Hyppää pääsisältöön

Tapahtui 1985: Radio Ykkönen

Helsinkiläinen Radio Ykkönen eli "Ettan" aloitti lähetyksensä elokuussa 1985 poliittisesti kirjavan sanomalehtijoukon hellässä huomassa.

Tietolaatikko

Radio Ykkösen omisti kirjava joukko sanomalehtiä, jotka edustivat poliittista kenttää laidasta laitaa. Ykkösen toimiluvan alle niputettiin seitsemän eri lehtiyhtiötä, jotka kaikki olivat hakeneet omaa radiolupaa. Taustalla vaikuttivat Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Suomen Sosialidemokraatti, Kansan Uutiset, Suomenmaa ja vieläpä SMP:läinen Pientalonpoika Oy. Myös MTV oli hakenut pääkaupunkiseudulle omaa toimilupaa, mutta monen yllätykseksi paikallisradiohankkeessa aktiivisesti esiintynyt ”maikkari” jätettiin nuolemaan näppejään. Toinen Helsingin alueen luvista myönnettiin Elävän musiikin yhdistykselle Elmulle, joka aloitti Radio Cityn pyörittämisen.
Radio Ykkösen rakentaminen edellytti poliittisesti eripuraisen omistajajoukon tyytymistä vain valvovaan rooliin. Riittävä ohjelmapoliittinen yhteisymmärrys oli saavutettavissa vain sysäämällä vastuu radion pystyttämisestä ja kanavan journalismista ammattijohdon harteille. Tämä tehtävä uskottiin pitkän linjan tv- ja radiomiehen, Markku Veijalaisen käsiin, joka palkattiin Radio Ykkösen toimitusjohtajaksi suoraan Mainostelevisiosta. Veijalainen rekrytoi henkilökunnan ja vastasi taloudesta, mutta omasi myös päätoimittajan vastuun kanavan ohjelmistosta. Omistajat puolestaan takasivat Veijalaiselle suhteellisen vapaat kädet uuden paikallisradiokanavan pystyttämisessä.
Radio Ykkönen aloitti lähetyksensä hetkellä, jolloin paikallisradioita murtautui eetteriin kaikkialla Suomessa. Tässä alkurytinässä monilta paikallisradiotoimijoilta jäi usein huomioimatta, mistä löytyisivät ne radiotyön ammattilaiset, joita uudet paikallisradiot kipeästi tarvitsivat? Radio Ykkönen ratkaisi ongelman panostamalla ammattilaisuuteen. Kanavalle rekrytoitiin jo kokeneita ammattilaisia alan sisältä, erityisesti Yleisradiosta ja Mainostelevisiosta, toimitusjohtaja Veijalaisen entisistä työpaikoista. Uutistoimintaa palkattiin pyörittämään tiukka uutismies, ex-yleisradiolainen Mats Dumell. Yleisradiomaista selostajaperinnettä kanavalle toi puolestaan pitkän linjan radiopersoona Markus Similä.

Ohjelman ensiesitykset: YLE Puhe, lauantai 6.11. klo 9.05 ja sunnuntai 7.11. klo 11.03.

Radio Ykkösen ohjelmistoa lähdettiin rakentamaan kahden paikallisesti vahvan toimijan puristuksissa, Yleisradion ja Radio Cityn. Yleisradiosta ”ykkönen” haki pesäeroa pyrkimällä lähetysvirtamaiseen sujuvuuteen ja viihdyttävyyteen, ollen kuitenkin selkeästi konservatiivisempi vaihtoehto kuin pääkaupungin rock-luolista ponnistava Radio City.

Ohjelmistossaan Radio Ykkönen tasapainoili asiallisen ja viihteellisen välimaastossa. Radio Cityn räväkkää otetta ei salakuljetettu kovin pitkälle Radio Ykkösen toimitukseen. Radio Ykkösessä ei viljelty voimasanoja tai kommentoitu uutisia, toisin kuin Radio Cityssä, jonka ennakkoluulottomassa hengessä toimittajan ”sanomisen vapautta” tulkittiin paikoin laveasti. Pelkästään lehtiyhtiötausta velvoitti Radio Ykköstä olemaan vakavasti otettava uutisradio.

Journalistisessa tasapainoilussa myös radiokanavan musiikkilinja oli kriittisessä asemassa. Vuonna 1985 Veijalainen teki selväksi kanavansa pesäeroa nuorekashenkiseen paikalliskilpailijaansa toteamalla: ”Tämä on se kanava jossa ei pottuilla Matille ja Tepollekaan.”

Panostamalla ammattimaisuuteen Radio Ykkönen veti hajurakoa paikalliskilpailijaansa Radio Cityyn, jonka toimituksessa pelkkä ”hyvän jätkän maine” tai nuorekkaan kaupunkikulttuurin saralla osoitettu innostus saattoi kantaa pidemmälle kuin varsinainen journalistinen kokemus. Rekrytointipolitiikassaan Radio Ykkönen erosi myös Yleisradiosta, jossa lattiatason toimittajanimityksissä saatettiin noudattaa poliittista mandaattijakoa.

Tapahtui 1985 –sarjassa Radio Ykkösen synnyttänyt pitkän linjan tv- ja radiomies Markku Veijalainen muistelee, minkälaista oli rakentaa kunnianhimoista mainosradiokanavaa poliittisesti sekavan sanomalehtikirjon hellässä huomassa, sekä paikalliskilpailijoiden puristuksissa.

Teksti: Tapio Pajunen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto