Hyppää pääsisältöön

Tapahtui 1985: Uusi Tuntematon osa 3

Elokuvaohjaaja Veikko Aaltonen muistelee elokuvantekoa Rauni Mollbergin rinnalla. Suuresta ohjaajasta puhuttiin pelättynä diktaattorina ja piiskurina, joka kiroaa, karjuu ja prässää alaisensa äärirajoille.

Hyppy Mollbergin elokuvien apulaisohjaajaksi oli Veikko Aaltoselle suuri. Hän oli vasta Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva nuori elokuvamies, Rauni Mollberg puolestaan suuri suomalainen ohjaaja, jonka maine elokuvantekijänä oli kova.

Työskennellessään Mollbergin kanssa Aaltonen sai tutustua tämän äärettömän pikkutarkkaan tapaan tehdä elokuvaa. Filmatessaan Mollberg ei tehnyt yhtään kompromissia. Ohjaajan pikkutarkka asenne kuvastui muun muassa elokuvan näyttelijöiden valinnassa, joka etenkin Tuntemattoman sotilaan kohdalla sai valtavat mittasuhteet.

Mollberg etsi elokuvaansa sopivia kasvoja yli kahden vuoden ajan, ajaen autollaan yli 200 000 kilometriä Suomea ristiin rastiin. Tuntemattoman sotilaan roolitus työllisti myös Aaltosta, joka yhdessä Mollbergin kanssa kiersi paikkakunnalta toiselle sopivia kasvoja metsästäen.

Mollberg totesi aikoinaan, että ”elokuvaa ei tehdä ilman kuria ja järjestystä, eikä ainakaan Tuntemattoman kokoista, jossa on tuhansia ihmisiä mukana ja rahaa liossa miljoonia”. Elokuvan taistelukohtauksia filmatessa onnettomuusriskit olivat suuret ja tiukkaa kuria tarvittiin.

Muun muassa Antti Rokan näyttelijä Paavo Liski totesi eräästä elokuvan vetäytymisvaiheen hurjasta joenylityskohtauksesta: ”Kyllä se sellainen kohtaus oli, etten minä ehtinyt mitään näytellä. Kysymys oli vaan, pääsenkö hengissä virran yli satakiloinen mies selässä.” Näyttävän syöksyvenekohtauksen Liski muisteli puolestaan menneen parikymmentä kertaa uusiksi, muun muassa kohtauksen sankarin kaatuilun takia.

Tuntematon oli massiivinen projekti, jonka suurimmissa kuvauksissa oli yli tuhat ihmistä mukana. Myös kaiken sotilaskaluston hankinta oli hyvin haastavaa, mutta tähän Suomen puolustusvoimat ojensi auttavan kätensä. Elokuvateknisesti Mollbergin Tuntematon sotilas oli aikansa suurta pioneerityötä suomalaisessa elokuvassa.

Ensi-illan jälkeen Rauni Mollberg väitti löytäneensä elokuvassaan uudenlaista ajattelua. Tärkeä kerronnallinen elementti on Esa Vuorisen kaoottinen käsivarakamera. Elokuvan levottomalla kameralla Mollberg korosti Linnan romaanin ”sammakkoperspektiiviä”, mutta tämä dokumentaarista tehoa hakeva kuvaustapa oli aikansa elokuvayleisölle vielä varsin vaikeasti sulateltava tyylikeino.

Aikalaisarvioissa moni piti elokuvan kuvausta ”amatöörimäisenä”, vaikka muuten Tuntematonta sotilasta luonnehdittiinkin teknisesti taitavasti toteutetuksi. Mollbergin elokuvassa huomiota osakseen saivat myös lukuisat hienot, jopa maalauksellisen asetelmalliset maisemakuvat ja se luonnonkauneus, joka filmille oli tallentunut.

Mollberg halusi pureutua elokuvissaan syvälle, vastusti pinnallisuutta eikä pelännyt pahoittaa katsojan mieltä. ”Elämä on lihaa ja verta, enkä minä halua tehdä siitä pelkkää mietoa kaljaa tai liukasta lattiaa”, totesi Mollberg aikoinaan. Helsingin Sanomien entinen elokuvakriitikko Helena Ylänen puolestaan arvioi Mollbergin suurimmaksi ansioksi kyvyn osoittaa, että myös suomalainen elokuvaohjaaja voi olla suuri.

Teksti: Tapio Pajunen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto