Säästöevakot: käsikirjoitus

TV1 8.11.2010 klo 20:00

MOT: Säästöevakot

toim. Simo Sipola

Vaaleahiuksinen rouva: "Ihan alasti tässä on joutunu matkalle. Ei palttoota oo päällä, ei mittään. Takasi ei enää tulla…"

OTSIKKO: Säästöevakot



JUONTO: Tämä on Osmonkallion vanhainkoti Helsingin Oulunkylässä. Se on – tai oli – Helsingin parhaita vanhainkoteja. Kaupungin omistama Seniorisäätiö päätti viime keväänä, että Osmonkallio suljetaan.


MOT seurasi kahta Osmonkallion asukasta, heidän viimeisiä päiviään lakkautettavassa vanhainkodissa ja asettumistaan uuteen hoivakotiin. Halusimme selvittää, miksi juuri Osmonkallion vanhainkoti piti lakkauttaa.


Halusimme myös selvittää, miksi Helsinki kohtelee vanhuksia omien sääntöjensä ja arvojensa vastaisesti.

Hoitaja: "Non-ni, ole hyvä."


Toivo Pohjonen: "Kiitos."


JUONTO: Helsinkiläinen Toivo Pohjonen on asunut Osmonkallion vanhainkodissa yli viisi vuotta. Hän on viihtynyt hyvin.

Pohjonen: "Parastahan on ilman muuta se turvallisuus. Että ihmistä hoidetaan ja siitä pidetään huolta."

JUONTO: 85-vuotias Toivo päätyi Osmonkallioon, koska ei enää pärjännyt vaimonsa kanssa kotona. Parkinsonin tauti oli tehnyt arjesta vaikean.

Pohjonen: "Mä kaaduin ja loukkasin lonkkani ja sit mä jouduin sairaalaan tietenkin hoidettavaksi. Sitten tulin tänne, osoitettiin tämmöinen paikka ja tarjottiin tätä mahdollisuutta tulla tänne. Kun me molemmat, vaimoni ja minä olimme vakavasti sairaita, niin turvauduimme tähän tarjoukseen."


"Kyllähän se alussa oli tietenkin hankalaa ja siinä oli totuttelemista, mutta kun siihen oppi ja otti sen tosiasian huomioon, ett se on ainoa hyvä mahdollisuus, niin ei se enää sen jälkeen sitten tuntunut vaikealta ja hankalalta."

--

Marianne Pitkämäki: Non-ni, tää on pikakampaus, oisko tää nyt kunnossa? Takut on pois, ei sulla tarvii kiharaa tulla. Se menee näköjään yöllä, kun sää nukut, ni tää menee takkuun tää taka osa. Muuten ihan ok.

JUONTO: Pian 96 vuotta täyttävä Enni Rännäli tuli Osmonkallioon maaliskuussa. Takana oli monta muuttoa lyhyen ajan sisällä.

Pitkämäki: "Kodista, niin sä läksit tonne Lassilaan, muistatko sä? Mut se oli ihan oma asunto, tai siis tämmöinen asunto vanhusten- ja palvelutalosta. Mutta sitten sä, tuli niitä sairaalakeikkoja ja muita, ja sitten sä olit siellä Itäkeskuksessa."


Enni Rännäli: "Sairaala oli ystävällinen. Lähteiks sanoi, että me muistetaan sut aina, kun sä teit, nauroit kaikille heidän höpötyksilleen."

Rännäli: "Minä olen niin paljon muuttanut, että ei, mä olen jo pää sekaisin. Nyt kun herrat käyvät minusta riitelemään, niin mie sain kaksi huonetta täällä. Toinen on se lahden puolella ja toinen on tää, mie saan sit käydä käveleen."


Pitkämäki: "Ei, kyllä sulla yksi huone vaan on."


Pitkämäki: "Sulla on täällä hoitajat ollu hyviä ja ystävällisiä. Ett kun täällähän oli hirveän kivasti, että oli oma hoitaja."


JUONTO: Enni Rännälin ja hänen omaistensa ilo oli lyhytaikainen.

Pitkämäki: "Sitten siitä, kun tänne oltiin päästy, niin kuukauden päästä tuli ilmoitus, että nytten taas pitäis siirtyä. Niin täällä vähän elämä muuttui sitten…"


JUONTO: Seniorisäätiö päätti huhtikuussa sulkea Osmonkallion vanhainkodin.

--


JUONTO: Osmonkallion vanhainkodin lakkauttaminen on osa tapahtumaketjua, joka sai alkunsa vuosi sitten. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti tuolloin, että vanhustenhuollon laitospaikkoja vähennetään rajusti.

Kati Peltola: "Siinä on ollut takana hyvin pitkälle sellainen ajattelu, jota kokoomus on hyvin vahvasti ajanut, että vanhojen ihmisten pitää hyvin pitkälle itse huolehtia omista palveluistaan ja ennen kaikkea on haluttu siirtää ne palvelut yksityisen sektorin tuotettavaksi. Ja tätä linjaa tämä viimevuotinenkin päätös seurasi. Eli ajateltiin että sitten ihmiset ostavat omilla rahoillaan ja omalla varallisuudellaan sitten palveluasumispaikkoja yksityiseltä puolelta, ja kunta tulee sitten avuksi niissä tilanteissa, kun ihmisen varat eivät riitä."

JUONTO: Helsingissä oli vuosi sitten reilut 2 500 vanhusten laitospaikkaa. Laitoksella tarkoitetaan tässä tapauksessa vanhainkotia tai terveyskeskuksen vuodeosastoa, jolla vanhukset ovat pitkäaikaisesti ympärivuorokautisessa hoidossa.

Valtuusto asetti tavoitteeksi valtakunnallisen suosituksen. Sen mukaan kolme prosenttia yli 75-vuotiaista on vuoteen 2012 mennessä hoidettava joko vanhainkodissa tai terveyskeskussairaalassa, siis pitkäaikaisessa laitoshoidossa.

Myöhemmin valtuusto madalsi tavoitetta 4,2 prosenttiin. Helsingin pitäisi kuitenkin parin vuoden aikana vähentää noin tuhat vanhusten laitospaikkaa. Se on kova tavoite.

Viime syksystä lähtien kaupunki on vähentänyt laitoshoidosta vasta 250 paikkaa. Vähennyksestä puolet tulee Osmonkallion vanhainkodin lopettamisesta.

Osmonkallio oli yksi Helsingin kaupungin omistaman Seniorisäätiön viidestä vanhainkodista. Sosiaalivirasto oli tähän asti ostanut säätiöltä vuosittain 750 vanhusten hoivapaikkaa.


Sirkka Lekman: "Periaatteessa kaupunki kohtelee omia tyttäriään tavallaan hyvin, mutta sitten kun sitä niukkuutta jaetaan kaikissa kaupungin toiminnoissa, niin se kohdistuu tietysti näihin säätiöihin ja muihin toimijoihin pikkusen raskaammin ehkä kuin niihin omiin tekijöihin"

Arja Peiponen: "Seniorisäätiö on kokonaisuus ja osa sitten tietysti kaupunkikonsernia ja osa koko vanhuspalvelukokonaisuutta ja samat kehittämislinjat on ja koskee tietysti kaikkia, sekä kaupungin omaa toimintaa, konserniin kuuluvia yksiköitä ja sitten meidän ostopalveluja, ja tää on kaikilla näillä osapuolilla ollu tiedossa tää palvelurakennemuutos ja sen tavoitteet jo vuosia."


JUONTO: Viime talvena sosiaalivirasto otti kovat keinot käyttöön. Se ilmoitti, että hoitopäivän hintaa ei voida korottaa niin paljon kuin säätiö oli toivonut. Näin se pakotti säätiön vähentämään hoitopaikkoja.

Lekman: "Se oli pakko tehdä, koska meillä ei ole mitään muuta rahoitusta kuin se kaupungin rahoitus. Ja jos sillä rahoituksella ei kyetä ylläpitämään kaikkia hoitopäiviä, niin sitten ei pidetä."


JUONTO: Niin Osmonkallio sai mennä – siitä huolimatta, että se oli saanut valtakunnallisen tunnustuspalkinnon antamastaan hyvästä hoidosta.

Toivo Pohjonen: "Kädet vapisee, oon väsyny."


Merja Lehmussaari: "Haluat sä mennä nukkumaan? Lepäämään?"


Pohjonen: "Kyl mä ainakin pitkälle meen."


Lehmussaari: "Joo."

Lehmussaari: "Me ollaan oltu hirveän tyytyväisiä tähän Osmonkallioon. No, puutteensa on joka paikassa, ja virheitä on sattunu niin kuin isän lääkityksessäkin välillä, mutta sekin on ihan inhimillistä. Mutta kaiken kaikkiaan tää on miellyttävä ympäristöltään ja täällä on mukava henkilökunta ja täällä on arvot kohdallaan. Mun mielestä tää on ollut hyvä hoitopaikka."

Pohjonen: "Täällä on tällaista, fysioterapiaa täällä annetaan, täällä on voimisteluja, ja sitten täällä käydään retkilläkin esimerkiksi jossakin tällaisessa kohteessa, joka avartaa ja antaa mahdollisuuden myös laitoksen ulkopuolisiin havaintoihin."

--

Merja Lehmussaari: "Non-nii, mihis me nyt mahdutaan?"


Toivo Pohjonen: "Kyl te tänne sovitte."


Merja: "No, hyvinhän me sovitaan. Mä meen vaikk’ tänne näin, ni päästään tästä. Mahuks sä siihen sitte?"


JUONTO: Osmonkallion sulkemisesta ei kerrottu vanhuksille, omaisille eikä edes henkilökunnalle ennen kuin säätiön hallitus oli päättänyt asiasta.

Pohjonen: "Se oli täydellinen tyrmäys. Olisi ollut välttämätöntä, että asiat olisi ratkaistu demokraattisesti keskustellen eikä suorittamalla yllättäviä muutoksia."


Lehmussaari: "Ihminen itse ei ikään kuin ole osallinen, vaan se on pelkästään kohde. Mun mielestä se on ehkä tän kaikkein pahin asia. Jos sä tuut vanhaks, niin sä et ookaan enää osallinen, vaan sä oot vain jonkun toimintojen kohde."

Peltola: "Se on täysin vastaan kaikkia Helsingin strategioita. Meidän strategioissahan puhutaan siitä, miten ihmisten pitää saada vaikuttaa omiin asioihinsa ja heille pitää tiedottaa ja heidän kanssaan pitää keskustella, pitää kuunnella. Nää kaikki yleiset, kauniit periaatteet on kyllä meillä voimassa."

Lekman: "Me ei tietenkään voitu lähteä tiedottamaan tuon taivaallistakaan ennen kuin meillä oli ne eurot pöydässä, että tiedämme mitä me voimme niillä voi tehdä."


Peltola: "No minulle eräskin viranhaltija sanoi, että se on niin hankalaa tietää, että koska pitäis tiedottaa, koska ihmiset rupeaa vastustamaan. Ja myöskään luottamushenkilöille ei voi etukäteen kertoa, koska hekin rupeavat vastustamaan."

Peiponen: "Ei tietenkään voi sanoa, että, ett tuommonen on asukaslähtöistä, ett ei sitä kukaan tavoittele. Ja kyse on tilapäisestä ratkaisusta, että näille henkilöillehän järjestyy ja järjestetään paremmat asumisolosuhteet."


Pohjonen: "Kyl se ainakin mulle oli kova koitos, enkä mä varmaan enää siitä ikinä toivukaan."

Lehmussaari: "Kyllähän se näyttäytyy aika julmana tapana pyrkiä kohti parempaa. Ett aika kipeästi se koskee niihin ihmisiin, jotka joutuu nyt sitten tämän ns. parannuksen kouriin. Suurelle osalle niistähän se ei ole parannus. Vaikka esimerkiksi mun omalle isälle se nyt merkitsee sitä, että se saa edelleenkin oman huoneen ja olosuhteet varmaan säilyy aika hyvinä, mutta se muutos on hirveän kova ja sen muutoksen läpikäynti on hirveän kova."


Marianne Pitkämäki: "Eiks niin äiti, että tuoreet kukat?"


Enni Rännäli: "Y-hy."


Kuljettaja: "Noin, laitetaan vähän jarrut tässä näin. Sit siirrytään vähän ku Linnanmäellä hissillä."


Rännäli: "Y-hy."


Kuljettaja: "Siin on vähän vaihtelua päivään."


Enni: "Nii-i."

Vaaleahiuksinen rouva: "Ihan alasti tässä on joutunu matkalle. Ei palttoota oo päällä, ei mittään. Takasi ei enää tulla."

Pitkämäki: Mut sun takki on jo varmaan siellä uudessa paikassa, Pakilassa. Se takki on viety ja vaatteet, kaikki tulee kyllä.


Vaaleahiuksinen rouva: Tää on ihan tuntematon, tämä…


Pitkämäki: Hei, tuota, ne vaatteet, kaikki omat tavarat tulee...


Rouva: Niin, niin, totta kai ne tullee…


Pitkämäki: Varmaan tänään tai huomenna.


Rouva: Niin, eihä täss tavaroist ois vällii, ku ois puseroo päälle…


Marianne: Onks sulla kylmä?


Rouva: Ei, ei, ei tarvii sielt mittään. Ei tarvii mutta…


Pitkämäki: "Tuntuu jotenkin, että niin kuin päättäjät ja mitä ylemmällä tasolla, mitkä tekee näitä päätöksiä, niin niillä ei ole minkäänlaista tajua tän henkilökunnan töistä eikä näitten vanhusten oloista, ei myöskään tästä prosessista."

"Se ei ole mikään semmoinen helppo, että tosta vaan halutaan johonkin ja nyt oon huonossa kunnossa, et pääsen johonkin, vaan se on suuremmalle osalle ollu, että siinä on omassa kotona asumista, eri paikoissa, sairaalajaksoja ja…"

"Yksi tämmöinen, mitä silloin ensimmäisenä tuli mieleen. Mä ajattelin, että voi kun te olisitte nopsaan vanhoja ja oisitte tässä prosessissa, että te kävisitte tätä läpi, niin te tietäisitte, miltä se tuntuu.""


Enni Rännäli: "Tää on A1:nen."
Marianne Pitkämäki: "Joo, tää on 1A. Tää on ollu tällainen lyhytaikaishoitopaikka, ja nyt tänne on tehty huoneita… Päiviä, huomenia, mitä tähänsä tähän aikaan päivästä. Päivää."

Ääniä kuvan ulkopuolelta: "Päivää. Hei. Päivää."

Pitkämäki: "Enni Rännäli, mihinkä…"
Hoitaja: "Huone 104, käytävän päähän, viimeinen vasemmalla."

Pitkämäki: "Viimeinen vasemmalla, joo."

Pitkämäki: "Katos, siinä on sun nimi laitettu. Ja siinä on sun vaatteita, henkilökunta on auttanu meitä täällä"

Rännäli: "Yyym"

Pitkämäki: "Tässä on sun huone, kato…"

--


JUONTO: Helsinki haluaa pitkällä aikavälillä säästää vanhusten laitoshoidosta. Raha ajaa laitoshoidon vähentämiseen, sillä laitospaikat ovat kunnalle kalliimpia kuin palvelukotipaikat.

Arja Peiponen: "Palveluasumisen kautta tietysti valtio tulee osallistumaan myöskin ikääntyneiden hoidon kustannuksiin. Että laitoshoidonhan maksaa kunta kokonaisuudessaan, ja sitte Kelan avustusten kautta, asumistuen ja hoitotuen kauttahan sitten valtio osallistuu palveluasumisen kustannuksiin."


JUONTO: Näin kunnat vierittävät vanhustenhoidon kustannuksia valtiolle.

Kati Peltola: "Sitten kun nää laatuvaatimukset siellä palveluasumisessa nimenomaan sen asumisen suhteen on korkeammat, niin se paikka… se asunto maksaa enemmän yhteiskunnalle, eli yhteiskunnan kokonaiskustannukset saattaa olla palveluasumisessa varsin paljonkin suuremmat kuin sit laitoshoidossa."


JUONTO: Seniorisäätiö joutuu Osmonkallion sulkemisen takia säästämään miljoona euroa. Summa on tarkoitus nipistää hoitotarvikkeista ja henkilöstökuluista.

Sirkka Lekman: "Se on päivänselvää, että se vaikuttaa ja mistä kaikkialta se sitten on pois, se on niukkuutta joka tavalla jos saadaan tietty summa rahaa ja siitä sitten suuri osa menee henkilöstön palkkoihin, niin mitä sillä pienellä jäljelle jäävällä rahalla tehdään?"


JUONTO: Säätiö ei ollut marraskuun alkuun mennessä sanonut henkilöstöä irti. Osa Osmonkallion entisistä työntekijöistä on kuitenkin lähtenyt muualle töihin.


Osmonkalliossa työskennelleet eivät halunneet tulla haastatelluiksi tähän ohjelmaan. He vetosivat säätiön sisäiseen tiedotusohjeeseen, jonka mukaan säätiön johto kertoo julkisuudessa suurista muutoksista. Entiset osmonkalliolaiset kertoivat kuitenkin, että monet säätiön palveluksessa jatkavat työntekijät ovat pettyneitä ja voivat pahoin.

Lekman: "Kyllä sitä on hallituksessa moneen kertaan tietysti pohdittu ja puitu, että minkälaiseen tilanteeseen henkilökunta joutui ja minkälaisessa tilanteessa asukkaat olivat ja heidän omaisensa, kun tällainen pommi pudotetaan sinne aivan yhtäkkiä. Mutta uskomattoman hyvin kaikki on onneksi mennyt. Tässä olis voinut olla paljon itkua kyllä mutta onneksi on mennyt näin hyvin."



JUONTO: Seniorisäätiön vanhainkotikiinteistöjen on määrä siirtyä vuodenvaihteen jälkeen kaupungin omistukseen. Näin käy myös Osmonkallion kiinteistölle. Entinen vanhainkoti pitäisi kuntoarvion mukaan remontoida lähivuosina. Kaupunki etsii kiinteistölle joka tapauksessa muuta käyttöä.

Pitkämäki: "Mulla on niin kuin se olo, että jotakin tähän laitetaan semmoista, mistä valtio antaa kaupungille rahaa tai muuta, koska mä en näe tätä rakennusta, että joku tulisi nyt heti tämän ostamaan, yksityinen ja tekisi tästä jonkun."

--

Pia Rännäli-Alamaakala: "Me tässä vähän mummun kaa mietittiin, kun parin viikon kuluttua tulee mummun syntymäpäivät taas, että mitä silloin tehtäis. Viime vuonnahan me vietettiin niitä siellä sairaalassa. Siel oli semmoinen tila, ja nyt sitten katotaan, mistä saadaan, saadaanko täältä joku tila."


Enni Rännäli: "En tiedä, mihin mä saan."

Rännäli-Alamaakala: "On kiva aina viettää sitten. Taas on vuosi aherrettu, kohta tulee 100 täyteen. Ei enää montaa vuotta oo siihen."

Enni Rännäli: "Tää syksy on menny aika hölmösti, kun täällä, jouduin tänne, täällä on kuin pakkotöissä. Ei mihinkään muuta kuin tässä. Yölläkin käyvät katsomassa niin kuin mie nyt lähtisin mihin."


Rännäli-Alamaakala: "Mut eiks täällä oo nyt ollu tosi, tää on tosi kiva paikka tää."


Rännäli: "No onhan tää nyt paikka, mitä on, mutta nää ihmiset on vähän hölmöjä. "


Rännäli-Alamaakala: "Mutta tota sulla on kuitenkin täällä nyt tosi turvallista, kun koko ajan on ihmisiä ja käy kattoon, että kaikki on hyvin."


Rännäli: "Joo. "


Rännäli-Alamaakala: "On hyvä ruoka, eikö ookin? Oot sanonut, että on hyvä ruoka."


Rännäli: "Ruoka täällä on kyllä hyvää, ihan oikein."


Rännäli-Alamaakala: "Nyt siinä on neljä palaa, ku et viimeks uskonu, ett olin laittanu…"


Rännäli: "Kiitos, otiksä itelles?"


Pia: "Otin."

Rännäli-Alamaakala: "Nyt on viimeisen parin vuoden aikana ollu niin monta muutosta, että mummu ei enää tahdo pysyä mukana niissä. Mä huomaan, ettei oikein muista sit, kun puhuu jostain paikasta, niin ei muista sitten niitä paikkojakaan enää ees, että missä on ollut. Nyt eletään tätä hetkeä, ja täällä yritetään näihin kuvioihin taas muuntautua."


Rännäli: "Tähän täytyy tottua. Mut miten siihen tottuu, sitä en tiiä."


JUONTO: Helsingin kaupunki ei ainakaan tänä vuonna säästä lopettamalla vanhusten laitospaikkoja. Säästöjen sijaan sosiaalivirasto käyttää vanhustenhoitoon kymmenen miljoonaa euroa ennakoitua enemmän. Lisäkuluja on aiheuttanut muun muassa se, että vanhuksia on maannut kaupunginsairaalassa odottamassa pitkäaikaista laitospaikkaa.


Laitoshoidon pikainen vähentämisyritys on aiheuttanut monille vanhuksille turhaa kärsimystä. Osa on joutunut odottamaan hoitopaikkaa sairaalassa, ja toiset ovat joutuneet muuttamaan vanhainkodista toiseen, kuten Osmonkallion tapauksessa kävi. Lisäksi jonotusaika ympärivuorokautiseen hoitoon on pidentynyt kahdesta kuukaudesta kolmeen.

Simo Sipola/MOT: "No, kuka tästä kantaa vastuun, että vanhuksia siirrellään paikasta toiseen muutaman kuukauden välein?"


Peiponen: "Sinä tai minä, tai, tai tuota palvelun järjestäjä. Vallitseva järjestelmä on sellainen, että vanhoja ihmisiä siirretään myöskin sairaaloissa paikasta toiseen ja, ja tuota sairaalasta toiseen, vanhainkodista toiseen. Tarkoitus on, että päästään pysyvämpiin ratkaisuihin, mutt monen kohdalla näitä muuttoja valitettavasti tulee."


Muuttorumba ei siis pääty tähän. Osa Osmonkalliosta muuttaneista vanhuksista joutuu muuttamaan uudelleen ennen tämän vuoden loppua. Muun muassa Enni Rännälin on siirryttävä Pakila-kodissa osastolta toiselle.

--


JUONTO: Toivo Pohjonen ei sen sijaan muuta enää. Hän kuoli syyskuussa.


Parkinsonin tautia sairastanut Toivo meni Pakilassa huonoon kuntoon. Hän lopetti vapaaehtoisesti lääkkeiden syömisen ja sai viimeisinä elinpäivinään ainoastaan kipulääkettä.

Merja Lehmussaari: "Mä luulen, että tää muutto heikens sitä viimeisten kuukausien elämänlaatua. Ett isä oli epävarma, ei tienny oikein, mitä tulee tapahtumaan ja pelkäs sitä muutosta. Mutt suurin syy oli, mä luulen, ett hän tunsi itsensä kauheen loukatuks. Isä ajatteli niin, ettei oo kiva olla paketti. Hän sano, ettei hän tule ikinä unohtamaan sitä. Ettei ihmiselle kerrota, mitä hänelle tapahtuu ennen kuin sit ku siihen ei voi enää vaikuttaa."


Kiitokset:

Enni Rännäli, Toivo Pohjonen

sekä kaikki entisen Osmonkallion vanhainkodin asukkaat ja heidän omaisensa.

LOPPU