Hyppää pääsisältöön

Teleportti toiseen maailmaan – osat 2 ja 3: sivistystyötä ja bisnestä

Pitäisi varmaan aloittaa: ”Rakkaat katsojat, pahoittelen machinimojen viivästynyttä julkaisuaikataulua.” Pioneerityössä on omat sudenkuoppansa – varsinkin kun tekijä on vapaa haahuilija jonka on ollut yllättävän vaikea pysyä ruodussa ja annettujen raamien sisällä jaksojen sisällön suhteen vaikka tilaustöihin onkin tottunut. Ajoittain olen ollut sitä mieltä, että Second Life on minulle hieman liiankin rakas ja tuttu paikka; rakkaastaan haluaa näyttää vain hyviä puolia ja tuttuus hämärtää näkökykyä, varsinkin kun en ole täysin varma ketkä sarjasta ovat kiinnostuneita. Olen tehnyt jaksoja – ja kirjoittanut näitä merkintöjä – ajatellen käyttäjää joka ei juurikaan tunne Second Lifea, mutta on siitä hieman kiinnostunut. Jos taas katsoja/lukija on jo maailman sisällä ja toimii siellä aktiivisesti, sarja ei kenties tarjoa kovinkaan paljon uutta. Second Lifessa tapahtuu koko ajan: uusia paikkoja ja toimintoja syntyy, vanhoja häviää.

Suosittelen katsomaan osat 2 ja 3 peräkkäin: ne täydentävät toisiaan. EduFinland - ja BusinessFinland sen kylkiäisenä - ovat Second Lifen suomalaissiirtokunnan vireintä osaa: paikka jossa taatusti tapaa suomalaisia, aktiivisia Second Life -toimijoita. Sarjan viimeisissä osissa vaihdetaan enemmän vapaalle ja poiketaan muuallakin.

Osa 2 – vapaa sivistystyö virtuaalimaailmassa on kuvattu kokonaan Helsingin suomenkielisen työväenopiston tontilla, sen päärakennuksessa ja ns. Taikametsässä. Haastateltavia jaksossa on viisi - työväenopiston IT-konsultti Juhana Mykrä (Ilmari Turbo), työväenopiston kirjastonhoitaja Marjatta Hirvijärvi-Saari (Midsummer Moomintoog), Sastamalan suunnittelijaopettaja Tuija Hyvönen (Hazel Swords), terveydenhuoltoalan SL-tutor Jaana Junttila (Jaanaxi Erin) sekä työväenopiston vapaaehtoinen vertaisohjaaja Heikki Ylenius (Christiano Michalski) - ja heitä yhdisti se, että he kaikki olivat sekä itse opiskelleet ja opettaneet/ohjanneet Second Lifessa. Viiden minuutin jaksoon ei luonnollisesti mahtunut kuin murto-osa tapaamisen aikana esille nousseista asioista, mutta punaisena lankana ääniraidalla juoksee se, että SL-osanotto on ajoittaisesta haastavuudestaan huolimatta kokeilemisen arvoista, koska se avaa mahdollisuuksia kokea jotain sellaista jota ei muutoin pääsisi kokemaan. Työväenopiston Second Life –konkari Juhana Mykrä mainitsee esimerkkinä matalan kynnyksen ottaa yhteyttä ja tutustua eri alojen asiantuntijoihin sekä osallistua etäluentoihin; tietotekniikan vapaaehtoinen vertaisohjaaja Heikki Ylenius mainitsee jaksossa seuranneensa mm. Tieteen päivien luentotarjontaa.

Opiskelijoiden kokemus on, että läsnäolon tunne korostuu Second Life –opetuksessa. Läsnäolon kokemus onkin asia, joka on noussut esille jok’ikisessä haastattelussa. Avattarena luentoa tai esitystä seuraaminen on vaikuttavampi kokemus kuin se, että sitä kuuntelisi tai katselisi nettisivujen välityksellä. Heikki Yleniuksen puheenvuorossa tulee esiin vuorovaikutuksellisuus toisten samaa kokevien avatarten välillä: luennon tai muun esityksen kommentointi on helppoa ja sen voi tehdä häiritsemättä itse tapahtumaa. Toki kaikissa Second Life –tapahtumissa esiintyy jonkin verran avatarten ”sekoilua”, mutta se on asia johon on totuttu ja johon yleensä suhtaudutaan ymmärtäväisesti, huumorilla. Jos joku yrittää vahingossa istuutua luennoitsijan pöntön päälle, muut ymmärtävät että ko. avattaren ympäristö ei todennäköisesti ole vielä rezzautunut (latautunut täydellisesti, avautunut) täydellisesti ja ressu ei näe mihin on istuutumassa tai kyseessä voi olla silkka hätäinen klikkausvirhe… Second Lifessa istuudutaan kohdetta klikkaamalla ja valitsemalla sit here –komento.

Ja kuten osassa 2 ajassa 3:24, avoimessa ympäristössä voi aina sattua yllätyksiä!

Työväenopiston toiminta Second Lifessa täyttää luonnehdinnan joka vilahtaa luentosalin taululla ajassa 4:58: perinteitä kunnioittaen, aikaansa seuraten, suunnannäyttäjänä. Syksyn tapahtumissa on mm. Second vita italiana, keskustelukurssi jossa opiskellaan italiaa Second Lifessa. Kielitaitoaan pääsee avattarena testaamaan myös itsenäisesti, hakeutumalla paikkoihin, jossa vaikkapa italialaisia SL-käyttäjiä liikkuu. Englanti on valtakieli, mutta ranskaa, italiaa, saksaa ja japania puhuvia avattaria ei ole vaikea löytää. Second Lifessa on myös lukuisia kielikursseja ja keskustelukerhoja – osa kaikille avoimia ja maksuttomia, osa maksullisia. SL-selaimen hakutoimintoa kannattaa käyttää ahkerasti ja myös Second Lifen kotisivujen tapahtumasivulta löytää käynnissä olevia ja tulevia tapahtumia. Chattikieli saattaa tietysti olla vähän mitä sattuu, ainakin monet amerikkalaiset kirjoittavat suomalaisen näkövinkkelistä hyvinkin huonosti; osa on kirjoitusvirheitä, osa näppäilyvirheitä, osa chattislangia… afk, brb, cu ja tc ovat niitä lyhenteitä jotka on ainakin hyvä tunnistaa…ja vaikka kuinka vastustaisi lyhennekieltä, omg ja lol ovat nekin joskus kovin käteviä!

Sastamalan opistossa Second Life –tutorialeja vetänyt Tuija Hyvönen puhuu kakkososassa ajatuksia herättävästi avatarten käyttäytymissäännöistä ja siitä millä perusteella avatarta arvostetaan tai luokitellaan käytöksen perusteella. Hän mainitsee mm. taitamattoman liikkumisen – avatarta voi liikuttaa seniorikansalainen, joka ei diginatiivien tavoin ole lainkaan tottunut liikkumaan verkkoympäristöissä.

Minut Second Life on opettanut toiset huomioivammaksi ja kohteliaammaksi; tämä on siirtynyt ainakin osittain myös reaalimaailmaan. Ensi alkuun suorastaan hämmennyin amerikkalaisten, intialaisten ja ranskalaisten kohteliaisuudesta, mutta nopeasti tavat tarttuivat. Keinotekoista tai ei, avattarenakin on tärkeää muistaa tervehtiä ja kysellä kuulumisia, kiittää, kehua ja toivotella sitä sun tätä erotessa. Virtuaalimaailmoissa sanallinen viestintä korostuu, koska avattaret eivät yleensä ilmehdi: heidät kyllä saa ilmehtimään, mutta ei ole mitään takeita siitä huomaako keskustelukumppani että väännät avattaresi naamaa hymyyn – ja vaikka huomaisikin, osuuko hymy juuri oikeaan kohtaan keskustelua.

Työväenopiston mielikirjanäyttelyyn, Kellarigalleriaan ja Taikametsään pääsee tutustumaan teleporttautumalla opiston tontille. Kannattaa liittyä Työväenopiston ryhmään, jolloin saa tuoreeltaan kaikki tapahtumatiedotukset tai seurata blogia Suosittelen myös epävirallista Yöväenopiston ryhmää: Yökkäri järjestää Second Lifessa huippuhauskoja bileitä, joissa tapaa paljon suomalaisia ja kuulee hyvää musiikkia (DJ Yolanda). Avattarena tanssiminen on oudolla tavalla rentouttavaa ja hauskaa…

Osaan 3 jätin tarkoituksellisesti realistista kuvaa (UI eli user interface päällä) siitä, miltä liikkuminen Second Lifessa oikeasti näyttää, varsinkin isommalla porukalla. Saattaa vaikuttaa kaoottiselta kohellukselta, mutta vain tekemällä ja liikkumalla paikasta toiseen oppii. Laureassa työskentelevä lehtori Tuija Marstio on vetänyt digitaalisen markkinoinnin valmennuksia Second Lifessa ja johdattaa oppilaansa virtuaalimaailmaan palasissa: ensin luodaan avattaret ja opetellaan perusasioita, sen jälkeen osallistutaan Tuijan miniluennolle virtuaalimaailmojen bisnesmahdollisuuksista ja tehdään kiertokäynti SL-yrityksissä. Kolmososassa on kuvamateriaalia em. luennolta ja tutustumiskierrokselta. Mukana olevat avattaret olivat tradenomiopiskelijoita ja verkkokauppayrittäjiä, jotka voisivat hyötyä Second Life –yrittäjyydestä. Esimerkiksi avatar Virpi Longfallin pitkille naisille vaatteita ja asusteita myyvä reaalimaailman verkkokauppa voisi Second Lifessa tarjota asiakkailleen timgunnmaista pukeutumisneuvontaa tai verkkokauppamalliston voisi teettää virtuaalivaatteiksi, joita mallata avattarensa päälle helpottaen näin reaalimaailman ostopäätöksiä.

BusinessFinlandin puuhamies, Åbo Akademin tutkija-luennoitsija Kim Holmberg (Kim Zwiers) kiteyttää kolmosjakson haastattelussa virtuaaliyrittäjyyden kolme mallia. Yritykset ja yhteisöt voivat hyödyntää Second Lifea järjestämällä siellä koulutuksia ja kokouksia tai vahvistaa brändiään pelkällä olemassaololla: useilla monikansallisilla brändeilla on Second Lifessa edes jonkinlainen edustusto. Osa on toiminnallisia, osa luottaa lähes pelkän logokyltin voimaan. Ei ole vaikea arvata kumpi houkuttelee enemmän kävijöitä. En varmaan koskaan olisi kuullutkaan Intiassa toimivasta maitoteollisuusyrityksestä ellen joskus olisi viihtynyt sen tontilla tavaroita klikkaillen ja tutkien. Kolmas tapa on luoda liiketoimintaa Second Lifen sisällä, ts. tarjota sen asukkaille palveluita tai virtuaalihyödykkeitä. Suurimpia menestyjiä ovat virtuaalimaan tai kiinteistöjen myyminen tai vuokraus, virtuaalivaateteollisuus ja animaatioiden luominen ja myyminen. Etenkin jälkimmäinen on yleistynyt ja kehittynyt omien SL-vuosieni aikana huikeasti: SL-valokuvausta harrastaville on myynnissä lähes kaikenlaisia kuviteltavissa olevia kuvausasentoja (pose), jotka ovat joko animoituja tai staattisia. Lisäksi jokainen itseään arvostava avatar tarvitsee persoonallisuuteensa sopivan ns. animation overriderin (AO), joka liikuttaa avatarta silloinkin kun tämä ei varsinaisesti liiku. AO määrittelee sen miten avatar elehtii, seisoo, kävelee, istuu, hyppää, juoksee, lentää. Tanssianimaatiot ovat omanlaistaan taidetta ja parhaat niistä on tehnyt suomalainen Maar Auer. Kun ensimmäistä kertaa kokeilin hänen tanssianimaatioitaan, jumiuduin parini kanssa tanssin pyörteisiin tuntikausiksi ja vannon, että aamulla lihakset olivat kipeinä SLindyhopista ja charlestonista!

Second Lifessa on myös monia esimerkkejä siitä, kuinka reaalimaailman menestystarinoita siirretään suoraan virtuaalimaailmaan. Hyvä esimerkki tästä on ruotsalaisen huonekaluketjun virtuaalikopio: kaupan logossa on keltaista ja sinistä ja virtuaalimyymälä on kuin 3D-hyppäys reaalimaailmasta tuttuun katalogiin. Kaikille reaalimaailman menestystuotteille on olemassa virtuaalivastaavuutensa. Jos et pysty ostamaan merkkikäsilaukkua tai punapohjaisia korkokenkiä reaalimaailmassa, voit tehdä sen Second Lifessa.

Seuraavat osat jatkavat SL-yrittäjyyden avaamista, mutta teoriasta siirrytään käytäntöön eli tutustutaan itse tekijöihin. Eräs salaisuus on tosin vielä selvittämättä: yksi SL:n menestyneimmistä vaatetus- ja kauneusalan yrityksistä käyttää mallistoissaan hämmentävän suomenkielisiä nimiä (liikenimeä myöten), mutta kukaan ei tunnu tietävän tekijän kansallisuutta. Anonyymiyrittäjyys on vallan mahdollista ja silti tekijä voi muuttaa ansaitsemansa lindenit dollareiksi/euroiksi. Viime aikoina myös mixed reality –tyyppinen yrittäjyys on yleistynyt: oikean elämän designerit testaavat tuotteitaan Second Lifessa tai tarjoavat sen avulla asiakkailleen paikkaan ja aikaan sitoutumatonta palvelua. Tuija Marstio esitteli miniluennollaan mm. arkkitehtitoimiston, joka testaa suunnitelmiaan virtuaalimaailmassa. Asiakas pääsee jo suunnitteluvaiheessa tutkimaan talonsa virtuaalireplikaa ja osoittamaan mahdollisia epäkohtia tai muutostarpeita.

Selvittämättömään salaisuuteen palatakseni… suomenkielisyys ei vielä välttämättä todista mitään. Esimerkiksi monet japanilaiset – jotka ovat suosittuja hius- ja vaatealan virtuaaliyrittäjiä omaleimaisuutensa vuoksi – käyttävät tuotenimissään suomenkielisiä sanoja. Muumien vaikutusta?

  • Areena korvaa Ylen radiosovellukset mobiililaitteissa

    Areena on myös radion koti

    Ylen radiokanavakohtaiset mobiliisovellukset lakkaavat lähipäivinä toimimasta. Jatkossa kanavien suorat lähetykset ovat kuunneltavissa Areena-sovelluksissa, joiden radio-ominaisuudet kehittyvät entistä paremmiksi. Nyt julkaistava versio Areena-sovelluksesta tekee erityisesti suorien radiolähetysten kuuntelusta helppoa.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.