Hyppää pääsisältöön

Hevosen kengissä

Ihmisen ja hevosen yhteinen taival on vuosituhansien mittainen. Suomessa vielä 1940-luvulla hevoset olivat tärkeä ja välttämätön osa yhteiskuntaa, ja niiden työpanosta arvostettiin suuresti. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin ja niitä saatettiin kutsua sotasankareiksi ja aseveljiksi.

Nykyisin suurin osa maamme hevosista on harraste- ja kilpaurheilukäytössä. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen täydellistä muuttumista työvälineestä ja arvostetusta työtoverista, työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi ja harrastekumppaniksi.

Toisaalta Suomen n. 70 000 hevosesta löytyy edelleen arkisen työn sankareita: poliisihevoset ja ratsupoliisit valvovat järjestystä yleisötilaisuuksissa, konserteissa ja urheilukilpailuissa. Vuonna 1882 perustettu ratsupoliisi on Helsingin poliisilaitoksen vanhin toiminnassa oleva yksikkö.

Eri hevosroduilla on taipumus, luonteensa tai rakenteensa vuoksi, soveltua erilaisiin tehtäviin. Jyllaninhevonen on vahva jässikkä, joihin voi törmätä vetämässä vaikkapa olutkärryjä Helsingin kaduilla. Arabihevonen taas on tunnettu kauneudestaan, se on myös kestävä ja sitkeä, minkä vuoksi niiden käyttö erityisesti matkaratsuina on suosittua.

Myös hevosten parissa työskentelevien urakirjo on laaja: ratsastusterapeutin tai hevoshierojan ammatit ovat harvinaisia mutta haluttuja töitä hevosalalla. Perinteisempiä hevosammatteja ovat ravivalmentajan ja ratsastuksenohjaajan työt, joissa pärjätäkseen täytyy hallita niin hevosten kuin ihmistenkin luonteen oikut.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto