Hyppää pääsisältöön

Jari Litmanen ja Ajax

Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilijan ura oli huipussaan 90-luvun puolivälissä. 1992 amsterdamilaiseen Ajaxiin siirryttyään Litmanen ylsi lajissaan suomalaisittain ennenkuulumattomiin tekoihin.

1971 syntyneen Litmasen jalkapalloura alkoi Lahden Reippaan junioreista jo 6-vuotiaana. Sieltä hän nousi edustusjoukkueen rinkiin jo syksyllä 1986, vasta 15-vuotiaana. Samana syksynä Reipas nousi SM-sarjaan ja seuraava kausi olikin Litmasen ensimmäinen kotimaan korkeimmalla sarjatasolla.

SM-sarjan muututtua Veikkausliigaksi kaudella 1990, 19-vuotias Litmanen iski 14 maalia ja hänet valittiin liigan vuoden pelaajaksi. Samaan aikaan Reipas ajautui talousvaikeuksiin ja Litmanen suuntasi kaudeksi 1991 HJK:n riveihin. Vuoden Helsingin visiitin jälkeen matka jatkui vielä kaudeksi Myllykoskelle nousijajoukkue MyPan riveihin.

Jo vuosien ajan Litmaselle oli sadellut tarjouksia ulkomailta, mutta sitä oikeaa ei ollut osunut kohdalle. Sellainen tuli kesällä 1992 hallitsevalta UEFA Cup -mestarilta Ajaxilta.

Ensimmäinen Ajax-kausi sujui lähinnä reservijoukkueen matkassa, kun samasta pelipaikasta kilpaili muuan Dennis Bergkamp. Litmanen sai kuitenkin näyttöpaikan Bergkampin ollessa loukkaantuneena ja vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa lopullisesti, kun Bergkamp kesällä 1993 kaupattiin Italiaan.

Tästä eteenpäin Litmasen Ajax-ura on suomalaista jalkapallohistoriaa. Heti seuraavalla kaudella 1993-94 Ajax vei mestaruuden. Litmanen paukutti 26 maalia ja voitti sarjan maalikuninkuuden. Hänet valittiin myös vuoden jalkapalloilijaksi Hollannissa.

Ajax uusi mestaruutensa kahtena seuraavana vuonna. Se voitti myös Mestareiden liigan keväällä 1995 ja seuraavana vuonnakin selvisi finaaliin. Champions-liiga -kaudella 1995-96 Litmanen oli 9 maalillaan kilpailun paras maalintekijä.

Litmanen ehti pelata Ajaxissa seitsemän kautta, kunnes siirtyi Barcelonaan vapailla papereilla kesällä 1999. Litmanen palasi vielä Ajaxiin reiluksi vuodeksi 2002-2004, mutta kärsi tällöin jatkuvista loukkaantumisista.

Teksti: Janne Leppänen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto