Karjan kutsumahuudot ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Karja noudettiin laitumilta navettaan, juomapaikalle tai uudelle laitumelle kutsuhuutojen avulla, jotka olivat erilaisia paikkakunnasta riippuen.
Karjan kutsuhuuto voi koostua yhdestä sanasta ja sävelestä, joita toistetaan. Melodisimpiin sisältyy sävelkaari, joka rakentuu 3-4 eri sävelestä. Kutsumahuudoilla oli kullekin seudulle ominaisia piirteitä.
"Lounais-Suomen ja Satakunnan karjankutsut ovat vähäsanaisia ja selväpiirteisiä", ohjelmassa kuvaillaan. Pohjanmaalla kerrotaan elävän rikkaan perinteen, joka käsittää myös kaksipuolisia huutoja, joissa on kaksi kutsujaa. Kutsuissa todetaan olevan yleensä laskeva sointi, mutta "Ahvenanmaan saariston lehmikutsuissa on puolestaan muusta maasta poikkeava ylöspäinen laaja intervalli, joka on kuin hyppäys heleyteen".
Ohjelmassa todetaan, että niin sanotut kyläpaimenten huutelut, laulut ja soitinmusiikki ovat jo hävinneet käytöstä ja vain vanhimmat paikkakuntalaiset muistavat niistä jotakin. Professori Niilo Valonen haastettelee vammalalaista isäntää Urho Kulonpäätä paimentamisesta.
Musiikki kuului suomalaisen maaseudun arkeen ja sitä käytettiin monenlaisiin tehtäviin, kuten karjan kutsumiseen, petoeläinten pelotteluun, työn ohella virkistymiseen sekä parantamisloitsuihin. Musiikintaitajia arvostettiin ja usein ajateltiin, että he olivat saaneet taitonsa haltijoilta ja tontuilta.
Tietolaatikko
Ohjelmassa kuullaan karjankutsujia seuraavilta paikkakunnilta:
Ahvenanmaa: Enklinge
Pohjanmaa: Veteli ja Pyhäjärvi
Pohjois-Karjala: Tohmajärvi
Satakunta: Luhalahti, Isoröyhiö, Tyrvää, Vammala
Savo: Tuusniemi
Varsinais-Suomi: Lieto, Sauvo