Jukka Lindfors
Yle
Kirill "Kirka" Babitzin (1950–2007) teki läpimurtonsa vuonna 1967 ja jatkoi laulamista seuraavat 40 vuotta. Elävän arkiston kooste kertoo hänen taipaleestaan pienen rockbändin solistista isoja areenoita täyttäväksi varttuneiston suosikiksi.
Kirka kertoo uransa alkuvaiheista Axa Sorjasen Olet paha -sarjaan vuonna 1997 tekemässä haastattelussa. Suomenvenäläisen perheen poika sai ensimmäiset tärkeät musiikkivaikutteet isoveli Sammyn kotiin kantamilta levyiltä. Todella lujaa iski raspikurkkuinen Little Richard, joka vaikuttikin pysyvästi Kirkan laulutyyliin.
Creatures oli sellainen kapinallinen rämäpääryhmä.
Isoveljen avituksella Kirka pääsi helsinkiläisen The Creatures -yhtyeen solistiksi jo varhaisessa teini-iässä. Hieman myöhemmin bändiin liittyi rumpaliksi Remu Aaltonen. Bändin ohjelmisto oli siloittelematonta rock and rollia ja rhythm and bluesia, joihin Kirkan raaka soundi sopi hyvin.
Creatures vilahti vuonna 1966 valmistuneissa elokuvissa Käpy selän alla ja Topralli, mutta levyttämään se ei koskaan päässyt. Vuonna 1967 tehdyssä nuorisoliikehdintää käsittelevässä tv-ohjelmassa nähdään bändistä pieni välähdys.
Viimeisessä Kahdeksan kärjessä -ohjelmassa Hetki lyö kolahti ykköseksi, ja sitten alkoi tapahtua ihan käsittämättömiä juttuja.
Kirkan levytysura alkoi kesällä 1967 parilla Love Recordsin singlejulkaisulla. Samana vuonna hänet pyydettiin solistiksi uuteen Islanders-kokoonpanoon, joka oli alun perin koottu Dannyn taustalle. Tuottaja Jaakko Salon ohjauksessa Scandia-yhtiölle tehty Islanders-levytys Hetki lyö ampaisi radion Kahdeksan kärjessä -nuorisoäänestyksen ykköseksi ja nosti 17-vuotiaan bändisolistin tähdeksi.
Läpimurtolevyä seurasivat Leijat, Ehkä suukon antaa saan, Viimeiseen mieheen, Okolona River Bottom Band, Pääsi rinnallein painuu ja monet muut käännöshitit.
Popkappaleiden rinnalla Kirka lauloi edelleen englanninkielistä rockia ja soulia, ja tätä tavaraa oli tukeva annos myös Suomen ensimmäisellä rock-livealbumilla Kirka keikalla, joka tehtiin keväällä 1969. Samoihin aikoihin televisioidussa Euromuotia-ohjelmassa kuultiin LP:n tyylistä näytteenä Ray Charlesilta mallia ottava Georgia on My Mind.
Nuoret ihmiset oli aivan sekaisin tästä jutusta. Nuorten tyttöjen ja kundien mutsit oli kanssa ihan kuumana.
Kirka kohosi nopeasti idoliksi Dannyn ja tämän kilpailijan Johnny Liebkindin rinnalle. Itse hän on verrannut kuumimpia vuosiaan 1980-luvun Dingo-hysteriaan. Ihailijoiden antaumuksesta saa kuvan vuonna 1971 kuvatusta Saat kaiken -ohjelmasta, jossa mm. luetaan otteita fanien kirjeistä.
Idolipalvonnalla oli myös kriitikkonsa. Poppantai-ohjelman vuonna 1970 tekemässä harvinaisessa haastattelussa ilmiötä pohditaan kriittiseen sävyyn. Kirkalta kysellään, paljonko muut ansaitsivat laulajan kustannuksella, pyrittiinkö hänen tuoreella elokuvaroolillaan kasvattamaan katsojamääriä, luotiinko idoleja tyhjästä ja mitä hän itse aikoi tehdä tilanteen korjaamiseksi.
Kyllä siinä levy- ja keikkaohjelmistossa oli selvä ristiriita. Mä halusin jyrätä tämmöstä soultyyppistä musaa läpi.
Muut sisarukset tekivät seuraa iskelmätaivaalla: pikkusisko Muska (Marija) löi läpi rajuna rokkarina, nuorena kuollut Sammy sai suurmenestyksen Syksyn sävel -voittajabiisillä Daa-da daa-da, ja lyhyeksi aikaa parrasvaloihin marssitettiin myös Ykä (George) ja Anna.
Kirkalle itselleen riitti 1970-luvun alkupuolella vielä isoja singlehittejä, kuten Mamy Blue, Varrella virran tai Venus, vaikkei hän vielä kertaakaan onnistumaan nousemaan myyntitilastojen ykköseksi. Lahjakkaana ja moneen taipuvana solistina hänet lähetettiin myös moniin Itä-Euroopan laulukilpailuihin ja festivaaleihin. Hän lähti mukaan myös euroviisu- ja Syksyn sävel -kilvoitteluun, tosin toistaiseksi vaatimattomin tuloksin (yksi Kirkan varhaisia Syksyn sävel -yrityksiä oli vuoden 1974 esikarsinnassa tipahtanut Pintaa).
Etenkin Kirkalle valikoidut singlekappaleet olivat ajan tavan mukaan lähinnä kevyttä käännöspoppia, vaikka hän pystyikin sisäistämään kappaleet omikseen. Varsinaisena rakkauden kohteena olivat kuitenkin rankempi rock ja soul. "Mulla oli se raaka ja aika rankka tapa laulaa. Kun mä tulin lavalle, se oli sellanen pyörremyrsky", hän kuvaa taiteensa ydintä edellä mainitussa Olet paha -sarjan haastattelussa.
Seitsemänkymmenluvulla Kirka pyristelikin eroon levypomojen talutusnuorasta päästäkseen levyttämään itselleen mieluisampaa musiikkia, jota hän viljeli keikoilla ja esimerkiksi radioesiintymisissään. Kunnianhimoiset LP:t, kuten Nykyaikaa tai EMI-yhtiölle tehdyt Tiukka linja ja Lauantaiyö eivät kuitenkaan menestyneet kaupallisesti kovin hyvin.
En mä sano että tämmönen suomalainen perushumppa-tango-valssi-osasto ois jotenkin huonoa, mut mä en osaa sitä esittää.
Suosio hiipui 1970-luvun lopulla. Kirka vaihtoi levy-yhtiöstä toiseen, mutta ura ei lähtenyt uuteen nousuun. Hän joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja palaamaan takaisin iskelmällisemmän, usein hänelle "sietämättömän" materiaalin pariin. Lavakeikkojen vähentyessä esiintymispaikoiksi tulivat ravintolat, joihin ei raju ja äänekäs meininki sopinut. Vuonna 1999 ilmestyneessä elämäkerrassaan laulaja kuvaa tätä kautta "pimeäksi ajaksi", jolloin hänen otollisimpana yleisönään pidettiin kotirouvia.
Kahdeksankymmenluvun puolivälissä valo alkoi kuitenkin pilkottaa. Vuonna 1984 Kirka voitti Suomen euroviisukarsinnan ensimmäistä kertaa – monen vuoden yrittämisen jälkeen – iloisella Hengaillaan-kappaleella ja lähti edustamaan maata Luxemburgiin. Tämä oli jo toinen iso edustustehtävä lyhyen ajan sisällä: edellisenä vuonna hän oli mukana ottamassa Yleisradiolle pronssia kansainvälisessä Knokke Cup -kilpailussa. Hengaillaan-biisin ympärille kasattu, Kassu Halosen tuottama samanniminen albumi toi Kirkalle myös uran ensimmäisen kultalevyn.
Silloin kun lauloin Surun pyyhit silmistäni ja se löysi ihmiset, myös minulle uusia ihmisiä, se nosti mielestäni meikäläisen kokonaan uudelle alueelle, koko kansan omaisuudeksi.
Vaihdettuaan jälleen levy-yhtiötä Kirka pääsi pitkästä aikaa laulamaan rockia vuosina 1986–1987 julkaistuilla R.O.C:K.- ja Spell-levyillä. Ensin mainitulla kuultu vanha Steppenwolf-hitti Born to Be Wild jäi hardrock-Kirkan tavaramerkiksi. Nämäkään kultalevyt eivät pelastaneet laulajaa verovelkojen suosta.
Käänteen toi lopulta vuoden 1988 supermenestys, reggaesävyinen iskelmä Surun pyyhit silmistäni., jolla Kirka voitti ensi kertaa Syksyn sävel -kisan. Biisin synnyttämä yli 200 000 kappaleen albumimyynti peittosi kaikki siihenastiset kotimaiset ennätykset.
Samankaltaisella crossover-iskelmän reseptillä syntyi useampiakin suurille ikäluokille suunnattuja albumeja, mutta Kirka alkoi jälleen kyllästyä saman kaavan toistamiseen. Yhdeksänkymmenluvun lopulla hän levytti uutta materiaalia enää harvakseltaan. Hänet johtivat uudelleen huipulle vuoden 1997 menestyksekäs 30-vuotisjuhlakiertue sekä aikuisrockin suureksi menestystarinaksi osoittautunut Mestarit-kiertue yhdessä Hectorin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Kirkalta ilmestyi vielä kolme albumia. 56-vuotias laulaja menehtyi kotonaan 31. tammikuuta 2007. Kotimaan katsaus -ohjelma omisti fanien rakastamalle tähdelle erillisen muistolähetyksen, joka viimeistään kohotti Kirkan kansalliseksi ikoniksi. "Tää valtaisa viestimäärä kertoo siitä, millainen legenda Kirka on, mitä hän Suomen kansalle merkitsee", sanoo fan-klubin vetäjä Seppo Lindström.
Artikkelin lähteinä on käytetty tekstissä mainittujen ohjelmien lisäksi Raila Kinnusen kirjaa Enimmäkseen Kirkasta (WSOY 1999) ja Jukka Lindforsin Kirka Babitzin -artikkelia kirjassa Suomi soi 2 (Tammi 2004)..
Kirkan viisi vuosikymmentä valokuvissa
Lue lisää:
Kirkan 1970-luvun radioäänitteillä soivat rock, soul ja blues
Nuori Kirka Babitzin revittää innolla lempityylejään Radion tanssiorkesterin ja Islanders-bändin säestyksellä Yleisradion harvinaisilla tallenteilla.
Lue lisää:
Kirillin vuosikymmenet – pikku haitaristista tuli kansakunnan psykiatri
Kirka Babitzin aloitti esiintymiset 5–6-vuotiaana soittamalla hanuria vanhuksille. Viisikymmentä vuotta myöhemmin laulaja sanoi joutuneensa toiminaan jopa suomalaisten psykiatrina.
Lue lisää:
Ystävät muistelevat Kirkaa
Remu, Hector, Kassu Halonen ja isä Mitro kertovat Kirka Babitzinista. "Hän toi soundillaan ja luonnonvoimallaan uuden ulottuvuuden koko Suomen poppariympyröihin", Hector sanoo.
