Hyppää pääsisältöön

Oulun Kirkkokatu

Oulun perinteikkäästä Kirkkokadusta kertova runollinen tv-dokumentti valmistui vuonna 1987 juuri ennen kuin osa kadusta suljettiin kävelykatu Rotuaariksi.

Tietolaatikko

Rotuaari avattiin vuonna 1987. Oulun kaupungin päättäjät olivat ahkerasti matkailleet maailmalla tutustumassa kävelykatuihin. Ne olivat herättäneet niin paljon ihastusta, että sellainen päätettiin luoda Ouluunkin.
Rotuaarin piti osaltaan varmistaa, että keskusta pysyisi asuttuna ja liike-elämä vilkkaana. Toisin kuitenkin kävi. Asukkaat jättivät keskustan, ja isot marketit sijoittuivat kaupungin ulkopuolelle. Keskustasta tuli ongelma. Siitä ei tullutkaan lämminhenkistä ja viihtyisää, vaan tyly, epäsiisti ja vaikeasti lähestyttävä.
Vuosia pohdittiin kallioparkin rakentamista keskustan alle. Siitä on kuitenkin luovuttu. Nyt kun kuntaliitokset ovat laajentaneet kaupunkia entisestään, Kirkkokatu uhkaa jäädä yhä eristyneemmäksi. (Eeli Aalto)

Vuonna 2013 Kallioparkin rakennustyöt kuitenkin aloitettiin.

Kirkkokatu 50 -elokuva kuvaa sotien jälkeistä aikaa. Pommitukset olivat tuhonneet vanhaa puukaupunkia ja uutta oli rakennettu.

Entisentyylinen elämän meno jatkui Kirkkokadulla. Oli ”hilikun puoli” ja ”markan puoli”. Iltaisin väki täytti kadut.

Kirkkokadun asujaimisto tuli tutuksi. Tiedettiin, keitä asui Weckmannin törskissä valkoisessa kaupunkitalossa. Hammarin kulman tunsivat lapsetkin, kun joulun aikoihin sen ikkunassa koputteli kenkiään mekaaninen joulupukki.

Heinäpäässä asuivat hevosistaan kuulut Kontion veljekset. Vielä sotavuosina kaupunkia ympäröivät pellot. Laitakaupungin pihapiireissä kasvatettiin karjaa.

Kirjailija Anu Kaipainen asui Kirkkokadun varrella. Paavo Rintala katseli tuskissaan lyseon ikkunasta yli runoruhtinas Franzènin pään ja päivitteli kaupungin ahdasta hengellistä ilmapiiriä.

Kuvakertomuksen tekijä Eeli Aalto asui sotavuosina Kirkkokatu 50:ssä. Nyt paikalla on tavanomainen kerrostalo. Silloin pihapiirin täytti toisenlainen elämä, johon kuuluivat kasvimaa, syreenit, hevoset, koirat ja Kuivalan Juuson Ford Mercury.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto