Nokikana on helppo tunnistaa. Se on valkoista otsakilpeä ja nokkaa lukuun ottamatta hiilenmusta, pyöreänpullea lintu. Sukeltelee ruokaa etsiessään, mutta pullahtaa kuin korkki pintaan samasta paikasta.
Tietolaatikko
Nokikana (Fulica atra)
- Heimo: rantakanat
- Lahko: kurkilinnut
- Pituus: 36-42 cm
- Paino: 600-1200 g
Rantakanoihin kuuluva nokikana viihtyy rehevillä lintujärvillä ja merenlahdilla aina Perämeren pohjukkaan asti. Keväällä koiraat käyvät äänekkäitä taisteluita reviirien rajoista. Ne iskevät kiivaasti toisiaan siivillään ja voimakkailla jaloillaan. Lentoonlähtiessä nokikana juoksee pitkään veden pinnalla ennen kuin saa ilmaa siipiensä alle.
Nokikana tekee kelluvan pesänsä usein ruovikon ja avoveden reunaan ja puolustaa sitä tarvittaessa aggressiivisesti. Kevään edetessä pesä jää piiloon kasvavan kasvillisuuden sekaan. Sekä koiras että naaras hautovat munia, joita on tavallisesti 8-11 kappaletta.
Ravintonaan nokikana käyttää hyönteisiä ja muita pikkuötököitä sekä meheviä vesikasvien osia.
Nokikana on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa tai Etelä-Skandinaviassa. Suomen lintuvesillä nokikana on melko uusi laji naurulokin ja punasotkan tapaan. Ensimmäiset pesähavainnot ovat 1870-luvulta.
Syyskesällä poikueiden vartuttua nokikanoja näkee suurissa parvissa. Vuodesta 1980 alkaen nokikana on kuulunut sorsastuskaudella metsästettäviin lajeihin.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu