Juhannus on keskikesän juhla, johon liittyy sekä pakanallisia että myöhemmin mukaan tulleita kristillisiä perinteitä. Juhlaan kuuluvat kokot, koivut ja taiat. Juhannus on Suomessa suuri kansanjuhla. Monet viettävät sitä maalla, luonnon helmassa.
Heilu, keinuni, korkealle,
Nythän on juhannusilta,
Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu
Ja kuulas on taivahan silta.
Larin-Kyösti
Juhannus on valoisimman vuodenajan juhla
Juhannusta vietetään kesäpäivänseisauksen eli vuoden pisimmän päivän tienoilla. Suomessa juhannus oli aiemmin aina 24. kesäkuuta, mutta vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivä on sijoittunut kesäkuun 20.-26. päivien väliselle lauantaille.
Juhannuksena vietetään myös Suomen lipun juhlaa. Se on virallisista liputuspäivistä ainoa, jolloin lippu saa olla salossa yön yli. Juhannuksen aloittaa edeltävä perjantai, juhannusaatto. Liputus alkaa juhannusaattona klo 18 ja päättyy juhannuspäivänä klo 21.
Juhannus on virallisista liputuspäivistä ainoa, jolloin lippu saa olla salossa yön yli.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä valoisampia juhannusyöt ovat. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksen aikaan. Tuolloin aurinko on myös voimakkaimmillaan.
Valon määrä onkin antanut juhannuksen juhlintaan taianomaisia ja yliluonnollisia vivahteita. Juhannuspäivän sään perusteella ennustettiin tulevan vuoden kulkua.
Kasveja tyynyn alle ja lääkkeeksi
Juhannuksena kerättiin kasveja, jotka sekä lääkitsivät että ennustivat tulevaa. Moni on poiminut juhannusyönä seitsemän kukkaa tyynyn alle ja uskonut näkevänsä unessa tulevan kumppaninsa.
Kasteisella juhannusniityllä kieriskely taas on tiennyt hyvää terveyttä. Juhannuksena kootun kukkaseppeleen kanssa kylpeminen torjui talvella sairauksia.
Kukkaseppeleitä sidottiin myös lehmien sarviin kun ne päästettiin laitumelle: jos seppele oli tallessa lehmien palatessa, se tiesi onnea.

Virossakin juhlitaan juhannusta
Juhannusta vietetään ennen muuta Pohjois-Euroopassa. Varsinkin Pohjoismaissa keskikesän juhlalla on pitkät perinteet.
Kesän ja hedelmälisimmän kasvukauden juhlasta kerrotaan jo vanhoissa islantilaisissa saagoissa, jotka on kirjoitettu 1100–1400 -luvulla.
Virossa kerätään juhannuksena kiiltomatoja, joiden uskotaan johdattavan maanalaiselle aarteelle.
Myös Virossa juhlitaan juhannusta kokoilla ja erilaisilla juhannustaioilla.
Kukkien lisäksi Virossa kerätään myös kiiltomatoja, joiden uskotaan johdattavan maanalaiselle aarteelle. Virolaisten omiin juhannusperinteisiin kuuluu myös kokon yli hyppääminen liekkien sammuttua: näin osoitetaan rohkeutta ja puhdistaudutaan menneisyyden painolasteista.
Virossa juhannuspäivä on kuitenkin aina 24.6. Juhannusaattona 23.6. vietetään myös Voitonpyhää (Võidupüha), joka on tärkeä kansallinen juhlapäivä.
Kirkko halusi korvata pakanalliset perinteet
Suomalaisten esi-isät ovat viettäneet ilman ja ukkosenjumala Ukon juhlaa kesäpäivänseisauksen aikaan.
Keskiajalla kirkko nimesi 24:nnen kesäkuuta Johannes Kastajan päiväksi. Sitä siis juhlittiin puoli vuotta ennen joulua ja Jeesuksen syntymää. Kirkko halusi korvata pakanalliset perinteet kristittyjen juhlalla. Sana juhannus juontuukin juuri Johannes Kastajasta.
Juhannuksen alkuperäisiä nimiä ovat olleet muun muassa vakkajuhla ja Ukon juhla. Monille tuttu mittumaari tulee ruotsin sanasta midsommar, keskikesä.
Monille tuttu mittumaari-nimitys tulee ruotsin sanasta midsommar, keskikesä.
Muuallakin Euroopassa 24.6. on ollut juhlapäivä, erityisesti keskiajalla. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa päivä kuuluu suuriin kirkollisiin juhlapyhiin.
Vanhojen perinteiden juhla
Talonpoikaiskulttuurissa juhannus katkaisi työvuoden. Silloin talo siivottiin, sisätilat ja piha koristeltiin kukin ja koivuin. Juhannukseen kuuluivat myös juhlaruuat, saunominen, leikit ja tanssit.
Juhannuskokko ja sen ympärillä tanssiminen on yksi varhaisimmista juhannusperinteistä. Kokkojen tarkoitus oli sama kuin pääsiäistulienkin: liikkeellä olevien pahojen henkien ja demonien pois pelottaminen. Tulen ympärillä piti myös meluta ja elämöidä henkien karkottamiseksi.
Ennen 1900-lukua kokkoja poltettiin vain siellä täällä, mutta vähitellen ne yleistyivät koko maassa. Kokon ympärille kerääntyi koko kylä parhaissa juhlavaatteissan. Kokon sytyttäminen oli kylän vanhimman miehen tai jonkun arvovieraan kunniatehtävä.

Salko kuuluu suomenruotsalaisiin juhannusperinteisiin
Ruotsissa suositut juhannussalot tulivat Suomeen Ahvenanmaan kautta 1700-luvulla.
Ruotsiin perinne omaksuttiin luultavasti Saksasta jo keskiajalla, mutta koko maahan tapa levisi vasta 1900-luvulla. Papisto vastusti aikanaan juhannussalkoja, koska niihin liittyi tanssia ja muita kirkon mielestä sopimattomia tapoja. Toisaalta myös kirkoissa on tavattu juhannussalon muunnelmia.
Juhannussalkoja pystytetään erityisesti Suomen ruotsinkielisillä paikkakunnilla. Salkojen muoto vaihtelee: esimerkiksi Ahvenanmaan kaikissa kunnissa on oma versionsa juhannussalosta.
Juhannuksena kaupungit tyhjenevät
Juhannushäistä tuli suosittuja 1900-luvulla – sitä ennen häitä juhlittiin tavallisemmin syksyllä tai jouluaikaan. Sittemmin juhannushäät ovat vähentyneet, ja häitä järjestetään mieluummin juhannusta ympäröivinä viikonloppuina.
Luonto on edelleenkin oleellinen osa suomalaisten juhannuksen juhlintaa. Kaupunkien kadut tyhjenevät, kun ihmiset matkustavat mökeille, maalle ja luonnon äärelle viettämään keskikesän juhlaa.
Monen talon ovenpieliä koristavat juhannuskoivut, ja koivuista sidotaan myös vihtoja juhannussaunaan. Juhannuksen säätiedotusta kuunnellaan korva tarkkana.
Juhannuksen ruokapöytään kuuluvat uudet perunat, silli ja – varsinkin ruotsinkielisillä alueilla – snapsit. Grillissä tiristyy monenlaisia herkkuja - ennen muuta makkaraa.

Suomen lipun päivä
Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Aloitteen päivän viettämisestä teki Suomalaisuuden liitto vuonna 1926. Päiväksi ehdotettin juhannuspäivää, koska siihen ei liittynyt mitään poliittisia kytkentöjä.
Juhannuksesta tuli yleinen liputuspäivä vuonna 1934.
Edit 20.6.2017: juttua täydennetty ja kuvia vaihdettu
Edit 14.6.2018: juttua täydennetty ja ingressiin lisätty juhannuksen ajankohta
Edit 18.6.2018: lisätty video