Hyppää pääsisältöön

Varhaiset naislääkärit - hameiden hidastamat

Ensimmäisillä akateemisilla naisilla oli kivinen pelto kynnettävänä, sillä 1800-luvun puolella naisten tuli vielä anoa vapautusta sukupuolestaan päästäkseen kiinni akateemisiin opintoihin.

Naislääkäreiden työuran polun raivaus ensimmäisistä erikoisluvan turvin suoritetuista lääkärintutkinnoista tilanteeseen, jossa lääketieteen opiskelijoiden reilu enemmistö on naisia, vei yli 130 vuotta.

Perheen ja työelämän yhdistäminen, palkkatasa-arvon ja uralla etenemisen ongelmat sekä pätkätyöt ovat asioita, jotka ovat olleet ajankohtaisia niin kauan kuin naiset ovat toimineet työelämässä.

Virkamieskö raskaana?!

Hameiden hidastamat -näyttely Helsingin yliopistomuseossa kuljettaa yli sadan vuoden taakse aikaan, jolloin naiset ensi kertaa raivasivat sinnikkäästi tiensä lääkärin uralle miesten rinnalle.

Yliopistollinen koulutus alkoi Suomessa jo vuonna 1640, mutta ensimmäiset naiset saivat opiskeluoikeuden vasta 1870-luvun alussa. Vuonna 1871 oikeutettiin Keisarillisella kirjelmällä lääkärin uralle aikovat naishenkilöt opiskelemaan lääketieteellisessä tiedekunnassa ilman ylioppilastutkintoa ja olematta yliopiston kirjoissa. Ensimmäisenä haasteeseen tarttui 1870-luvulla Rosina Heikel.

Nuori Rosina ihaili kahta veljeään, jotka opiskelivat lääketiedettä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. Siskon haave lähteä akateemiselle uralle oli tuohon aikaan niin uutta ja hämmästyttävää, että veljet epäilivät suuresti suunnitelmien toteutumista.

YLE Akuutti-Veljet olivat kyllä jossain määrin kannustavia, mutta pohtivat mitä siitäkin seuraisi, jos naispuolinen virkamies tulisi raskaaksi. Toisaalta he arvelivat, että vaikka sisko onkin lahjakas ja varmaankin pärjäisi lääketieteen saralla, niin miten hänen suurikokoiset hameensa sopisivat lääkärin työhön, kertoo näyttelyn yhdessä Finska Läkaresällskapetin kanssa koonnut museoamanuenssi Henna Sinisalo Helsingin yliopistomuseosta.

Tutkija Heini Hakosalo on perehtynyt varhaisten naislääkärien opinnoissaan ja työurallaan kohtaamiin haasteisiin.

-Osalla oli taloudellisia motiiveja eli he halusivat saada työn, jolla he voisivat tulla toimeen. Osalla taloudelliset paineet oli pienemmät, mutta kaikki ne naiset, joihin itselläni on ollut tilaisuus perehtyä tarkemmin, halusivat nimenomaan tehdä työtä - ei pelkästään hankkia yleissivistystä, painottaa Heini Hakosalo.

Rosina Heikel – tienraivaaja

Rosina Heikel kannusti esimerkillään naisia työuralle aikana, jolloin avioliitto, perhe ja lapset olivat ainoa sovelias uravalinta naiselle. Varhaisille naislääkäreille akateeminen ura merkitsikin useimmiten vapaaehtoista luopumista omasta perheestä.

Rosina Heikel oli monella tavalla hyvin poikkeuksellinen. Hän ei ollut ylioppilas, mikä oli tuohon aikaan ihan tavatonta, koska ylioppilaskoe oli yliopiston pääsykoe. Hän hankki koulutusta kiertoteitä opiskelemalla Tukholmassa Voimisteluinstituutissa. Tämän jälkeen hän kirjoittautui - tai ei oikeastaan kirjoittautunut vaan tuli - Helsingin yliopistoon opiskelemaan, mutta hän opiskeli erikoisluvalla, hän suoritti jokaisen tentin erikoisluvalla. Valmistuttuaan hän sai luvan toimia lääkärinä, mutta sekin oli erikoislupa, joka oli rajoitettu naisiin ja lapsiin, Hakosalo luettelee.

Estejuoksua hameissa

Akateemisen uran luomista lääketieteessä voi verrata juoksukilpailuun. Rata miehille ja naisille on yhtä pitkä, mutta naisen radalla esteitä on enemmän.

YLE Akuutti-Naiset ikään kuin juoksivat hameissa. Oli omalle ajalle luonteenomaisia rooliodotuksia, joihin heidän oli vastattava ainakin jossain määrin, vaikka he opiskelivatkin. Se tavallaan hidasti ja vaikeutti asioita. Heiltä puuttui myös valmentajia ja sparraajia. Jos mies ylitti jonkin esteen ja suoritti tutkinnon niin hänelle hurrattiin, mutta jos nainen ylitti esteen ja suoritti jonkin tutkinnon niin hänelle saatettiin sanoa ’ihan kiva, mutta tekisit jotain naisellisempaa’, selvittää Heini Hakosalo.

Ensimmäiset akateemiset naisopiskelijat olivat yliopistolla kummajaisia ja he saivatkin olla melkoisen yksin.

-Heikel oli käytännössä katsoen melkeinpä ainoa nainen yliopistolla siihen aikaan ja seurustelu näiden miespuolisten opiskelutovereiden kanssa ei ollut kauhean luontevaa, Henna Sinisalo toteaa.

-Pidettiin sopimattomana, että nainen leikkelee ruumiita samassa tilassa miesten kanssa , joten Rosina Heikelille tarjottiin mahdollisuutta leikellä erillisessä huoneessa eli tehdä nämä omat anatomian harjoituksensa, jotka olivat hyvin tärkeä osa kandidaatin tutkintoa, erillään miehistä. Rosinalle ja hänen aikalaisilleen oli itsestään selvää, ettei hän voinut ottaa osaa opiskelijoiden rientoihin. Hän ei voinut tarjota punssia valmistumisensa kunniaksi eikä hän voinut liittyä osakuntaan, luettelee puolestaan Heini Hakosalo seurauksia toiseudesta.

Naiskysymys lääkärintyössä

Rosina Heikel valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1878 ensimmäisenä naisena Suomessa ja Pohjoismaissa. Sukupuolensa vuoksi Heikeliä ei laillistettu lääkäriksi, mutta hän sai anomuksesta rajoitetun toimiluvan, venia practicandin, joka mahdollisti lääkärin ammatin harjoittamisen.

YLE AkuuttiUransa alkuaikoina Heikelillä oli yksityisvastaanotto Vaasassa, ja hän teki opintomatkoja ulkomaille. Vaikutusvaltaisten naisten vetoomuksen tuloksena Rosina Heikelille perustettiin virka ja näin hän sai toimia lapsiin ja naisiin erikoistuneena aluelääkärinä Helsingissä.

Rosina Heikel oli ensimmäisiä julkisesti ja aktiivisesti naisten tasa-arvoa ajaneita naisia. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1885 Konkordiaförbundet, joka tuki vähävaraisten naisten opiskelua. Heikel oli myös mukana perustamassa Naisasialiitto Unionia. Yhdistyksen perustamiskokouksessa vuonna 1892 hän piti naisen tasa-arvoa pohdiskelevan esitelmän.

-Hän esitti muun muassa, että kaikkien koulutusalojen tulisi olla avoimia tytöille ja pojille, samoin kaikkien ammattien miehille ja naisille ja samasta työstä kuuluisi maksaa samaa palkkaa riippumatta sukupuolesta. Ajatuksiksi, jotka on esitetty jo 1890-luvun alussa, nämä olivat todella radikaaleja, Henna Sinisalo painottaa.

Varhaiset suomalaiset naislääkärit olivat päteviä ja motivoituneita. Naisellinen sukupuoli toi mukanaan kuitenkin rajoituksia, jotka estivät aluksi tietyillä lääketieteen erityisaloilla työskentelemisen. Vuoteen 1914 saakka oli lääkäriksi valmistuneen naisen myös anottava erivapautta ennen kuin Lääkintöhallitus myönsi hänelle oikeuden ammatin harjoittamiseen.

Naidut naiset eivät olleet juridisesti täysivaltaisia ennen kuin uusi avioliittolaki tuli voimaan vuonna 1930. Jos nainen halusi hoitaa valtion lääkärin virkaa, täytyi hänen saada paitsi erivapaus, myös aviomiehen suostumus. Tällöin aviomies otti kantaakseen taloudellisen ja muun toimeen liittyvän vastuun.

Akateemisia pätkätyöläisiä

Naisten urakehitys oli miehiin verrattuna hidasta. Monet naislääkärit olivat ”akateemisia pätkätyöläisiä”, jotka hoitivat lyhytaikaisia viransijaisuuksia vuodesta toiseen.

YLE AkuuttiVuosina 1888-1917 opintonsa aloittaneet naislääkärit hajaantuivat laajalle alueelle terveydenhuollon kentällä. Jotkut alueet osoittautuivat vaikeasti vallattaviksi. Vaikeinta ei ollut suinkaan päästä vaarallisiin tai fyysisesti raskaisiin töihin vankileireille, sotasairaaloihin tai lähetysasemille, vaan valtion vakituisiin virkoihin, joka käsitti hallinnollista tai juridista valtaa.

Naislääkärin virkakelpoisuutta pohdittiin vuosia. Vuonna 1914 päädyttiin Suomen Senaatin Siviilitoimituskunnan päätöksessä seuraavaan ympäripyöreään muotoiluun:

”Naislääkärit saattavat samaten kuin mieslääkäritkin, hakea kaikkia avoinna olevia valtion lääkärinvirkoja, mutta virkaehdotusta laadittaessa ja virkaan nimitettäessä on kussakin tapauksessa harkittava, onko sopivaa, että avoinna olevaan virkaan nimitetään naislääkäri.”

-Eli tämä on aika erikoinen säädös, koska siinä sanotaan, että nainen voidaan valita mutta kannattaa harkita kaksi kertaa tekeekö niin, Hakosalo naurahtaa.

-Ehkä merkittävin rajapyykki oli vuosi 1926, koska silloin tämä ehdollinen virkakielto kumoutui ja sen jälkeen nainen saattoi hakea mihin tahansa julkiseen virkaan ja hänet saatettiin valita mihin tahansa julkiseen virkaan, myös professuureihin, Hakosalo toteaa.

YLE AkuuttiKäytännössä naisia toimi kuitenkin paljon julkisella sektorilla erilaisissa sijaisuuksissa sekä erivapausten nojalla myös vakituisissa viroissa. Potilaina naislääkäreillä kävi sekä miehiä että naisia.

-Täytyy muistaa, että Suomi oli hyvin harvaanasuttu, hyvin vaikeakulkuinen maa ja täällä oli erittäin pieni lääkäritiheys. Tavallinen suomalainen kansalainen, joka eli suurten kaupunkien ulkopuolella sai olla todella tyytyväinen, jos hän ylipäätään löysi lääkärin, joka otti hänet vastaan. Niillä naisilla taas, jotka toimivat kaupungissa ja jotka harjoittivat siellä yksityisvastaanottoa, niin näyttää että heillä oli etupäässä naispuolisia potilaita 1900-luvun alussa, pohtii Hakosalo.

Riskinottoa naisten tavoin

Ensimmäisten naislääkäreiden joukkoon kuului myös Karolina Eskelin. Hän oli sukupolvensa johtohahmo, joka keräsi ympärilleen joukon akateemisia naisopiskelijoita. Eskelinistä sanottiin, että ’hän on älykkyydeltään melkein miehisellä tasolla.’

-Ehkä se piirre, joka Eskeliniä selkeimmin luonnehtii, on erittäin hyvä riskinottokyky. Oli huomattava riski varsinkin varattomalle nuorelle naiselle ryhtyä ylipäätään opiskelemaan. Hän otti suuren riskin ottaakseen rahaa lainaan voidakseen opiskella ja tämä oli ihan ennenkuulumatonta naisopiskelijoiden piirissä siihen aikaan. Hän erikoistui kirurgiaan, joka on tietysti riskinottajien laji, mutta tässä vaiheessa kirurgiaa ei osattu ajatella erityisesti miehille sopivana alana. Muutaman vuoden Suomessa toimittuaan hän lähti Yhdysvaltoihin tienaamaan opintovelkaansa takaisin, kertoo Hakosalo.

-Karolina Eskelin oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka alkoi ajaa autoa 1900-luvun alussa. Tämä teko aiheutti paljon hämmästystä kanssaihmisissä ja erityisesti miehissä. Joidenkin miesten kerrotaan heitelleen hiekkaa Karoliina Eskelinin auton päälle, kun auto ajoi ohitse, jatkaa Henna Sinisalo.

Vuonna 1919 Eskelin oli ainoana naisena mukana perustamassa ”herrainklubiksi” kutsuttua Finlands Automobil Klubbia.

Lääkärinammatti naisistuu

Varhaiset naislääkärit halusivat sulautua miesvaltaiseen lääkärikuntaan ja toimintamalleihin, ei niinkään erottautua joukosta tai muuttaa totuttuja käytäntöjä.

Tähän päivään tultaessa naislääkäreiden määrä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2004 tasan puolet lääkäreistä oli miehiä ja puolet naisia. Sen jälkeen naisten määrä on noussut 53 %:iin, ja työikäisistä lääkäreistä heitä on tätäkin enemmän.

Nuorimmissa ikäluokissa naislääkäreiden määrä on selvästi suurin. Alle 35-vuotiaista lääkäreistä ja lääketieteen opiskelijoista lähes 70 % on naisia. Maamme lääkärikunta onkin maailman naisvaltaisimpia.

YLE AkuuttiTurkulainen terveyskeskuslääkäri Suvi Vainiomäki edustaa nuorta lääkärikuntaa. Hän toimii aktiivisesti Nuorten Lääkärien Yhdistyksen hallituksessa.

- Sanotaan, että kun terveydenhuoltoala muutenkin naisistuu ja siellä alkavat naiset olla töissä keskenään, niin miehiä sinne terveydenhuoltoalalle kaivattaisiin. Kyllä esimerkiksi sellaisilla aloilla, jotka ovat olleet miesvaltaisia, kuten leikkaava kirurgia, niin kyllä sieltä nykyisin naisia löytyy aika paljon. Oikeastaan raskaat päivystysalatkin alkavat naisistua. Siinä aina perhe tulee yhdeksi asiaksi, joka naista mietityttää, voiko päivystää niin paljon kuin joillain aloilla pitäisi päivystää. Toisaalta lääkärikunnassakaan ei ole ihme, jos mies jää kotiin lasten kanssa, pohdiskelee Vainiomäki.

Lääkärikunnan naisistumisesta huolimatta naiset yhä tänäkin päivänä kohtaavat sukupuolensa vuoksi haasteita ja hidasteita työelämässä. Ilmiöstä on käyty keskustelua muun muassa Suomen Lääkärilehdessä. Esimerkiksi sairaanhoitopiirien ylimmässä johdossa ja muissa johtotehtävissä naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuja. Myös kilpailtua EVO -tutkimusrahoitusta myönnetään lääkärinaisille huomattavasti kitsaammin kuin heidän miespuolisille kollegoilleen.

Suomen ensimmäisen naislääkärin Rosina Heikelin 1890-luvulla esittämä toive siitä, että samaa työtä tekeville maksettaisiin samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta, on kuitenkin nykylääkäreiden kohdalla toteutunut melko hyvin. Samoissa tehtävissä toimivat ja yhtä pätevät mies- ja naislääkärit ansaitsevat lähes samaa palkkaa.

Tytöttelyä kuulee yhä

YLE AkuuttiSuvi Vainiomäki kertoo potilaiden silloin tällöin tytöttelevän, mutta arvelee sen enemmän liittyvän nuoruuteen kuin naiseuteen.

Minulla on lääkäriystäviä, nuoria naisia, jotka ovat olleet osastolla ja hoitaneet potilaan alusta loppuun saakka. Viimeisenä päivänä he ovat sitten menneet kertomaan potilaalle, että nyt olisi kotiin kirjoituksen aika. Usein potilas on kiitellyt hyvästä hoidosta, mutta kysynyt sitten, että missä se lääkäri oli, kun en häntä kertaakaan tavannut. Tämä on sellaista oikeaa elämää, jota tapahtuu vieläkin tässä Suomen maassa…mutta harvoin, nauraa Suvi Vainiomäki.

Aiheesta lisää:

> Helsingin yliopistomuseo

Lähteet:

Hameiden hidastamat – Suomen ensimmäiset naislääkärit -näyttely, Helsingin yliopistomuseo.

Virkaa tekemässä - lääkärinaiset 1900-luvun alun Suomessa. Heini Hakosalo. Artikkeli.


Asiantuntijat:

HEINI HAKOSALO, yliopistonlehtori, aate- ja oppihistoria, Oulun yliopisto

HENNA SINISALO, museoamanuenssi, Helsingin yliopistomuseo.


Toimittaja: LEA FROLOFF