Hyppää pääsisältöön

Tapahtui 1985: Radio City

Radio Cityn nuoriin perustajiin lukeutunut helsinkiläinen Teppo Turkki muistelee hetkeä, jolloin radioaallot vapautuivat ja nuoren urbaanin sukupolven ääni murtautui eetteriin.

”Radio on urbaanin kulttuurin ja taajamien kommunikaatioväline, joka on halpa, nopea, helposti reagoiva, poleeminen, viihdyttävä, poliittinen ja äärimmäisen herkkä oikean journalismin väyläksi.”

Näin totesi Teppo Turkki vuonna 1985, hetkeä ennen kun yksityiset paikallisradiot mursivat Yleisradion monopolin Suomessa.

Uusi paikallisradio herätti ihastusta ja vihastusta, sekä suurta kiinnostusta. Erityisen hyvä kontakti Radio Cityllä oli nuoriin kaupunkilaisiin, niihin jotka 1980-luvun puolivälissä kuuntelivat Rockradiota, mutta hylkivät muuten Yleisradion ohjelmia.

Kaupallisen paikallisradion syntyaikoina juuri paikalliseen radiotoimintaan ladattiin suuria odotuksia. Sittemmin kiristynyt kilpailu sekä paikallisradioiden ketjuuntuminen ja ajautuminen ylikansallisten mediayhtiöiden omistukseen ovat vieraannuttaneet monet paikallisradioyrittäjät alkuaikojen idealismista ja optimismista.

Radio Cityn taajuudelta 96.2 megahertsiä kuului rockia, mainoksia, stadin slangia sekä ohjelmapoliittisesti sekava keitos erilaisista urbaaneista elämänmuodoista ja populaarikulttuurin ilmiöistä kertovia ohjelmia.

Radio City oli myös mainosradio ja sillä oli siten myös ilmeinen bisnesintressi. Alkuun mainosmyynti sujui hyvin, mutta mainosrahoitteisuuden hyväksyminen aseman rahoitusmuotona tuotti nuorille ”radiocityläisille” ylimääräistä päänvaivaa. Mainosten niveltäminen osaksi kanavan ohjelmapolitiikkaa herätti keskustelua ja aiheutti kitkaa mainostajien kanssa. Virvoitusjuomajätti Coca-Colan mainosrahojen vastaanottamisesta käytiin Radio Cityssä pitkällistä keskustelua, ja ydinvoimalayhtiö Imatran voiman mainoksia ei hyväksytty kanavalle lainkaan.

Kuten muuallakin, myös Radio Cityssä kaupallisuutta myötäilevät näkemykset pääsivät lopulta niskan päälle. Kehityksen kiteytti toimituspäällikkö Juha Tynkkynen toteamalla, ettei Radio City voisi olla sen kummallisempi liike kuin mikään muukaan mainosrahoin toimiva viestin, kuten Ilta-Sanomat tai Helsingin Sanomat.

Yksi toistetuimmista radiotoiminnan pikaista avaamista tukevista argumenteista oli sananvapausnäkökulma, johon myös Radio Cityn perustajat vetosivat. Kanavan puuhamiesten mukaan Radio City tulisi toimimaan vaihtoehtona Yleisradion, MTV:n ja valtalehtien dominanssille pääkaupunkiseudulla. ”Alun alkaen päätehtävänä oli antaa kanava kaikille niille pienryhmille, joilla ei ollut perinteisiä kanavia käytössään”, muistelee Teppo Turkki, yksi Radio Cityn perustajista.

Sananvapausaspekti nousi konkreettisesti esille syksyllä 1985, jolloin Radio City esitti Teppo Turkin toimittaman sensaatiohakuisen ohjelman ”Uusnatsin kuva”, haastattelun jossa uusnatsi Pekka Siitoin esitteli vapautuneesti näkemyksiään yhteiskunnasta ja ihmisyydestä. Ohjelman esittämisen jälkeen liikenneministeriö hyökkäsi Radio Cityn kimppuun syyttäen Suomen suhteiden vaarantamisesta vieraisiin valtioihin. Hetken aikaa Radio Cityn toimilupa oli katkolla, mutta pienen helsinkiläisradion saatua julkisuudessa arvovaltaisia puolustajia, liikenneministeriö vetäytyi.

Teksti: Tapio Pajunen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto