Hyppää pääsisältöön

Suru-uutinen

Helmikuussa esitetty MOT-ohjelma Säästöä vammaisilla kosketti monia. Se kertoi karulla tavalla, miten kunnat ovat valmiita polkemaan vaikeasti vammaisten ja heidän omaistensa oikeuksia.

Ohjelmassa esiintyi kaksi rohkeaa vanhempaa, jotka toimivat vaikeasti vammaisten lastensa omaishoitajina. Molemmat vaativat lapsilleen ja itselleen niitä oikeuksia, jotka heille lain mukaan kuuluu.

Toinen näistä vanhemmista, espoolainen Kristiina Skog, menehtyi huhtikuussa. Hän oli pitkään sairastanut rintasyöpää.

Kristiina hoiti poikaansa Joakimia, eli Kimiä, niin pitkään kuin hänen voimansa riittivät. Lopulta syöpä vei voiton.

Espoon sosiaaliviranomaiset kohtelivat Kristiinaa nöyryyttävästi.

Vammaispalvelun työntekijät vähättelivät Kristiinan sairautta. Hän ei saanut kotiapua, jotta olisi voinut toipua raskaista syöpähoidoista. Hän joutui taistelemaan tilapäishoidosta, jotta olisi saanut levätä.

Lisäksi Kristiinan - ja monen muun espoolaisen omaishoitajan - omaishoidonpalkkiota oltiin puolittamassa tämän vuoden alusta. Syynä olivat Espoon talousvaikeudet. Kristiina sai neuvoteltua jatkoaikaa neljäksi kuukaudeksi. Uudet neuvottelut olisivat olleet edessä huhtikuun lopussa.

Viranomaiset painostivat enemmän tai vähemmän suoraan Kristiinaa, jotta tämä olisi pannut Kimin asumaan laitokseen tai hoitokotiin. Vammaispalvelut ei esimerkiksi myöntänyt Kimille enää tämän vuoden alusta lähtien henkilökohtaista avustajaa. Syynä oli muodollisesti se, että Kimi ei pystynyt määrittelemään avun tarvettaan kuten vammaispalvelulaki edellyttää.

Vammaispalvelun päällikkö kysyi Kristiinalta vain kuukautta ennen kuin tämä kuoli: Jos olisit terve, voisitko ajatella käyväsi töissä?

Nyt Espoon vammaispalvelun ei enää tarvitse kantaa huolta Kristiinan työkyvystä. Eikä viranomaisten tarvitse miettiä hänen omaishoidonpalkkionsa suuruutta.

Kristiinan lapset pärjäävät jotenkuten. Kimi asuu Rinnekodissa. Hänen isoveljensä asuu yksin ja etsii töitä.

 

Kommentit