Hyppää pääsisältöön

Hevosen kengissä

Ihmisen ja hevosen yhteinen taival on vuosituhansien mittainen. Suomessa vielä 1940-luvulla hevoset olivat tärkeä ja välttämätön osa yhteiskuntaa, ja niiden työpanosta arvostettiin suuresti. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin ja niitä saatettiin kutsua sotasankareiksi ja aseveljiksi.

Nykyisin suurin osa maamme hevosista on harraste- ja kilpaurheilukäytössä. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen täydellistä muuttumista työvälineestä ja arvostetusta työtoverista, työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi ja harrastekumppaniksi.

Toisaalta Suomen n. 70 000 hevosesta löytyy edelleen arkisen työn sankareita: poliisihevoset ja ratsupoliisit valvovat järjestystä yleisötilaisuuksissa, konserteissa ja urheilukilpailuissa. Vuonna 1882 perustettu ratsupoliisi on Helsingin poliisilaitoksen vanhin toiminnassa oleva yksikkö.

Eri hevosroduilla on taipumus, luonteensa tai rakenteensa vuoksi, soveltua erilaisiin tehtäviin. Jyllaninhevonen on vahva jässikkä, joihin voi törmätä vetämässä vaikkapa olutkärryjä Helsingin kaduilla. Arabihevonen taas on tunnettu kauneudestaan, se on myös kestävä ja sitkeä, minkä vuoksi niiden käyttö erityisesti matkaratsuina on suosittua.

Myös hevosten parissa työskentelevien urakirjo on laaja: ratsastusterapeutin tai hevoshierojan ammatit ovat harvinaisia mutta haluttuja töitä hevosalalla. Perinteisempiä hevosammatteja ovat ravivalmentajan ja ratsastuksenohjaajan työt, joissa pärjätäkseen täytyy hallita niin hevosten kuin ihmistenkin luonteen oikut.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto