Jukka Lindfors
Yle
Edvard Munch kosketti maalauksillaan ihmisen sisintä herkemmin ja voimakkaammin kuin yksikään toinen moderni kuvataiteilija. Hänen Huutonsa on yhtä tunnettu kuin da Vincin Mona-Lisa.
Tietolaatikko
Kristianian (Oslon vanha nimi) boheemien yhdeksän käskyä: 1) Sinun on kirjoitettava elämäsi. 2) Sinun on katkaistava perhesiteesi. 3) Vanhempiaan ei voi kohdella kyllin huonosti. 4) Älä koskaan lyö lähimmäistäsi vähemmästä kuin viidestä kruunusta. 5) Sinun on vihattava ja halveksittava kaikkia talonpoikia. 6) Sinun ei koskaan pidä käyttää selluoidikalvosimia. 7) Älä koskaan jätä aiheuttamatta skandaalia Kristianian teatterissa. 8) Sinun ei pidä koskaan katua. 9) Sinun on itse lopetettava elämäsi.
Edvard Munch (1863–1944) listautuu sujuvasti sellaisten pohjoismaisten nerojen joukkoon kuin Jean Sibelius, August Strindberg, H. C. Andersen tai Sören Kierkegaard. He kaikki olivat yksinäisiä suuruuksia.
Maailman parhaana Munch-tuntijana pidetty Munch-museon pääkonservaattori Arne Eggum keskustelee Eeli Aallon kanssa eräistä maalarin elämään ja taiteeseen liittyvistä ongelmakohdista. Piirtäessään nuoruudessaan ensimmäistä kertaa alastonta naismallia Munch päätteli, että hän tulee aina kuvaamaan naista - ja vain naista.
1900-luvun alkaessa ilmiö nimeltä nainen oli dramaattisella tavalla astunut länsimaiseen tietoisuuteen naisasialiikkeen muodossa. Naista kuvaamalla Munch halusi luoda "elämän friisin", selvittää inhimillisen olemassaolon salaisuudet. Yksittäiset työt eivät olleet tärkeitä. Tärkeintä olisi töiden muodostama kokonaisuus.
Siksi hän testamenttasi koko tuotantonsa Oslon kaupungille - siitäkin huolimatta että se oli verottanut häntä mitä törkeimmin. Elämänsä lopulla hän oli noussut sellaiseen kansainväliseen maineeseen, että Oslon kaupunki rakensi todella Munchin nimeä kantavan museon.
Vuosien 1988–89 vaihteessa museossa avattiin Munchin malleja käsittelevä näyttely. Esillä oli dokumentteja ja maalauksia myöhäiskauden malleista. Niitä ei ollut aikaisemmin voitu panna esille aiheiden arkaluontoisuuden takia.
Natsivallan paineessa elävät saksalaiset ekspressionistit pitivät Edvard Munchia oppi-isänään. Ennen Hitlerin valtaan nousua oli saksalaisiin kokoelmiin hankittu runsaasti Munchin maalauksia. Natsit myivät ne rappiotaiteena rahoittaakseen hankintojaan.
Munch ei ehtinyt nähdä Norjan vapautumista kuollessaan 1944. Sitä hän oli toivonut ja odottanut kuten maanmiehensä Knut Hamsunkin. Munch ei liittynyt Quislingin natseja tukevaan kulttuuririntamaan kuten Hamsun, joka yritti puhua Hitlerille "järkeä", mutta leimautui norjalaisten silmissä maanpetturiksi.
Näyttely antaa sellaisen vaikutelman kuin että Edvard Munch vanhetessaan olisi töidensä kautta selvittänyt itselleen ja katsojalle, mistä elämässä on kysymys.
Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors
