Kirjoittaessaan pienen Ollin ensimmäisistä kouluvuosista 1960-luvun alussa, Olli Jalonen tulee samalla kuvanneeksi terävästi tuon ajan Suomen ilmapiiriä. Sodasta on parikymmentä vuotta ja sen laahus tuntuu vielä koulujen arvomaailmassa.
Tietolaatikko
Olli Jalonen ( s. 1954 )
Tuotantoa:
Unien tausta (1978)
Sulkaturkki (1979)
Ilo ja häpeä (1981)
Hotelli eläville (1983)
Tuhkasaari (1987)
Johan ja Johan (1989)
Isäksi ja tyttäreksi (1990)
Elämä, ja elämä (1992)
Kenen kuvasta kerrot (1996)
Yksityiset tähtitaivaat (1999)
Yhdeksän pyramidia eli kertomus yhdeksästä elementistä viidessä tai kuudessa ilmansuunnassa (2000)
Värjättyä rakkautta (2003)
14 solmua Greenwichiin (2008)
Poikakirja (2010)
Ensimmäisiä merkkejä uudenlaisesta Suomesta nousee esiin, kun uusi opettaja puhuu siirtomaiden riistosta eikä kannata sotilaallista kuria entisen malliin. Ollin sopuisaan perheeseen kuuluvat isän ja äidin lisäksi neljä sisarta. Kun televisio tulee kotiin, se tuo pikkupojan mielestä mukanaan riidan.
Kaikesta ihminen oppii, Olli ajattelee. Hän tarkkailee aikuisia, lukee tarkkaan sanomalehtiä ja Pikku Jättiläistä. Koulusta hän ei opi niin paljon hyödyllisiä asioita. Siellä kasvatetaan tosi miehiä, ei mitään lapamatoja eikä tyhjännaurajia. Onneksi on isä, joka sanoo, että muut tekevät mitä osaavat, mutta me teemme mitä haluamme.
Poikakirja on vangitseva lukuelämys. Se antaa vahvan tunnelman pienen pojan maailmasta ja 1960-luvusta.
