Hyppää pääsisältöön

Keskustelua elokuvan käsikirjoittamisesta

Kinoklubi-keskusteluohjelmassa (2006) puhutaan käsikirjoittamisesta ja siitä, onko suomalainen käsikirjoittaminen kriisissä. Vieraina ohjelmassa ovat käsikirjoittajat Tove Idström, Aleksi Bardy ja Mika Ripatti.

Ohjelman juontajan Manu Haapalaisen ensimmäinen keskustelukumppani Tove Idström (1954–2019) on pitkän linjan käsikirjoittaja mutta hän myös opettanut käsikirjoittamista. Juontaja kysyykin Idströmiltä, onko siis suomalainen elokuva hänen muokkaamaansa ja näköistään?

Kaikkein tärkeintä on se, mitä haluaa sanoa elokuvallaan.― Tove Idström

"Toivottavasti ei", Idström naurahtaa ja jatkaa, että "käsikirjoittamisen opettaminen on intiimiä. Opettamisen idea on, että saatetaan oppilas itsensä kanssa tekemisiin eikä opettajansa", hän sanoo. Ensiarvoista on myös hänen mukaansa se, että oppilas ymmärtää aiheen ja sisällön olevan kaikkein tärkeintä. "Muu on tekniikkaa ja siinä voi aina harjaantua", Idström sanoo.

Mistään muusta ei voi kirjoittaa kuin sellaisesta, josta tietää.― Tove Idström

Käsikirjoittamisformaatin opettaminen on hänelle vain raami, jonka sisällä mietitään, mitä haluaa maailmasta sanoa. Elokuvasta hänellä oli vankka mielipide: "Sen täytyy noudattaa samoja draamanlakeja, mitä Shakespearekin näyttämöllä toteutti", Hän myös toivoi, että elokuvamaailmassa otettaisiin mallia teatterimaailmasta siinäkin, että tekstiä luettaisiin tarkasti ja analyyttisesti.

Suomessa ei ole halua kertoa tarinoita.― Matti Ripatti

Käsikirjoittaja Matti Ripatti ei tunnista sitä, etteivätkö ohjaajat lukisi käsikirjoituksia tarkkaan, mutta ongelmana hän pitää tarinoiden puutetta. Käsikirjoittajia on, mutta ei tarinoita. Se, että osaa luoda henkilöhahmoja, osaa välineen ja osaa yhdistää kohtauksia on työkalulaatikko, jolla ei ole mitään arvoa ilman tarinaa, toteaa Ripatti. Hänestä myös usein tuntuu siltä, että suomalainen elokuva kuvaa tiloja ja ne ovat kannanottoja siitä, miten jotkut asiat ovat. Niitä voisi käyttää lähtökohtana ja katsojan yllättämisenä, mutta tätä tehdään liian harvoin. "Tarinoita pitäisi arvostaa enemmän ja asettaa rima niiden suhteen korkeammalle", Ripatti sanoo.

Elokuvien käsikirjoittaminen on kuvallisen kertomisen laji. Se ei siis ole kirjallinen laji.― Aleksi Bardy

Aleksi Bardyn mielestä elokuvien käsikirjoittaminen muistuttaa hyvin vähän muita kirjoittamisen muotoja, koska se ei ole kirjallinen laji. "Se on kuvallisen kertomisen laji", Bardy sanoo myötäillen Idströmin sanoja. Hänen mukaansa tämän siis tarkoittaa sitä, että on ihmisiä, jotka eivät osaa äidinkielensä oikeinkirjoitussääntöjä mutta kirjoittavat loistavia elokuvakäsikirjoituksia. "Toisaalta on kirjallisesti lahjakkaita ihmisiä, joiden elokuvista ei ota tolkkua, koska niiden visuaalinen tarina ei kulje", hän jatkaa.

Vuosina 2010 ja 2018 tehdyissä Arkistovieraana-haastatteluissa käsikirjoittaja Tove Idström kertoo töidensä taustoista ja päätymisestään alalle. Keväällä 2010 Idström käsittelee keskustelussa omalle kohdalleen osunutta takaiskua lainantakauksessa, mikä toimi kipeänä kimmokkeena Ilman kavaluutta -sarjalle. Tuoreimmassa haastattelussa puhutaan naiseudesta ja itseksi tulemisen teemoista, joita Tove Idström on käsitellyt useissa tv-sarjojen ja elokuvien käsikirjoituksissa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto