Hyppää pääsisältöön

Erämaakoira

Tämä on erämaakoiraksi kutsutun Hanin kertomus isännästään: "Olen yrittänyt puolueettomasti, tilaustyönä, erämaakoiran näkökannalta, rakkaudella jne. kuvastella tämän kansan, so. isäntäni luonnetta."

"Tarkkaavainen katsoja ei voi olla huomaamatta, että isäntäni on oikeudenmukainen ja viisas, suvaitsevainen ja nöyrä, tieteitä ja taiteita rakastava, musiikista ja yleisönosastoista kiinnostunut, sanalla sanoen lajinsa valio."

"Hän on kaikista mahdollisista isännistä parhain, selvä se. Olenhan joutunut näkemään isäntäni kaikki puolet, kuuntelemaan kärsivällisesti vanhat vitsit ja selitykset - vaikkapa tupakanpolton hyödyllisyydestä. Olihan J. V. Snellmankin kova tupakkamies."

"Päärnin Tauno oli kertonut, kuinka tupakanpoltto oli pelastanut hänen henkensä. Mökki oli syttynyt tuleen, savua oli niin paljon, että varmaan Tauno olisi tukehtunut, ellei olisi tupakan avulla harjaantunut kestämään."

"Mistä lie tietonsa ja taitonsa hankkinut, mutta isäntä hallitsee yleisönosastokirjoituksissaan asiat atomivoimalaitoksista kesäkissoihin. Mitä ei vielä ole keksitty, sen isäntäni kyllä keksii. Hän on kova penkkiurheilija, joo-o, tietää Lasse Vienistä kaiken, on lukenut kirjankin Virenistä."

"Erästä hevosta se ihailee vielä enemmän kuin minua, vaikka kutsuukin minua Haniksi, hunajaksi. Hevonen on nimeltään Charme Asserdal, voittaa kaikki ravikilpailut joihin osallistuu."

"Kerran isäntä kellahti pyörältään ojaan, kun unohtui katsomaan taakseen kylän kauneinta naista. Kutomon naisten uintiretkiä varten sillä on aitiopaikka pusikon katsomossa. Mutta hyvä hitsari se on. Siinä sitä ei voita kukaan. Kun se hitsasi Vuotungin siltaa niin työkaverit sanoivat, ettei sellaista saumaa ennen oltu nähty."

Teksti: Eeli Aalto

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto