Arvo Poika Tuominen, puusepän kisälli Hämeenkyröstä, josta tuli ammattiyhdistysmies, toimittaja ja punavanki, sekä kommunisti Suomessa ja Moskovassa. Talvisodan aikaan hän vaihtoi puolta ja toimi Suomeen palattuaan mm. sosiaalidemokraattien kansanedustajana.
Arvo "Poika" Tuominen (1894-1981) syntyi Hämeenkyrössä 17-lapsiseen perheeseen. Tuomisen lapsuutta leimasivat isän kurinpito ja tiukkuus ja äidin lempeys.
Renkinä olo ja höyrypuusepän ammatti eivät tyydyttäneet nuoren miehen mieltä ja hän opiskeli Tampereen työväenopistossa innostuen yhteiskunnallisista aineista.
Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui ns. "Lauantaiseura".
Tuominen pääsi näyttämään kirjoittajan lahjojaan toimitusharjoittelijana Kansan Lehdessä syyskuussa 1917.
Puolta vuotta myöhemmin hän oli lehden päätoimittaja, toimitussihteeri ja toimittaja. Sisällissodan puhjettua Tuominen vastasi keskellä Tampereen taisteluja punaisten tiedotuksesta.
Tuominen oli keskeisessä roolissa kokoamassa ammattiyhdistysliikettä ja perustamassa Sosialistista Työväenpuoluetta. Hän koki Suomen poliittiset vankilat ja oli maanpaossa Neuvostoliitossa ja Ruotsissa seitsemän vuotta.
Sotien jälkeisinä vuosina Arvo Tuominen toimi Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston, TST:n kirjeenvaihtajana Tukholmassa.
Tuominen palasi Suomeen vuonna 1956 ja ryhtyi jälleen Kansan Lehden päätoimittajaksi. Hän nousi vuonna 1958 eduskuntaan sosiaalidemokraattien listoilta.
Vanha vallankumouksellinen jatkoi vielä viimeisen teoksensa "Ettei totuus unohtuisi" (1976) ilmestymisen jälkeenkin yhteiskunnallisen sanomansa levittämistä.
Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa Tuominen vieraili vuonna 1977, jossa hän kertoi elämänsä vaiheista ja poliittisesta urastaan.
Teksti: Heidi Sommar (Lähde: Wikipedia)
Katso myös
- Arvo Poika Tuominen Wikipediassa (fi.wikipedia.org)