Hyppää pääsisältöön

Pahoinvointia hyvinvointivaltiossa

Ohjelmassa Pahoinvointia hyvinvointivaltiossa vuodelta 1970 tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan nurjempaa puolta, mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja, vammautuneita ja vankeja.

”Meillä on kiire. Meidän on oltava toisia parempia, meidän on seurattava muotia ja menestyttävä. Olemme luoneet itseemme ja ympäristöömme stressin” todetaan yhteiskunnan ongelmia ruotivassa ohjelmassa vuodelta 1970.

Psykiatri Claes Andersson painottaa kasvatuksen ja tasapainoisen lapsuuden merkitystä:

Laastaroimme ihmisen psyykkistä olemusta sen sijaan, että turvaisimme lapsuuden psyykkisen kehityksen.

Yhteiskunnasta vieraantuminen lisää stressiä ja stressi vieraantumista. Vieraantumisella tarkoitetaan vallanpuutetta ja voimattomuutta oman elämänsä suhhteen. Henkilö kokee, ettei hän pysty vaikuttamaan asioihin, muut tekevät ratkaisut hänen puolestaan ja hän on vain vallan välikappale.

Vieraantunut ihminen kokee usein tarkoituksettomuuden tunteita ja ettei elämällä ole merkitystä. Hän vieraantuu yhteisönsä käyttäytymismalleista, eristäytyy sosiaalisesta kanssakäymisestä ja jää yksinäiseksi.

Ohjelmassa pohditaan myös suomalaisten alkoholinkäyttöä: ”Alkoholi on meille suomalaisille usein hyödyllistä. Kasvatus on tehnyt meidät estoisiksi. Kohtuullisessa humalatilassa pystymme solmimaan jopa ystävyyssuhteita ja vapautumaan. Sitä paitsi vieraantuneen, yksinäisen ihmisen pako alkoholiin nykyisen kulutusyhteiskunnan todellisuudesta aika ajoin, on mielenterveyden kannalta välttämätöntä. ”

Alkoholilla nähtiin myös suotuisia vaikutuksia ja ohjelman selostaja toteaakin, että tilalle olisi keksittävä uusi aine, jolla olisi alkoholin hyvät puolet, muttei huonoja. Helsingin Lauttasaaren sillan alla kuvatut talousspriitä juovat miehet ovat esimerkki juomisen synkästä puolesta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto