Hyppää pääsisältöön

Koulun tehtävä?

Tämän viikon MOT: Vaaralliset lapset pohtii sitä, pitääkö koulun opettamisen ja kasvattamisen lisäksi tarjota oppilaille myös mielenterveyspalveluja. Mitä tehdä lapselle, joka ei ole enää koulukuntoinen eli ei pärjää edes erityisopetuksen luokassa? Mihin sijoitetaan oppilas, joka jonottaa mielenterveyden ongelmien vuoksi hoitojaksolle pääsyä? Entä missä on lastenpsykiatriselta hoitojaksolta palaavan lapsen paikka?

Vastaus on hyvin usein tavallisessa koulussa, yleisopetuksen luokalla. Kunnissa on myös erilaisia erityis- ja sope-luokkia, mutta ne ovat niin täynnä etteivät läheskään kaikki apua tarvitsevat niille pääse.

Erityisluokilla on puolestaan oppilaita, jotka tarvitsisivat pikemminkin psykiatrista hoitoa ja muuta tukea. Nämä lapset voivat olla turvallisuusriski paitsi muille oppilaille, myös opettajille, kuten MOT:n esimerkkitapaus kertoo. 

Ohjelmassa haastatellun lastenpsykiatrin mukaan 10-20 prosenttia lapsista kärsii jonkinasteisista mielenterveyden pulmista, mutta vain muutama prosentti on jollain tavoin hoidon piirissä. Hänen mukaansa mielenterveyspalveluita ei voi viisinkertaistaa, vaan palvelu on saatava kouluihin.

Opettajat ja rehtorit kavahtavat moista ajatusta. Miten hoitaminen onnistuu, kun jo nykyisissäkin tehtävissä, opettamisessa ja kasvattamisessa on täysi työ. Ryhmäkoot ovat suuria ja edelleen on kuntia, joissa opettajia lomautetaan.

Myös oppilashuolto on päästetty retuperälle. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tutkii parhaillaan, toteutuuko perusopetuslain mukainen oppilashuolto tasavertaisesti eri puolella Suomea.

Oikeuskanslerin selvitysten mukaan koulujen oppilashuollossa ja työturvallisuudessa on puutteita koko maassa. Oppilashuolto ei toimi, koulupsykologeja ei ole läheskään kaikissa kunnissa. Terveydenhoitajat eivät päivystä kouluilla päivittäin, lääkärintarkastuksissa on usean vuoden väli.

Oikeuskansleri on pyytänyt opetusministeriötä esittämään tämän vuoden loppuun mennessä selvityksen siitä, millaista kehitystä oppilashuollossa on tämän vuoden aikana tapahtunut.

Niin että millä eväillä sitä hoitoa kouluissa annetaan? Ja millä eväillä puututaan yhä nuorempien lasten yhä aggressiivisempaan käytökseen? Vaikka tämä lapsijoukko on kooltaan pieni, heidän aiheuttamansa ongelmat heijastuvat koko kouluun ja kaikkien oppilaiden arkeen.

Läheskään kaikissa Suomen kouluissa ei vielä edes tunnusteta väkivaltaisten lasten aiheuttamia ongelmia. On lukuisia kaupunkeja ja kuntia, joissa ei kerätä tilastoa oppilaiden väkivaltaisuuden aiheuttamista uhka- ja vaaratilanteista.

Kaikkialla ei ole edes halua keskustella asiasta. Sain ohjelmaa valmistellessani sähköpostin eräältä yläkoulun opettajalta. Hänen kollegansa oli julkisesti kertonut luokan levottomuudesta ja väkivaltaisesta käytöksestä. Tästä seurasi se, että rehtori raivostui opettajalle ja syytti tätä koulun maineen mustaamisesta. Nykyisin koulut kilpailevat oppilaista, eikä koulun mainetta haluta tahrata kertomalla ikävistä tosiasioista.

Jos asenne on tämä, ei rehtorin päällimmäisenä intressinä ole kannustaa opettajia ilmoittamaan oppilaan väkivaltaisuudesta. Siitä mitä ei ole, ei tarvitse keskustella.

Kommentit