Hyppää pääsisältöön

Kauhukomedia kaupunginvaltuustosta

Kunnallispolitiikkaa luulisi kaikkeuden kuivimmaksi näytelmän aiheeksi. Mutta se on väärä luulo. Susanna Kuparisen Ylioppilasteatteriin ohjaaman Valtuusto III:n aikana lävitseni virtasi pelkoa, epäuskoa, vihaa. Ja ihailua, lämpöä, suorastaan rakkautta nuoria esiintyjiä kohtaan. Valtuusto taitaa olla merkittävintä, hulluinta ja tosinta teatteria mitä olen nähnyt.

Martina Myllylän näyttelemä Pia Pakarinen tekee koulukierrosta.Näin trilogian ykkösosan kaksi vuotta sitten, kakkonen jäi ikävä kyllä väliin. Ensimmäisen osan päähenkilö oli apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Nyt keskiössä on kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Käsittelyssä ovat niin kuuluisat lakkautuslistat, Palmian kalapuikot kuin Pajusen nuoruudenpössyttelytkin.Valtuutetut yrittävät ottaa kantaa Pajusen visioihin epätietoisina siitä, onko kaupungilla rahaa vai ei. Mihin rahaa kuluu? Mihin rahaa pitäisi käyttää? Mistä voi ottaa pois? Mikä on järkevää? Mikä on oikein?

 Valtuusto III on tutkivaa journalismia, ja se on kauhukomediaa. Kauhu syntyy siitä, että kaikki kuultu on totta. Repliikit kun on poimittu valtuustojen keskustelupöytäkirjoista. Epäuskoinen nauru kumpuaa siitä – että kaikki kuultu on, todellakin, totta. Kaikki puolueet saavat höykytyksestä osansa.

YT:läiset näyttelevät hurjalla antaumuksella, roiskien esiin tyypin toisensa perään. Minuun kolahtivat erityisesti Jari Hanskan nuiva Korpinen, Jani Nikulaisen ”kaikki demarit”, ja Martina Myllylän ylevä Laura Kolbe. Ylimääräisen säväyksen Myllylä-Kolben runollisiin, lauluun kohoaviin kohtauksiin toi se, että ihka oikea Laura Kolbe istui katsomon eturivissä.

Näytelmä loppuu Talin golfkentällä tehtyyn videoon. YT:n porukka marssii kentälle lapiot olalla ja merkkaa palan ihanasta vihreästä nurmesta kepein ja köysin. Sinne nimittäin mahtuisi vuokra-asuntoja! Keltaneuleisten golffareiden tuohtumus tiivistyy erään heistä tokaisuun: ”Maksaisitte itse omat kulunne”. Katsomo räjähti nauruun, sillä hetkeä aiemmin meille oli kerrottu, että pienen eliittiseuran alueesta maksama vuokra kattaa vain vähäisen osan harrastetoiminnan helsinkiläisille aiheuttamista kustannuksista. Yksinkertaistusta tai populismia ehkä, mutta toimii!

Toimittajana täytyy sanoa, että esitys aiheutti pienoisen ammatillisen kriisin. Mikseivät ammattitoimittajat tee yhtä rohkeita ja ronskeja raportteja politiikan tekijöistä, mekanismeista, syistä ja seurauksista? On jotenkin kauheaa, että täytyy mennä harrastajateatteriin saadakseen tunteita ja ajatuksia ravistavaa tietoa siitä, miten tätä kaupunkia hoidetaan.

Tätä kirjoittaessani Valtuustoa esitetään Ylioppilasteatterissa viimeistä kertaa. Toivon, että mahdollisimman moni näki esityksen. Ja toivon, etteivät ohjaaja Kuparinen ja näyttelijänsä jätä vallanpitäjiä jatkossakaan rauhaan.

 

Valtuusto III. Ohjaus Susanna Kuparinen, dramaturgia Ruusu Haarla. Käsikirjoitus Susanna Kuparinen, Ruusu Haarla, Ari Lahdenmäki ja työryhmä. Ohjaajan assistentti: Olga Palo. Lavalla Mirka Aitonurmi, Jari Hanska, Vesa Heikkinen, Katariina Jumppanen, Tuomas Kokko, Lauri Mattila, Martina Myllylä, Jani Nikulainen ja Piia Peltola. Musiikki Kerkko Koskinen, lavastus Akse Pettersson, valot Valtteri Mastola, puvustus Saara Ryymin, äänisuunnittelu Samuli Lehto, videot Konsta Väänänen.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tommi Uschanov: Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston

    Vasemmiston tilan analyysi.

    Esseisti Tommi Uschanov julkaisi vuonna 2008 Mikä vasemmistoa vaivaa? -nimisen kirjan. Vasemmiston alennustilaa ruotinut teos toi Uschanovin nimen laajemman yleisön tietoisuuteen. Kun Suomeen on tullut vasemmistolaisin hallitus pitkään aikaan, KulttuuriCocktail pyysi esseistiä lukemaan vanhan kirjansa uudelleen ja pohtimaan, millaisen kirjan hän kirjoittaisi samoista lähtökohdista tänä päivänä.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen Turan tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Gasellien Päkä ja Hätä-Miikka: Tähdet ei sammu, ne kuluu loppuun

    Keskustelua artistien uupumisesta.

    "Hurja ajatus, ettei jaksa täyttää muiden ihmisten odotuksia ja oletuksia itsestään. Siinä on asiakaspalveluasenne viety aika pitkälle, jos oma persoona yrittää vastata ihmisten oletuksiin susta jatkuvasti." Gasellit-yhtyeen Miikka Niiranen ja Pekka Salminen, eli Hätä-Miikka ja Päkä, keskustelevat artistien uupumisesta.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toivo runoa, jossa piilee yllätys

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelma toteuttaa yllättäviä runotoiveita. Haastamme sinut toivomaan runoa, joka yllättää: johon liittyy yllättävä tarina, rytmi, kielikuvia, aihe tai jonka mukana haluat lähettää yllättävän viestin maailmalle. Kenet sinä haluaisit yllättää runolla? Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma Yle Radio 1:ssä runon ja suven päivänä 6.7.

  • Testaa kuinka nolo netinkäyttäjä olet!

    Verkonkäyttösi paljastaa kuinka pihalla olet.

    Kehitys kehittyy ja kaikki muuttuu koko ajan. Vaikka kuinka yrittäisit olla perillä asioista, saatat silti epäonnistua. Tällä testillä voit testata oletko jo tippunut kärryiltä.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.