Hyppää pääsisältöön

Naisvoimistelua 1950-luvulla

Naisvoimistelu oli 1900-luvun alkupuolella ollut tärkeässä asemassa suomalaisen naisurheilun eteenpäinviejänä. Elin Kallion johdolla naisvoimistelu oli saavuttanut autonomisen aseman.

Vapaaehtoisessa seuratoiminnassa naiset määräsivät itsenäisesti lajinsa suunnasta. 1950-luvulle tultaessa voimistelutoiminta oli sisäisen muutoksen edessä.

Vaikka aiemmin naisvoimistelupiireissä kartettu kilpailutoiminta oli tullut mukaan kuvioihin, oli harrasteaatteella, tasapuolisuudella ja yhdessäololla edelleen tärkeä roolinsa liittovetoisessa urheilumuodossa.

Kilpailutoiminnan myötä voimistelu oli myös ulkoisesti uudistunut. Hameet olivat lyhentyneet, hihat kadonneet ja ohjelmat monipuolistuneet. Naisvoimistelun kilpakenttiä hallitsi Helsingin Jyry, joka vuonna 1956 voitti jo kolmannen peräkkäisen TUL:n liittomestaruuden. Lajin ensimmäiset SM-kisat käytiin vasta 1991, kun eri liitot saivat neuvoteltua yhteiset kilpailusäännöt. Tällöin puhuttiin naisvoimistelun sijaan jo joukkuevoimistelusta.

Ensimmäiset joukkuevoimistelun MM-kilpailut järjestettiin keväällä 2000 Helsingissä ja kansainvälinen joukkuevoimisteluliitto IFAGG perustettiin lokakuussa 2003. Suomalaiset ovat hallinneet myös kansainvälisiä kilpakenttiä. Kymmenestä maailmanmestaruudesta peräti seitsemän on tullut Suomeen ja Espooseen. Olarin voimistelijoiden joukkue Dynamot on vienyt maailmanmestaruuden neljästi ja saman seuran Deltat kahdesti. Viimeisin maailmanmestari on Olarin voimistelijoiden Fotonit, joka voitti mestaruuden 2010 Bulgariassa.

Oheisissa leikkeissä palataan kuitenkin kultaiselle 50-luvulle katsastamaan naisvoimistelumme tilaa sekä kuullaan Elin Kallion seuraajan Anni Collanin henkilöhaastattelu vuodelta 1957.

Teksti: Janne Leppänen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto