Hyppää pääsisältöön

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone

Vaikka romaani alkaa kätkykuolemasta, varsinaisiksi rikoksiksi paljastuvat vuoteisiin kuolleet varakkaat naiset. Matti Yrjänä Joensuu jatkaa tutun yhteiskunnallisesti.

Tietolaatikko

Matti Yrjänä Joensuu ( s.1948)

Teokset:
Väkivallan virkamies (1976)

Possu ja paavin panttivangit (1977) (ainut romaani, jossa Harjunpää ei esiinny)

Harjunpää ja pyromaani (1978)

Harjunpää ja kapteeni Karhu (1981)

Harjunpää ja ahdistelija (1982)

Harjunpää ja poliisin poika (1983)

Harjunpää ja heimolaiset (1984)

Harjunpää ja rakkauden lait (1985)

Harjunpää ja kiusantekijät (1986)

Harjunpää ja rakkauden nälkä (1993)

Harjunpää ja pahan pappi (2003)

Harjunpää ja rautahuone ( 2010)

Suomi on kahtiajakautuneempi kuin edellisessä Harjunpää-romaanissa seitsemän vuotta sitten.

Keskeisin henkilö on kolmekymppinen Orvo, jolla on kolme eri persoonaa. Koti-Orvo kärvistelee äitinsä ja sadistisen Paappansa komennossa. Tosimies-Orvo myy rakkauttaan puumanaisille. Kolmas, ihan tavallinen, Orvo rakastuu pyörätuoli-Neeaan. Tyypillisenä nykyajan ihmisenä hän joutuu valitsemaan kuhunkin tilanteeseen sopivimman roolin.

Ihmiskuva ja maailma ovat romaanissa raadollisia. Lupaukset eivät toteudu, rakkaus on ostettava hyödyke ja raatokärpänenkin on kauniimpi kuin ihminen. Parhaimmillaan kirja tavoittaa ihmismielen syvimmätkin liikkeet ja yltää jopa kaikkein suljetuimpiinkin rautahuoneisiin. Näistä huolimatta romaani ei ole synkkä.

Joensuu on kirjoittanut erittäin vapautuneen ja kieleltään ilmaisuvoimaisen teoksen. Se on tähän astisista paras.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto