Hyppää pääsisältöön

Leena Lander: Liekin lapset

Historia on vapaa ladelma ilman laastisidosta tai betonisokkelia. Näin vertauskuvallisesti ajattelee yksi Leena Landerin uutuuskirjan päähenkilöistä, muurari ja amatöörihistorioitsija Risto.

Tietolaatikko

Leena Lander (s.1955)

Romaanit:
Syyspastoraali ( 1982)
Mikaelin kronikka ( 1983)
Siipijumala (1984)
Kuolemaan tuomitun tarina (1986)
Lankeaa pitkä varjo ( 1986)
Jumalattoman kova tinki ( 1987)
Purppurapurjeet ( 1989)
Tummien perhosten koti ( 1991)
Tulkoon myrsky ( 1994)
Iloisen kotiinpaluun asuinsijat ( 1997)
Käsky ( 2003)
Liekin lapset ( 2010)

Kustannusosakeyhtiö Siltalan vuonna 2010 julkaisema Liekin lapset synnytti kiistan kustannusyhtiön ja kirjailijan välille. Kirja perustui Landerin entisen kustantajan Tammen mukaan osin hänen vanhoihin teoksiinsa, ja kustantamo oli tästä näreissään. Tammen mukaan Jumalattoman kova tinki –kirjassa, joka julkaistiin vuonna 1987, on samoja kohtauksia ja henkilöitä kuin Liekin lapsissa. Lander kuitenkin kiisti yhteyden ja vetosi tekijänoikeuksiin. (YLE Turku/Jouni Koutonen 19.5.2010)

Romaani kertoo Halikon Vartsalan sahayhteisöstä vuodesta 1903 vuoteen 1929. Isossa osassa ovat Märynummen teloitukset sisällisodan aikana. Leena Landerin mielenkiinto keskittyy vuoteen 1918 ja sen jälkimaininkeihin. Keskeisinä henkilöinä menneisyydessä ovat aikuisiksi varttuvat Saida, Sakari, Arvi ja Joel.

Liekin lapset sijoittuu samaan aikaan ja paikkaan kuin 1987 ilmestynyt romaani Jumalattoman kova tinki. Lander oli kirjoittamassa tuosta teoksesta uutta versiota, jonka piti ilmestyä Elämä on jumalattoman kova tinki -nimisenä Tammi-kustantamolle. Jostain syystä tämä jäi julkaisematta ja Liekin lapset ilmestyi Siltala-kustantamon kautta.

Lander yllättää lavealla historiallisella romaanillaan. Parhaimmillaan hän on kertonut voimakkain tuntein, suorastaan aistillisesti Suomen historian eri ajanjaksoista. Nyt Leena Landerin kuvaama mielenkiintoinen aikakausi uhkaa jäädä jäsentymättömäksi ja ihmiset etäisiksi – vai onko kyse enemmänkin siitä, että Lander rikkoo tarkoituksellisesti perinteisen kronologisen historiallisen kerrontatavan.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto