Hyppää pääsisältöön

Silikoni lähetti radiossa surisevia ja piipittäviä tietokoneohjelmia

Radio-ohjelma Silikoni lähetti vuodesta 1985 alkaen surisevia ja piipittäviä tietokoneohjelmia mikrotietokoneiden harrastajille.

Tietokoneohjelmat oli tallennettu C-kaseteille, ja kuulijoilla oli mahdollisuus nauhoittaa niitä lähetyksestä omalla kasettinauhurillaan.

Sen jälkeen kasetti sujautettiin mikroon liitettyyn kasettiasemaan, josta ohjelman saattoi ladata omalle koneelleen.

Ensimmäinen tietokoneohjelma eli "surina" lähetettiin jo vuonna 1982 Kansanmikrokerho-ohjelmassa. Tohtori Maija Typpi kertoo tästä kokeilusta Silikonin osassa 35 (leike 3).

Silikoni oli aluksi osa opetusohjelmien laajempaa Radio Rex -kokonaisuutta. Elokuussa 1985 lähetettiin Silikonin ensimmäisenä surinana Kai R. Lehtosen noin 30 rivin mittainen laskentaohjelma historian harrastajille (leike 1).

Elokuusta 1986 alkaen Silikonia lähetettiin viikottain puolen tunnin mittaisena. Seuraavana vuonna ohjelmalla oli yli 120 000 kuuntelijaa. Viimeinen lähetys tapahtui joulukuussa 1988.

Kuuntelijat lähettivät radioitavaksi omia tietokoneohjelmiaan. Lisäksi Silikoni seurasi tietokonealan tapahtumia, vastasi kirjeisiin ja keräsi tietokonevitsejä.

Ohjelmista on poistettu äänilevymusiikki.

Tietolaatikko

Pöytätietokoneita eli mikroja oli 1980-luvun alussa monen merkkisiä, eivätkä eri merkit olleet yhteensopivia toistensa kanssa. Niissä yleisesti käytettyä BASIC-ohjelmointikieltäkin (Beginner’s All Purpose Symbolic Instruction Code) oli useita eri ”murteita”. Hollannissa kehitettiin sen vuoksi Basicodeksi nimetty ohjelmointikieli, jonka oli määrä olla eräänlainen mikrotietokoneiden esperanto.

Se oli tärkeää siksikin, että tallennusvälineenä oli C-kasetti. Kun kasetti liitettiin radiolähettimeen, voitiin kasetilla oleva data lähettää kuin mikä tahansa radio-ohjelma, vaikka se kuulostikin käsittämättömältä sirinältä ja surinalta. Kuuntelija saattoi nauhoittaa sen lähetyksestä omalle C-kasetilleen ja pistää kasetin tietokoneeseensa, jolloin tietokone suoritti ohjelman. Kun kaikkien mikrojen piti ymmärtää Basicodea, asianharrastajille voitiin tällä tavoin välittää mielenkiintoista materiaalia heidän mikrojensa merkistä riippumatta.

Tällaista tietokoneohjelman lähettämistä radion kautta oli kokeiltu Suomessakin vuonna 1982 Maija Typen ja Pekka Lehtiön toimittamassa Kansanmikrokerho-ohjelmassa. Vuonna 1985 lähetettiin Risto Nurmen toimittamassa Kouluradion Radio Rexissä Kai R. Lehtosen ja Eero Syrjäsen laatima pikku ohjelma, joka laski näppärästi, kuinka paljon aikaa kahden sille annetun päivämäärän välillä oli kulunut.

Kokeilu onnistui niin hyvin, että Kouluradion toimituspäällikön Kai R. Lehtosen esityksestä irrotettiin 1986 Kouluradiosta erikoistuotantoryhmä, jonka vetäjänä oli Lehtonen ja toisina jäseninä aluksi Heli Holma ja Hanna Lähteenmäki, sittemmin vain Heli Holma. Ryhmän nimikkoäänitarkkailijana oli Risto Noponen.
Ryhmän tuottama jokaviikkoinen puolituntinen ohjelma sai nimen ”Silikoni - ohjelma tietokoneikäisille”. Siinä kerrottiin mikrotietokoneiden käyttäjiä kiinnostaneista asioista ja lähetettiin myös kuuntelijoiden laatimia BASIC-ohjelmia. Kun osoittautui, että Suomessa ei tunnettu riittävää harrastusta Basicoden opettelemiseen, lähetettiin Silikonissa surinat merkkikohtaisessa muodossa pyrkien tarjoamaan aina jotakin yleisimpien mikromerkkien käyttäjille.

Vuonna 1987 Silikoni sai Yleisradion journalististipendin ”erityistä journalistista taitoa vaatineesta ohjelmallisesta näytöstä”. Tietotekniikan liitto r.y. nimesi Lehtosen 1991 vuoden ATK-vaikuttajaksi ”tunnustuksena hänen ansioistaan tietotekniikan tuomisessa radion avulla tutuksi laajoille harrastajapiireille”.

Olisi saattanut odottaa, että häiriöääniä muistuttaneet surinat olisivat suututtaneet muuta yleisöä. Kuuntelijoita varoitettiinkin aina ennen Silikonin alkua siitä, mitä tuleman piti. Pääkuuluttaja Pentti Fagerholm tosin sanoi Lehtoselle, että kuuluttaja joutui kafkamaiseen tilanteeseen. Kun kuuluttaja näet oli tottunut pyytelemään anteeksi kaikenlaisia häiriörätinöitä, hänen pitikin nyt selittää, että ”häiriöt” olivat tärkeä osa ohjelmaa. Eräskin 75-vuotiaaksi ilmoittautunut naishenkilö kirjoitti ja sanoi, että vaikkei hän tietokoneista mitään ymmärtänyt, hänestä oli tavattoman kiintoisaa kuulla, miten erilaisilla surinoilla eri tietokoneet ääntelivät!

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?