Hyppää pääsisältöön

Radiomafian uusi tuleminen

Suomen ensimmäinen populaarikulttuuriin erikoistunut valtakunnallinen radiokanava, Radiomafia, perustettiin 20 vuotta sitten. Miten tekijät sitä muistelevat?

Radiomafian entiset toimittajat Juha Roiha ja Outi Popp muistelivat kanavaa Aamu-tv:ssä.

— Kaikki perustui yhdessä tekemiseen. Se oli iso kimppajuttu, johon pyydettiin kuulijat mukaan, Roiha muistee.

— Kanavalla oli valtava määrä pieniä käsintehtyjä ohjelmia, joiden tunnelma vaihteli, kuvailee Popp.

Roihan mukaan ohjelmia tehtiin tavalla, joka poikkesi Yleisradion yleisestä linjasta.

— Tekijöitä oli enemmän kuin pomoja. Yleensä se oli toisin päin. Meillä oli hirveästi toimittajia ja kaikki saivat tehdä itsensä näköistä jälkeä.

Kanava keräsi lahjakkuuksia

Radiomafia oli työmpäristönä vapaa. Tämä houkutteli monia toimittajia. Ihmisten kerrotaan jopa marssineen sisään ja ilmoittaneen, että he alkavat tehdä ohjelmaa radioon.

— Sen suuntaista se oli, sanoo Roiha.

— Kanava keräsi valtavan määrän talenttia. Radiomafia kasvatti kokonaan uuden media- ja radiosukupolven valtakunnan verkossa. Ja myös uuden kuulijakunnan, sillä ei Ylessä aiemmin yhdistetty populaarikulttuuria ja -musiikkia, sekä yhteiskunnallista ajattelua, Popp kertoo.

Kuuntelijat jätettiin heitteille

Radiomafia lopetettiin vuonna 2003 ja sen tilalle perustettiin nykyinen YleX. Kanava muuttui jo ennen sitä ja esimerkiksi soittolistat tulivat toimittajille tutuiksi.

— Kanavan kohderyhmää muutettiin nuoremmaksi ja tämän nuorennusleikkauksen ymmärrän. Sitä taas en ymmärrä, miksi kuulijoiden saattohoito jätettiin niin vähiin. Ensin opetetaan sellaisia ihmisiä kuuntelemaan radiota, jotka eivät aiemmin ole niin tehneet ja sitten heillä ei olekaan paikkaa minne mennä, Roiha pohtii.

— Ajateltiin, että käsityönä tehty radiokanava ei ollut taloudellista eikä nykyaikaa. Se oli outo siirto Yleltä. Siinä jäi tuuliajolle myös tekijöitä.

YLE Uutiset / Mikko Lindqvist

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto