Hyppää pääsisältöön

Ketä tohtori edustaa?

Länsimaissa journalismin tärkeimpänä tehtävänä pidetään vallankäytön valvontaa. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka vähällä media päästää lääkärit. Valkotakit nimittäin käyttävät poikkeuksellisen kovaa valtaa. He päättävät ihmisten terveydestä, elämästä ja kuolemasta.

Paitsi että yksittäisen potilasta hoitavan lääkärin valta ja vastuu on suuri, vielä suurempi on koko lääketieteellisen yhteisön, tai sitä edustavan eliitin valta. Sen piirissä muotoutuvien lääketieteellisten teorioiden sekä hoitokäytäntöjen pohjalta tehdään päätöksiä jopa satojen miljoonien ihmisten kohtaloista.

Eikä ole harvinaista, että suurella yksimielisyydellä ”tieteellisinä totuuksina” omaksutut teoriat kumoutuvat ja korvautuvat nopeasti aivan uudenlaisilla. Esimerkiksi käsitys vatsahaavan synnystä, tai kananmunan epäterveellisyydestä.

Lääketieteilijät ovat saaneet kehitellä teorioitaan ja hoitokäytäntöjään rauhassa. Heille ei ole haastajaa, eikä sellaista hevin nouse lääkäreiden omastakaan, tunnetusti toisiaan kohtaan lojaalista joukosta.

Myöskään yhteiskunta ei aseta lääkäreiden toiminnalle kovin tiukkoja rajoja. Suositeltavista hoitokäytännöistä ei päätetä ministeriöissä, vaan suositusten teko on luovutettu lääkärien omalle järjestölle ja sen piiristä kootuille erikoistyöryhmille.

Se on epäilemättä oikea tapa. Ei länsimaisessa järjestelmässä valtio voi päättää, kuinka sen kansalaisia on hoidettava. Hoidon on perustuttava tieteelliseen näyttöön, mutta joka tilanteeseen ei tieteestä löydy neuvoa. Siksi yksittäiselle lääkärille suodaan myös tietty kliininen liikkumavara, joka perustuu vain kokemukseen ja näkemykseen.

Lääketieteelliselle yhteisölle on luovutettu eräänlainen itsehallintaoikeus, autonomia. Se on hyvin velvoittava asema. Yhteiskunnan osoittamaa luottamusta vastaan lääkärikunnan pitäisi huolehtia korostetusti siitä, että potilaat voivat luottaa heidän riippumattomuuteensa ja vilpittömyyteensä.

Riippumattomuuteensa? Mitäpä muuta intressiä lääkäri nyt voisi ajaa kuin potilaansa parasta?

Lääkärin vastaanotolla istuu nykyisin mahtava kolmas osapuoli, lääketeollisuus. Suuret lääkeyritykset kustantavat valtaosan kaikesta lääketieteellisestä tutkimuksesta. Sponsorien keinoista vaikuttaa tutkimusten lopputuloksiin on runsaasti näyttöä.

Kun ennen kehitettiin lääkkeitä sairauksiin, niin nykyisin kehitetään sairauksia lääkkeisiin. Sponsoroidun lääketutkimuksen ajan suuria innovaatioita on ollut teoreettisten riskien määrittely sairauksiksi, joiden katsotaan vaativan ehdottomasti ennalta ehkäisevää lääkehoitoa.

Ehkä paras esimerkki tästä on tämän viikon MOT:ssä käsiteltävä veren kolesterolipitoisuuden määrittely sairaudeksi. Bisnes on loistava. Jos antibioottikuuri antaa lääkeyhtiölle mahdollisuuden myydä viikon pillerit, niin kolesterolirajan ylitys luo lääkeyhtiön ja potilaan välille elinikäisen asiakassuhteen.

Kolesterolitohtorit ovat venyttäneet koko ajan statiinilääkityksen aloittamisen kriteerejä. Nyt sitä tarjotaan vaarien lisäksi myös vauvoille: USA:ssa myydään statiinia lapsille purutabletin muodossa, ja onpa ehdotettu statiinin lisäämistä vesijohtoveteenkin.

Ja jos kolesterolia laskevat statiinit synnyttävät ikäviä sivuvaikutuksia, niin niihinkin on statiinien valmistajilla, maailman suurimmilla lääkeyhtiöillä, apu tarjolla.

Erään tutkimuksen mukaan 20 prosenttia statiinia käyttävistä miehistä saa impotenssin. Se ei ole ihme, sillä miehen sukupuolihormoni, testosteroni muodostuu pääosin kolesterolista. Mutta ei hätää, maailman ostetuimman statiinin, Lipitorin valmistajan Pfizerin valikoimista löytyy myös potenssilääke Viagra.

Jos paljastuisi, että minä toimittajana istuisin esimerkiksi meijeriteollisuuden tiedotusvaliokunnassa, ja nostaisin sieltä säännöllisesti konsulttipalkkioita, niin kuinka paljon katsojat ja lukijat luottaisivat sanomisiini? Syystäkin: eivät vähääkään. Asetelma olisi aivan mahdoton.

Mutta hoitosuosituksia antavien professori-lääkärien kohdalla se on mahdollista. Käypähoitotyöryhmän tohtoreista ainakin kaksi on istunut suurten lääkeyritysten asiantuntijaelimissä. Ja lähes kaikilla muillakin työryhmän jäsenillä on tiiviit taloudelliset sidonnaisuudet tärkeimpiin kolesterolilääkkeitä valmistaviin yrityksiin.

Tällainen kollektiivinen eturistiriita tuskin voisi tulla kysymykseen millään muulla yhteiskunnan osa-alueella.

Medikalisaatio on lääketieteen syöpä. Se kalvaa lääketieteen uskottavuutta, lisää terveydenhuollon menoja, suuntaa resurssit tehottomasti ja ohjaa suuret ihmisjoukot tarpeettomaan lääkehelvettiin.

Luulisi, että potilasjärjestöjen asiantuntijalääkärien tärkeä tehtävä olisi puolustaa potilaitaan lääketeollisuuden propagandaa sekä lääkkeiden ylenmääräistä tuputusta vastaan. Mutta voimmeko luottaa siihenkään, kun tiedämme, että esimerkiksi Sydänliiton ylilääkäri istuu suurimpien lääkeyritysten asiantuntijaelimissä. Ketä tohtori silloin edustaa?
 

Toimittaja Martti Backmann
Kommentit