kun "nuoret hehkeät runoilijattaret iltapuvuissaan ja ruusu hiuksissaan lausuivat runoja yökerhoissa".

Tärkeää roolia näyttelivät sodan jälkeen vankiloista vapautuneet vasemmistokirjailijat, jotka järjestyivät kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan piiriin. Sodan päätyttyä avauduttiin myös uudella tavalla muun maailman suuntaan, ja uudet kustantamot käänsivät aktiivisesti uutta amerikkalaista, neuvostoliittolaista, ranskalaista ja englantilaista kirjallisuutta.

Kriitiko pohtivat keskutelussaan myös, voiko 1940-luvulta löytää modernismin juuria ja mihin katosi köyhyydessä kituuttavan kirjailijan arkkityyppi.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto