Hyppää pääsisältöön

Myrkyllistä sinilevää vesistöissämme

Itämeressä on maailman suurin esiintymä myrkyllisiä sinileviä. Mitä paremmin ne vesistössä viihtyvät, sitä enemmän maksamyrkkyä ja hermomyrkkyä ne tuottavat.

Maailman meriä on vuosisatoja pidetty kaatopaikkoina, pinnan alle on laskettu niin kotien jätevedet kuin teollisuusjätteetkin. Rehevöityminen on myös Itämeren alueen suurimpia ongelmia. Se on seurausta jo yli vuosisadan jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta.

Itämeren alueen valtiot ovat pyrkineet satsaamaan yhteisen merialueensa suojeluun, säätelemällä teollisuuden- ja maa- ja metsätalouden päästöjä. Itämeren tila näyttää kuitenkin vain huononevan, vaikka jätevesipäästöjä on vuosien kuluessa leikattu rajusti.

Yleisen käsityksen mukaan juuri ihmisen aiheuttamat päästöt ovat syynä Itämeren rehevöitymiseen ja sinileviin. MOT-ohjelma nostaa esiin vaihtoehtoisen diagnoosin Itämeren tilasta. Ohjelman mukaan näyttäviä sinileväkukintoja on ollut Itämeressä aina, ihmisestä riippumatta. Levien kasvua sääteleväksi tekijäksi paljastuu Tanskan salmista Itämerelle tulevat suolavesipulssit tai niiden puute. Viimeisten 30 vuoden aikana pulssien tuoman hapekkaan veden määrä on vähentynyt romahdusmaisesti. MOT esittelee myös lääkkeen, jolla hapettomuuden aiheuttama vaiva voidaan parantaa.


Sisävesien suurimpia kuormittajia ovat yhä maatalous ja haja-asutusalueiden jätevesipäästöt. Viime vuosina Suomen järvien levätilanne on keskimäärin parantunut. Yksi keino järvien kunnonkohotuksessa ja sinilevä-ongelman kuriin saamisessa löytyy hoitokalastuksessa. Runsas särkikalojen kalastus vähentää sinileväkukintoja merkittävästi, kertoo järvien hoitokalastuksesta väitöskirjan tehnyt Mikko Olin.

Teksti: Emilia Kemppi

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto