Hyppää pääsisältöön

Aune Haarlan radioparodioita

Aune Haarla oli 1950- ja 1960-lukujen radioviihteen keskushahmoja. ”Annuli halusi tehdä ohjelmia, joissa pyrittiin aina ylittämään kielletyn raja”, Antero Alpola on luonnehtinut aisapariaan.

Aune Haarla (1923-1976, aik. Ala-Tuuhonen, os. Lahdelma) tuli radion palvelukseen äänitarkkailijaksi vuonna 1943. Hän aloitti radiohupailujen kirjoittamisen jo ennen siirtymistään ajanvieteosaston sihteeriksi vuonna 1951. Toimittajaksi ja Antero Alpolan työtoveriksi hänet nimitettiin vuonna 1956.

Yhdessä Alpolan kanssa hän loi Kankkulan kaivolla –sarjan vuonna 1956. Lakonisesta ironiastaan tunnetun Haarlan omia ohjelmia olivat mm. Perheilta, Tuohikontti, Terveisiä tutuille, Leporadio ja monet yksittäiset hupailut.

Alpolan mukaan ”Annuli” pyrki usein ohjelmatyön ulkopuolellakin ärsyttämään tai tyrmistyttämään kanssakansalaisia. Hän saattoi tilata hienossa ravintolassa ”tuopin paloviinaa” tai pyytää huonekaluliikkeen myyjää esittelemään ”tautivuoteita”.

Tuohikontti-ohjelmassa esitettiin toukokuussa 1958 esitettiin J. L. Runebergin Saarijärven Paavo –runon modernisoitu versio nimeltä "Säärijärven Paavo", joka kosketteli poliittisesti arkaa aihetta: viljelijöiden maataloustukiaisia. Haarla sai ohjelmasta ankaran huomautuksen, ja hänet määrättiin tarkastuttamaan jokainen käsikirjoituksensa Teatteriosaston päälliköllä.

Iskelmien, filmidialogien, kaunokirjallisuuden ym. tyyliparodioissa Aune Haarla oli ehkä herkullisimmillaan, vaikka kuului itsekin irvailemaansa ammattikuntaan. Nimimerkkien "Annuli" ja ”Anu Tuulos” tunnettuja sanoituksia ovat mm. Metsäkukkia, Mustalaisviulu, Pustan kehtolaulu,Teddykarhujen huviretki ja Tippavaaran Isännälle tehdyt Pigalle ja Pitkä matka on Tippavaaraan.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto