Hyppää pääsisältöön

Aleksandra Kylander - Mannerheimin leikkitoveri

Tuleva marsalkka Mannerheim oli lapsena villi ja yltiöpäinen, kertoo Louhisaaressa lapsuutensa viettänyt Aleksandra Kylander.

Neiti Kylanderin isä palveli 1880-1890-luvuilla työnjohtajana Louhisaaren kartanossa ja niinpä tiluksista tuli hänen omalle tyttärelleen lapsuudenkoti.

Kartanon omisti tuolloin tulevan marsalkan isoäiti ja siellä asuivat hänen sisaruksensa sekä heidän Italiasta saapunut serkkunsa, vapaaherratar Gotta.

Palveluskuntaa oli jonkin verran, mutta ei ylenpalttisesti. Mm. keittäjiä oli vain yksi.

Aleksandra oli Carl Gustaf Emiliä 12 vuotta nuorempi, joten hänen muistikuvansa Mannerheimista olivat ajalta, jolloin tämä oli jo kadettikoulussa.

— Lapsena häntä aina pelättiin, se kai tiesi sitä, että hänestä tuli sellainen suurmies, Kylander mietti vuonna 1956.

Tarinoiden mukaan tuleva marsalkka oli lapsena ollut vallankin tahtovainen ja yltiöpäinen. Ja veti hän kerran Aleksandraakin leteistä.

Vain yksi asia himmensi Aleksandran muutoin valoisia lapsuusmuistoja Louhisaaresta: kummitukset.

— Ikinä en mittää nähnyt, mut kovasti pelkäsin, mietti hän 70 vuotta myöhemmin.

Teksti: Petra Himberg